sunnuntai 10. marraskuuta 2013

10.11.2013 - Simojärven syyslaskenta

Lauantai meni pääosin kotioloissa kokeita korjatessa, joskin rengastin siinä sivussa pihalta jokusen tali-, sini- ja hömötiaisen, pikkuvarpusen ja viherpeipon. Myöhään iltapäivällä ajelimme Simojärvelle, jota ennen pyörähdin kiikaroimassa Pitkänsillan ainoan pienen sulan, jossa pulikoi tukkasotka ja neljä sinisorsaa ja sen ympärillä nyhjötti 17 joutsenta.

Sunnuntaiaamuna appiukko nakkasi minut Aittoniemeen, josta lähdin Simojärven laskentareitilleni. Järvi oli yllätyksekseni vielä isoilta osin sula, ja heti lähtöpisteestä näin ohi lentävän joutsenperheen ja kuuden isokoskelon parven.


Aittoniementien paras havainto oli tienvarsimännystä karannut koppelo. Välillä oli pitkään todella hiljaista, ja linnut tuntuivatkin olevan aivan kateissa. Mustaniemen tyvellä, kun pysähdyin kuuntelemaan jostain kaukaa kuulunutta tiaisen ääntä, huomasin kuitenkin aivan lähelläni männyssä kyhjöttävän koppelon. Samalla viereiseen puuhun lennähti puukiipijä, läheiseen puhelintolppaan käpytikka, lähimäntyyn ilmaantui hömötiainen ja jostain kauempaa kantautui harakan naurua. Eli oli niitä lintuja sittenkin…

Hautaniemen tyvellä kuulin kaukaa pellon takaa pyrstötiaisen sirinää ja narsketta, mutta lähtiessäni seuraamaan ääntä se katosi, ja paikalla olleiden pyrstäreiden lukumäärä jäi arvoitukseksi. Jyriniemen tyveltä taas löysin paikallisen maatalon ruokinnalta yllätyksekseni järripeippokoiraan ja lähipellon takana istuskeli puun latvassa teerikukko. Keli oli koko laskennan ajan muutaman asteen plussan puolella, mutta maassa oli edellispäivien jäljiltä useampi sentti lunta. Lumijäljistä saattoikin nähdä, että tiellä oli aivan vasta kulkenut myös metsäkauris.

Laskennan toinen puukiipijä pyrähti tien yli puun kylkeen lähellä Sääskilahtea, ja reissun viimeiset linnut laskin yltyneessä vesisateessa anoppilan pihalta, jossa pyöri yhteensä lähes parikymmentä hömö- ja talitiaista sekä yksinäinen närhi. Laskennan lopuksi kävin vielä putkella tarkistamassa yhden kaukana järvellä näkemäni mahdollisen vesiäisen, mutta sen ajolenkin ainoaksi havainnoksi jäi tien varressa pällistellyt kettu. 


Kaikkiaan Simojärven laskentareitillä tulivat vastaan seuraavat linnut: laulujoutsen 7, isokoskelo 6, teeri 1, metso 2, käpytikka 3, pyrstötiainen 1, hömötiainen 26, sinitiainen 3, talitiainen 29, puukiipijä 2, närhi 6, harakka 4, korppi 2, järripeippo 1 ja punatulkku 5.

Ajelimme päivän hämärtyessä kotiin Kemijärvelle, mutta ajokeli oli niin kehno, että lisähaviksia ei kertynyt. Sen sijaan pikakäynti juuri illan pimetessä (klo 15:45) Pitkälläsillalla kertoi, että tukkasotka, sinisorsat ja kolme joutsenta olivat edelleen paikalla alueen ainoan pienen railon luona.

perjantai 8. marraskuuta 2013

8.11.2013 - kusti polkee...

Perjantaina pyörähdin päivän jo hämärtyessä Hamarin Allun kanssa Isokylällä ja Pitkälläsillalla, mutta hiljaista oli... Nokivarista ei löytynyt ja Pitkänsillan sulatkin olivat nyt ummessa. Vain muutama joutsen ja puolenkymmentä vesiäistä (joista ainoat määritetyt olivat telkkiä) oli enää paikalla. Sen sijaan päivän posti toi sitäkin mielenkiintoisempia lintu-uutisia...

