sunnuntai 31. tammikuuta 2016

31.1.2016 - pihapinnausta

Sunnuntaiaamun päätapahtumana piti olla pihabongaus omalla pihalla. Äkäiseen se alkoikin, kun juuri herättyäni emäntä totesi, että ikkunan takana lensi teeri! Ehdin jo luulla nuijanneeni linnun, mutta kauempaa löytyi puun latvasta toinen, ja kohta niitä taas lensi sairaalan suunnassa niin, että ynnäsin sieltä peräti kahdeksan lintua. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun näin teeriä kotipihasta tai ylipäänsä Kemijärven keskusta-alueella.

Yöllä oli tullut taas reilusti lunta, joten pihapuut olivat paksulti lumen peitossa, mikä hankaloitti pihalintujen laskemista. Jonkinmoista lisähäiriötä aiheuttivat myös siellä täällä kolaavat naapurit sekä pihaan eksynyt kissa - mutta siitä huolimatta pihabongaustunti tarjosi teerten lisäksi käpytikan, hömötiaisen, kolme sinitiaista, 12 talitiaista, kaksi harakkaa, variksen, 12 varpusta, neljä pikkuvarpusta, viherpeipon ja 10 keltasirkkua. Teerten ohella toinen yllättäjä oli kuitenkin kesykyyhky, sillä näin naapurin pihan yllä pyrähtävän poikkeuksellisen ison puluparven - ja hiippailtuani lähemmäs laskin siitä ainakin (Kemijärven oloissa ennätykselliset) 40 lintua!

Iltapäivällä kävin vielä Veikan kanssa Tohmossa etsimässä pyytä tai jotain muuta viime hetken lajia LLY:n kuntakohtaiseen talvilintukisaan, mutta ainoa mainittava siivekäs oli koristeomenapuustaan jälleen löytynyt räkätti.


Päivän lumitöiden yhteydessä pihan ylitti kolme korppia, mistä sain kaipaamani (päivän toisen) ekovuodarin. Talvilintukisan lopun jo häämöttäessä kävin vielä Veikan kanssa ilta-ajelulla, eli pyörähdimme Oinaan suunnalla pöllöretkellä, mutta lauhasta ja tyynestä kelistä huolimatta tarjolla oli vain hiljaisuutta. Siitä(kin) huolimatta olin päässyt jo edellispäivän pikkutikalla tavoitteeseeni, eli olin tehnyt oman ennätykseni LLY:n alueen talvilintukisassa. Aika näyttää millaiseen sijoitukseen se riittää...

27.-30.1.2016 - kaikenlaista bongailua

Keskiviikkona oli taas lyhyt koulupäivä, joten kävin päivän päätteeksi ajelemassa lenkin Joutsijärven suunnassa. Hiljaista kuitenkin oli, ja tykkylumisesta maisemasta löytyi vain Käsmäntien varressa Haapasuvannossa nököttänyt hiiripöllö. Kotiin saavuttuani päädyin pihalle lumitöihin, ja päivän jo hämärtyessä pyrähti pihatuomeen hetkeksi varpushaukka.

Tostaina käväisin hyppytunnilla pienen lenkin kaupungilla, ja edellisiltainen haukka istuskeli nyt Kiertotien varressa. Iltapäivällä se sitten pölähti taas pihaan lähes täsmälleen samaan aikaan kuin viimeksikin, eli klo 15:25.

Lauantaina oli ensimmäinen pihabongauspäivä ja löysinkin itseni Hamarin Allun kanssa jo aamuvarhaisella Rovaniemen Ounasvaaran luontopolun laavun ruokinnalta odottelemasta päivän valkenemista.

Jo aamuhämärissä (08:40) ohitsemme vilahti lintu, joka ei mielestämme voinut olla mikään muu kuin varpuspöllö. Asialle tuli pian varmistus, kun se ilmestyi lähikuusen latvukseen.


Seuraava havaitsemamme laji oli töyhtötiainen, joka aloitti klo 09 kiivaan varoittelun pöllön takia. Tuolla kellonlyömällä aloimme myös kirjata pihabongauslajeja, joita olivat edellä mainittujen lajien lisäksi korppi, puukiipijä, hömö- ja talitiainen sekä punatulkku. Kello kymmeneltä luovutimme ja päätimme jatkaa matkaamme, vaikka pääkohteemme eli ruokinnalla ajoittain vierailleet harmaapäätikat jäivätkin nyt havaitsematta.