Hain 1.6.2010 Kemijärven Tohmosta hoitooni paikallisten mukaan jo pari päivää eräällä pikkupellolla kyhjöttäneen, erittäin heikkokuntoisen ja räkättien todella kurjaan kuntoon "pommittaneen", suohaukkanaaraan. Lintua mittaillessani pohdin, että lieneekö tämä sinisuohaukka ollenkaan - varsinkin kun sen siivenkärki näytti sirosuohaukkamaisen kapealle - mutta jokin sen mitoissa oli mielestäni ristiriidassa myös niitty- ja arosuohaukan kanssa... Tässä vaiheessa linnun hoitaminen ajoi kuitenkin määrittämisen edelle. 

Muutaman hoitopäivän ja eläinlääkärikäynnin jälkeen lintu kuitenkin harmikseni kuoli ja nakkasin sen koulumme pakasteeseen odottamaan jatkokäsittelyä. Aina välillä lintu ja sen auki jäänyt määritys kävi mielessä, mutta sain sen vasta pari kuukautta sitten toimitettua usean muun näytteen kera Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, jossa tiesin lajin viimeistään ratkeavan. Ja tänään tuli varmistus... Lintu oli kuin olikin vanha niittysuohaukkanaaras (joka näin jälkeenpäin ajatellen on toki tulkittavissa myös näistä kuvista). Aikaisemmin niittysuohaukka on nähty näillä palkisilla käsittääkseni vain 1990-luvun alkuvuosina, jolloin Savukoskella havaittiin legendaarinen niittysuohaukkanaaraan ja arosuohaukkakoiraan sekapesintä!




Päivän sähköposteissa oli puolestaan mukava rengaslöytötieto. Aikaisemmin myös Kemijärvellä asunut Materon Jukka oli kontrolloinut lokakuun alussa Kontiolahdella syyskuussa 2011 Kemijärven Patovaarassa rengastamani helmipöllön. Rengastus- ja kontrollointipisteen väli oli juhlavat 471 kilometriä. 

Muita viime viikkoina saamiani rengaslöytöjä edustavat mm. Ryhdän Matin heinäkuussa Kuusamosta kuolleena löytämä Kemijärvellä kesällä 2009 rengastamani maakotka ja Ranuan Simojärveltä niin ikään kuolleena löytynyt samalla alueella kolme vuotta aikaisemmin rengastamani, mutta rengastietojen mukaan elämänsä varrella ainakin Tukholmassa ja Oulussa pistäytynyt harmaalokki.

torstai 7. marraskuuta 2013

7.11.2013 - viimeisiä viedään?

Poikkeuksellisen lyhyen koulupäivän päätteeksi ajelin taas pikaisen lenkuran kaupungin viimeisillä sulapaikoilla. Pitkänsillan pohjoispuolen sulat alkoivatkin olla jo hyvin mitättömät, mutta tutut tukkasotkat, lapasotka ja uivelo sinnittelivät niissä edelleen. Haapanoita näkyi nyt kaksi, mustalintuja viisi, telkkiä 10, sinisorsia 40 ja joutsenia 35. Sillan eteläpuolella näkyi puolestaan kolmen allin parvi, yksi telkkä ja seitsemän joutsenta.


Seuraavaksi ajoin Kalkonniemeen, jonka niin ikään kovasti pienentyneissä sulissa ei näkynyt ensimmäistäkään lintua.


Isokylällä etsin tovin nokivarista ja jo kotiin suunnatessani pyörähdin hetken mielijohteesta Kärppäläntielle nappaamaan kännykkäkuvaa tienvarsipelloille kerääntyneistä poroista.


Tässä vaiheessa nokivaakku lensi näköpiiriini jostakin etelän suunnasta ja laskeutui Rantapolun varteen, jossa ehdin nähdä sen pikaisesti ennen kun se taas katosi - ja itsellänikin alkoi olla jo kiire toimittaa ajopeliäni emännän käyttöön.