Seuraavat lintuhavainnot kirjattiin Sinetässä, jossa näkyi teeriä, ja seuraava isompi pysähdys tarjosikin sitten jo runsaasti nähtävää - sillä Ylitornion Pessalompolosta Tengeliöjoen sillalta löysimme yllätykseksemme kaksi vanhaa laulujoutsenta, 18 teertä ja seitsemän koskikaraa. Pääkohteemme oli kuitenkin läheinen Pessanranta ja sen edustalla oleva sula, jossa näkyi kaksi karaa lisää sekä odottamamme vesilinnut eli paikalla koko talven viihtyneet tukkasotka ja telkkä. Nämä sotkanaaraat uiskentelivat sulassa sovussa keskenään, joskin vain telkkä näytti vapaaehtoisesti Lappiin jääneeltä. Tukkasotkan toinen siipi kun oli selvästi vioittuneen näköinen.


Samalta seisomalta pääsimme ihmettelemään Pessalompolon jäällä juoksennelleita ja välillä verkkoavannoista kurkistelleita kolmea saukkoa, joiden takana patsasteli pari korppiakin.


Seuraava etappimme oli järven vastapuolella sijainnut ruokinta, jossa oli vieraillut pikkutikka. Paikalle ajeltuamme talon isäntä oli sopivasti pihalla, ja hetken päästä seurailimme ruokinnan tapahtumia mukavasti kahvipöydästä käsin. Sen tunteroisen aikana jonka paikalla viivyimme ikkunasta näkyi ainakin 10 talitiaista, 7 harakkaa ja jokunen korppi ja varis sekä kaipaamamme pikkutikkakin. Lähtöä tehdessämme näimme pihaan vielä varpusparven ja salmen sulassa päivystäneen koskikaran - hyvä pihabongaustunti tämäkin.

Ylitorniolta ajelimme Pellon puolelle Sirkkakoskelle, josta tavoittelimme niin ikään harmaapäätikkaa sekä paikalla pitkään viihtynyttä pähkinänakkelia. Sirkkakosken sillan ympäristössä viihtyneet sinisorsat eivät olleet nyt näkyvissä, mutta saukko ja kara hoituivat täältäkin. Tavoitelajimme sen sijaan pysyivät nyt piilossa, vaikka Sirkan Markku olikin päivemmällä tikan nähnytkin. Päivän hämärryttyä lähdimme palailemaan kohti Rovaniemeä, jossa yritimme vielä muutamasta paikasta helmipöllöä - mutta tuuliseksi noussut sää ei nyt innostanut pöllöjä puputtamaan.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

24.1.2016 - koko- ja puolisukeltajia

Sunnuntain pääkohteeksi valikoitui Rovaniemen Misin seutu, josta Ollilan Tuomo oli löytänyt talvehtivan telkän. Tosin aloitin aamuni menemällä juna-asemalle Piisilän Petriä vastaan ja varmistamaan, että Petri sai loppiaisesta asti parkkipaikalla seisoneen autonsa liikkeelle. Käytyämme ABC:llä aamukahveilla lähdin sitten maastoon - jos jäteaseman pikakomppausta voi vielä sellaiseksi sanoa.

Jäteasemalta löytyi (tavallisten varislintujen ohella) vain teerikana ja maantien varresta jokunen sen lajikumppani lisää, ja vähän ennen kuntarajaa näkyi hiiripöllökin. Misiin saavuttuani vedin lumikengät jalkoihini ja lähdin GPS:n avulla kahlaamaan kohti Suuksankoskia. Lumikenkäily pitkästä aikaan ei mennyt heti ihan kuin Strömsössä, mutta saman tien kun aloin erottaa puiden lomasta sulaa vettä alkoi siellä näkyä myös lintuja. Komean telkkäkoiraan seurassa oli kolme sinisorsaa - kaksi koirasta ja naaras.