Pitkänsillan kohdalla huomasin kuitenkin allien uineen lähes sillan alle, joten nappasin niistäkin vielä jokusen ruudun ennen kotiutumistani. 


Kotipihassa näkyi vielä päivän jo hämärtyessä peippokoiras, joka oli todennäköisesti sama lintu jonka näin jo lauantain talvilintulaskennassa Uinojen pihalla.  

tiistai 5. marraskuuta 2013

5.11.2013 - vaakku paikalla

Tiistaina pääsin parin hyppytunnin avittamana pikaiselle linturundille Isokylän ja Pitkänsillan maisemiin. Nyt kamerakin oli toki mukana sen toivossa, että nokivaris suostuisi dokumentoitavaksi. Isokylällä näytti kuitenkin hiljaiselta ja kohta löysinkin jo itseni Kalkonniemestä selaamasta putkellani aavaa ulappaa. Kaukaa järveltä löytyikin 160 isokoskelon parvi, jonka sekaan laskeutui myös vanha harmaalokki. Myös laskennassa näkemäni tukkakoskelo oli yhä paikalla. Lisäksi rannassa pyöri mukava seitsemän pulmukaisen parvi.


Kylälle palattuani ja Jousilampea kiertäessäni näin Kerkelän pihapiiristä nousevan lähipuihin ison harakka- ja varisparven. Äkkijarrutus, kiikarit silmille - ja siellähän se mustakaapu taas oli! Nokivaakku sai kuitenkin kohta harakoiden vihat niskaansa ja katosi Karsimustien varren puiden sekaan. Ajelin paikalle ja hetken päästä lintu löytyi – ja sain kuin sainkin siitä jonkinmoiset otokset RK -lomaketta varten!




Koululle kiiruhtaessani ehdin vielä pikaisesti laskea Pitkänsillan sulan linnut. Joutsenia oli 43, sinisorsien määrä oli pudonnut 82:een, mutta haapanoita oli nyt kolme. Isokoskeloita ja mustalintuja oli sulalla seitsemän ja telkkiä 18 - ja myös tukkasotkat, lapasotka, alli ja uivelo olivat edelleen paikalla.

3.11.2013 - Isokylän syyslaskenta

Sunnuntaina olin taas reitillä, eli starttasin aamuyhdeksältä Kalkonniemestä Kotajoen sillalle kulkevalle laskentareitilleni. Kalkonniemen edusta ja sen eteläpuolinen osa järveä olivat yllättäen laajalti auki, ja heti aloituspisteestäni näin parikymmentä laulujoutsenta, viisi isokoskeloa, naaraspukuisen tukkakoskelon sekä jään reunalla nököttävän kalalokin.


Muualta Kalkonniemestä ja Imposenniemen kärjestä ei löytynyt kuin peruslajeja (eli käpytikka, hömö-, sini- ja talitiainen, närhi, harakka, korppi, viherpeippo, punatulkku ja keltasirkku), mutta Imposenniemen peltojen keskellä kulkevalta metsäpätkältä blokkasin ilokseni myös kolme pyrstötiaista.

Seuraava uusi laji tuli Isokylälle päästyäni Hennantien kohdalta, jossa sirahteli puukiipijä. Jousilammen ympärystiellä näin viikonlopun ainoat urpiaiset ja Jaakkolanlahden rannassa retkitunnelmaa kohottivat yli 30 viherpeipon parvi sekä ylitseni lentänyt pulmunen.


Kärppälänkujaa hipsiessäni näin taivaalla kaartelevan kahdeksan variksen parven. Päästyäni päätien varteen huomasin vaakkujen istuvan Kerkelän Antin pihapiirissä, ja hämmästyksekseni huomasin yhden linnuista olevan aivan mustan. Lintu oli heti sen verran lähellä, että ensivaikutelma oli välittömästi nokivaris! Ja vaikka järki sanoikin nuoren mustavariksen olevan paljon todennäköisempi vaihtoehto, näytti lintu kaikesta huolimatta vain ja ainoastaan nokivarikselta. Linnun muoto ja koko ja varsinkin nokka kun olivat aivan identtiset samassa puussa istuneiden harmaatakkien kanssa. Harmittelin tietenkin älyttömästi sitä, että juuri tältä retkeltä olin jättänyt kameran kotiin, mutta linnun jatkaessa matkaa jatkoin sitä itsekin…

Loppupätkältä ei kummempia yllätyksiä tullut - jokunen poro vain. Mutta nokivarishavainto jäyti kuitenkin koko ajan takaraivossa ja luonnostelin samalla jos jonkinnäköisiä variksennaamoja havisvihkooni.