Hyvän talvilajin kuitattuani lähdin kohta palailemaan takaisin autolle, mutta nyt päätin kulkea järveä seuraillen. Päästyäni mielestäni riittävän kauas sulapaikasta siirryin järven jäälle jolloin kulku alkoi sujua todella nopeasti - kunnes yhtäkkiä jää murtui oikean jalkani alta ja se painui veteen polvea myöten. Toisen jalan puolella jää onneksi kesti, joten hivutin varovasti jalan lumikenkineen ylös avannosta ja siirryin taas suosiolla kovan maan puolelle. Olin kyllä (tapani mukaan) kulkenut koko ajan aivan rannan tuntumassa, mutta uintireissu ja talviturkin heittäminen olivat silti todella lähellä.

Päästyäni autolle vaihtoin märät vaatteet kuivaan haalariin ja lähdin palailemaan kohti Kemijärveä. Ensin meinasin ajaa Misin kautta Martinvaaraan, mutta metsäautotie oli niin huonosti aurattu, että jouduin palaamaan päätielle. Tältä reissulta löysin sentään yhden koskikaran.

Kemijärven puolelle päästyäni siirryin kuitenkin taas pois päätieltä, eli ajoin kotiin ampuma-alueen kautta, mutta tuo kiepaus tarjosi vain komean tykkyisiä maisemia. Sarriojärven lenkillä ei näkynyt ensimmäistäkään lintua.

20.-23.1.2016 - pohjoisen lintuja

Keskiviikkona koulupäiväni päättyi jo yhdeltä, joten hyppäsin saman tien autoon ja ajelin Kostamoon. Retken tavoitelajina oli lapintiainen, jonka Jarmo Kumpula oli ilmoittanut lintulaudaltaan. Keli oli nyt todella kylmä - auton mittari näytti koko ajan yli 30 asteen lukemia, mutta ruokinnalla kävi kuhina ja sieltä se lapintinttikin löytyi. Jarmo tuli tien varteen juttelemaan ja kertoi nähneensä kävelylenkeillään useampaankin otteeseen riekkoja Kummunkylän pengertiellä. Vaikka päivä oli jo hämärtymässä ajelin vielä rantaan, ja aivan nuottien mukaisesta paikasta lähtikin lentoon riekko kadoten lähimetsään.

Perjantaina kävin ennen koulun alkua jäteasemalla ja Tohmossa, mutta ainoaksi havaintomerkinnäksi jäivät jäteasemalta lentoon peljästyttämäni 40 korppia. Myöskään koulun jälkeen ajamani mutka Kelloniemessä ei tarjonnut uusia talvilajeja.

Lauantaina päätin ottaa kohteekseni Pelkosenniemen suunnan, ja mikä miellyttävintä - pitkään kestäneet hirmupakkaset olivat yhtäkkiä lauhtuneet vain muutamaan pakkasasteeseen. Retkisää oli siis mitä mainion, ja mainiosti retki alkoikin, sillä jo Särkikankaalla jouduin tekemään äkkijarrutuksen eteeni juosseen riekon takia!

Pyhätunturia kohti ajellessani löysin muutamia teeriä sekä Levärannan risteyksen kohdalla kuusen latvassa istuneen kuukkelin. Pyhällä olin päättänyt koluta ensin mökkikylän Kemijärven puoleista osaa, ja retkeäni olin pohjustanut kirjaamalla Tiirasta ylös alueella sijaitsevia potentiaalisia ruokintapaikkoja. Yksi hyvä ruokinta löytyikin, jossa kävi ainakin kaksi kuukkelia, lapintiainen, pari hömötiaista ja useita talitiaisia - ja mökkialueen tieverkoston varresta löysin vielä reissun neljännenkin kuukkelin.

Pikakiepaus Pyhätunturin rinteessä ei haviksia tarjonnut (pääkohteeni oli Niemen Tapanin viikolla näkemä harmaapäätikka), ja seuraavan pysähdyksen aiheutti vasta Pyhäjärvellä Pyhäjokisuussa kipitellyt koskikara.


Pelkosenniemellä pyörähdin kaupassa (jonka pihasta laskin 27 varpusta), ja kotimatkalle lähdin Arvospuolen kautta. Siirryttyäni Kemijoen itäpuolelle löysin melkein välittömästi kaipaamani pyyn ja päästyäni jo Myllykummun lintutornin parkkipaikan kohdalle löytyi yhden kuusen latvasta varpuspöllö.

Retken viimeiseksi havainnoksi jäi Ahvensalmen sillan kupeessa jälleen patsastellut hiiripöllö. Illalla kävin vielä pitkähköllä pöllöretkellä Kelloniemen suunnassa ja Luusuantien varressa, mutta metsissä oli vielä hiljaista.

8.-17.1.2016 - kylmää arkea

Lomareissulta palattuamme alkoi tietenkin paitsi arki, myös vuodareiden laskeminen - ja LLY:n talvilintukisakin oli vasta vähän yli puolivälissä. Jo perjantaina koulusta palattuani tsiigailin läpi piharuokinnan siivekkäät ja jatkoin samaa touhua vielä lauantaina ynnäten sieltä ainakin seuraavat lukemat: kesykyyhky 3, käpytikka 1, sinitiainen 9, talitiainen 18, harakka 3, varis 2, varpunen 30, pikkuvarpunen 20, viherpeippo 26, punatulkku 1 ja keltasirkku 20.

Sunnuntaina kävin ajelemassa lenkin Kelloniemessä lähinnä pyyn toivossa. Kaupunkialueelle palattuani päätin vielä käydä katsomassa vieläkö räkätti olisi paikalla Taiteilijaresidenssin koristeomenapuussa, mutta sen retken keskeytti Ahvensalmen sillan kupeessa haavan latvassa patsastellut hiiripöllö.


Ihan kotipihaan pöllö ei sentään näkynyt kun muutama iso koivu sattui tielle, mutta enpä ollut ennen nähnyt hiiripöllöä näin keskellä kaupunkia. Illemmalla kävin vielä autolla keskustassa, ja siellähän se räkättikin edelleen sinnitteli.

Maanantaina kävin vielä hyppytunnilla katsomassa räkättiä ja tiistain ainoaksi havaintomerkinnäksi jäi koulumatkalla ylitseni lentänyt 45 variksen yöpymisparvi. Keskiviikkona päivän pimetessä varpuspöllö piipahti taas pihassamme napaten jonkun pikkulinnun matkaansa.

Torstai-iltana kuulin, että Kallaanvaarassa oli ollut koko talven ruokinnalla mustarastas, ja niinpä olin paikalla perjantaina jo ennen koulun alkua. Mustarastasnaaras löytyikin nopeasti pihakuusien kätköistä ja pihan ruokinnalla näkyi mm. 40 keltasirkkua.

Lauantaina kävimme koko pesueen voimin Rovaniemellä, joskin piipahdin matkan varrella Someroharjulla olevalla ruokinnalla, jossa oli vieraillut palokärki pitkin talvea. En kehdannut odotella paikalla kovin kauaa, kun tiesin muun porukan kärvistelevän autossa, mutta autolle palatessani havahduin kummaan nakutteluun. Hiivin metsään äänen perään ja sieltä se kaipaamani palokärki löytyikin naputtelemassa jotain puun tyveä.

Heitettyäni muun sakin kaupoille kävin vielä pikaisesti Ylikylässä etsimässä siellä talven aikana kertaalleen havaittua turkinkyyhkyä ja kävin vielä Pöykkölässä, josta fasaanikukko hoitui jopa hämmästyttävän helposti kohentamaan talvipinnalistaani.

Sunnuntaina olin päättänyt tehdä ekoretken Halosenrannan suuntaan, ja vaikka pakkanen kolkutteli kolmeakymmentä pistin vain riittävästi hynttyitä niskaan ja lähdin lompsimaan. Kylmä ei kauheasti haitannut muuten, mutta linnut olivat kyllä todella vähissä. Reippaan 16 kilometrin päiväkävelyn tulos oli oikeastaan vain kolme närheä sekä erinäinen määrä tali-, sini- ja hömötiaisia, punatulkkuja ja viherpeippoja ym. sälää, jota sormet kohmeessa ei tullut juurikaan kirjattua ylös.

perjantai 15. tammikuuta 2016

6.1.2016 - paikkauspäivä

Vaikka edellispäivä oli ollut pitkä ja vauhdikas olin jälleen jalkeilla jo kahdeksan aikaan aamulla. Syynä oli se, että olin varannut tälle viimeiselle kokonaiselle retkipäivällemme auton, jonka olin luvannut noutaa puoli yhdeksän aikoihin. Lomposteltuani huoneistostamme hotellimme sisäpihalle huomasin taivaalla ison kiitäjäparven. Siellä kieppui ainakin 45 madeirankiitäjää!


Saatuani auton alleni lähdin lähes saman tien ajelemaan kohti Teideä. Olin reissumme aikana onnistunut näkemään kaikki Teneriffalla tavattavat Makaronesian endeemit lintulajit yhtä lukuunottamatta - ja tätä puutetta lähdin nyt paikkaamaan...

Ensimmäinen etappini eli La Calderan piknikpaikka tarjosi heti useita siriseviä hippiäisiä ja muutamia tintillon -peippoja, mutta ei kaipaamaani siivekästä.


Cappuccinot El Portillon Bambi -ravintolassa palkitsivat vain ruokinnalla käyvillä kanarianhempoilla, ja kohta terassille tunkesi myös bussillinen häliseviä turisteja, joten jatkoin taas matkaani halki Teiden huikeiden maisemien.

Saavuttuani pääkohteeseeni Las Lajaksen piknik-alueelle Teiden etelärinteen kanarianmäntymetsän katveeseen löysin aluksi vain muutaman tingitanus -alalajin korpin ja kuulin reissun ensimmäisen käpytikan.


Sitten törmäsin kiikarit kaulassa hiippailevaan herrasmieheen, joka kertoi vaimonsa olevan juuri kuvaamassa etsimääni lajia - ja totta se oli. Vähän matkan päästä löytyi skotlantilaisrouva, joka räpsi juuri järjestelmäkamerallaan kuvia lähipuussa istuvasta kanarianpeipponaaraasta!


Kohta huomasin toisessa lähipuussa myös koiraslinnun, ja otettuamme muutaman kuvan siitäkin ja rupateltuamme hetken skotit jatkoivat matkaansa ja itse lähdin lähestymään peippoa. Hetken päästä lintupariskunnan molemmat osapuolet tulivatkin ilokseni pyörimään aivan lähelleni.




Peippojen jatkettua matkaa lähdin etsimään äsken kuulemaani käpytikkaa ja löysinkin paikalta ainakin kolme eri lintua, ja pääsin viimein tutustumaan näihin canariensis -alalajin tikkoihin.


Tälle varsin karun näköiselle piknik-alueelle alkoi pikku hiljaa saapua yhä enemmän paikallisia loppiaispäivän viettäjiä, joten hyppäsin kohta taas pikkupösööni ja lähdin palailemaan kohti Puerto de la Cruzia.




Koska meillä oli nyt auto käytössämme suuntasimme koko pesueen voimin loppupäiväksi kaupungin sellaisiin kohteisiin, joihin emme olleet vielä kävelypelillä tutustuneet. Aloitimme Parque Taoro -puistosta, josta komeiden maisemien lisäksi löytyi kuvauksellinen canariensis -alalajin virtavästäräkki.




Puiston yläpuolella sain kuvattua myös mustapääkerttukoiraan, joka edusti käsittääkseni heineken -alalajia.


Loppupäivän eli lähes pimeän tuloon asti vietimme kaupungin suurimmalla uimarannalla Playa Jardinilla, jossa tarkoituksemme oli uida, mutta maininkien takia jouduimme tyytymään pelkkään kahlailuun. Aallot olivat kuitenkin sen verran suuria, että siinäkin hommassa kyllä kastui.


Etsiskelimme myös mereneläviä rantakivien joukosta, ja löysimme joitakin simpukoita, joista osassa asusteli pieniä rapuja. Mielenkiintoisimpia olivat kuitenkin Veikan löytämät merijänikset.



Sain myös viimeinkin kuvia alueelle tyypillisestä atlantis -alalajin etelänharmaalokista.


Illan vietimme taas rantakaduilla, joskin palasimme hotellillemme jo iltayhdeksän aikaan seuraamaan ihan hienoa flamenco-näytöstä.

Paikkauspäivä, joka oli tarjonnut paitsi kaipaamani kanarianpeipon myös kuvia monesta kiintoisasta alalajista, muuttui pikkuhiljaa pakkauspäiväksi, sillä seuraavana aamuna olikin edessä lähtö kohti kovien pakkasten kourissa hytissyttä kotimaatamme. Matkapäivän ainoa mainittava lintuhavainto olivat bussin ikkunasta näkemäni pari kalliopyytä, ja torstai-iltana Kanarian lämpö vaihtuikin sitten Helsingin parinkymmenen asteen pakkaseen. Takaisin Lappiin ja saman tien koululle ehdimme sitten varhain perjantaiaamuna.

torstai 14. tammikuuta 2016

5.1.2016 - La Gomera Tour

Tiistaina herätys oli vielä edellispäivääkin aikaisempi, sillä retkibussi noukki meidät kyytiinsä jo vähän aamukuuden jälkeen. Auringon noustessa olimmekin sitten jo saaren eteläosassa Los Cristianoksen satamassa odottamassa laivamme lähtöä La Gomeran saarelle.


Päästyämme laivaan varasimme itsellemme heti kansipaikat ja laivan startattua alkoi kova tähystely merelle.


Heti alkumatkasta taivaalta löytyi komea harmaahaikaraparvi ja kohta sen jälkeen peräaallokosta löytyi kuin löytyikin pieni delfiiniparvi!


Muuten merimatka oli hiljainen, ja La Gomeran pääkaupunkiin San Sebastianiin päästyämme käytimme ensin tovin kaupunkiin tutustumalla. Linnusto oli samaa kuin Puerto de la Cruzissa, joten ainoat mieleen jääneet luontohavainnot löytyivät satama-altaasta, jossa kuhisi kaloja - joukossaan myös muutamia jännän näköisiä trumpettikaloja. Hauska tuttavuus oli myös satamassa tapaamamme heppu, jolta hankin neljä näppärän oloista lintupilliä kotiin viemiseksi.


Jatkettuamme matkaa päädyimme toinen toistaan upeampiin maisemiin, joissa edellispäiväisellä retkikohteellamme Teidelläkin oli oma roolinsa.





Itse olin odottanut eniten vierailuamme Garanojayn kansallispuiston laakeripuumetsiin, jotka olivatkin oikein hienoja.



Kulkemamme polun varrella oli puiston eläimistöstä kertovia kylttejä, joissa Kanariansaarten endeemit kyyhkyt olivat myös näkyvästi esillä.



Itselleni uutena lintulajina löytyi polun varresta teneriffae -alalajin hippiäinen, jota kuvatessani touhujani kävi ihmettelemässä myös reissun ensimmäinen tintillon -alalajin peippo.



Laakerimetsän jälkeen siirryimme ruokailemaan Las Rosas nimiseen kylään, jossa ravintolan ikkunasta oli jännä seurata koko lomaviikkomme ensimmäisen sadepilven vyörymistä laaksoon.



Retken viimeinen etappi oli hieno banaaniviljelmä, josta löytyi myös monia muita mielenkiintoisia viljelykasveja.





Kiertoajelun varrella näkyi ainakin lukuisia tuulihaukkoja ja muutama korppi, ja saaren äänimaailmaan kuuluivat tutut kanarianhempot ja -tiltaltit sekä mustarastaat. Jossain kuului myös pensasvarpusten silputusta ja tien varressa näkyi liikenteen uhriksi jäänyt villikani.

Paluumatkalla kansistaijimme palkittiin vielä yhdellä vastaamme uineella delfiinillä, mutta lintuhavainnot jäivät edelleen vain muutamiin etelänharmaalokkeihin.


Puerto de la Cruziin palattuamme singahdimme saman tien kaupungille, jossa piti olla menossa suuri loppiaiskulkua. Ehdimme parahiksi kulkueen päätepisteeseen näkemään kun karkkeja kahmalokaupalla väkijoukkoon syytäneet tietäjät saapuivat torille kansan hurratessa ympärillä.