Niinpä Anittan haettua minut Kotajoelta kävin kotona vain hakemassa kameran ja palasin Isokylälle etsimään vaakkua. Nyt lintu ei kuitenkaan - tietenkään - enää suostunut näyttäytymään. 

Päivän jo hämärtyessä piipahdin vielä Pitkänsillan sulalla toteamassa pääosaltaan jo tutuksi tulleen vesilintuporukan (nyt 70 laulujoutsenta, haapana, tavi, 150 sinisorsaa, 3 tukkasotkaa, lapasotka, 13 mustalintua, 15 telkkää, uivelo ja 5 isokoskeloa) olevan edelleen sulalla. Myös vanha merikotka istuskeli edelleen sillan eteläpuolella olevan todennäköisen joutsenenraadon vierustalla.


Illalla naputtelin talvilintureittini tulokset Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka -ohjelmaan. Eli havaitsin Isokylän syyslaskennassa seuraavat linnut: laulujoutsen 24, tukkakoskelo 1, isokoskelo 5, kalalokki 1, käpytikka 5, pyrstötiainen 3, hömötiainen 13, sinitiainen 4, talitiainen 45, puukiipijä 1, närhi 1, harakka 20, varis 9, korppi 1, varpunen 25, viherpeippo 39, urpiainen 3, punatulkku 8, pulmunen 1 ja keltasirkku 15. Ja lisälajilistalle laitoin toki sen nokivariksen - vaikkei se varsinainen laji olekaan.

2.11.2013 - Kemijärven keskustan syyslaskenta

Lauantaiaamuna olin liikkeellä heti aamun valjetessa, sillä lähdin tekemään perinteistä keskusta-alueen syyslintulaskentaa Uinon Kaukon vanhalle laskentareitille. Reitin alkupiste oli Uinojen pihassa ja sinne lompsittuani näinkin heti Kaukon, joka oli tullut sopivasti hätistelemään oravaa pois ruokinnaltaan. Laskenta alkoikin sitten mukavasti kahvipöydästä pihalintuja katselemalla, ja vasta kun ruokinnan linnut oli koiraspeippoa myöten saatu ynnättyä, jatkoin reitilleni.

Seuraavat paremmat havikset tulivat heti Sairaalanrantaan päästyäni, sillä ensin huomasin jäällä nököttävän merikotkan ja sitten kaukana olevasta railosta erottui parvi joutsenia. Seuraavat aamukahvit hörppäsinkin kohta kotona, samalla kun retken lajivalikoima laajeni mm. pihallamme ruokailleella viiden keltasirkun parvella.


Seuraavalla siirtymäosuudella oli pitkään varsin hiljaista - eli vain peruslajistoa tuli vastaan, mutta Urheilukadulla lensi sentään närhi ja Kiertotiellä räkättirastas. Edellispäivänä jäätyneeksi toteamani Pöyliöjärven railoissa näkyi kuitenkin yllätyksekseni kaksi vesilintua, jotka jo kiikarilla määritin alustavasti isokoskeloksi ja taviksi, mutta varmistin vielä määritykset soittamalla emännän pyörähtämään kaukoputken kanssa paikalla.

Hyvien lajien tulo jatkui Puustellin kohdalla, jossa lintulaudan alla värjötteli järripeipponaaras. Suurimman yllätyksen koin kuitenkin vasta ABC:n rannassa, jossa pienen sulan äärellä olevalla lietteellä tepasteli komea talvipukuinen kottarainen, joka hetken sitä ihmeteltyäni otti siivet alleen ja paineli kohti keskustaa.

Pitkääsiltaa lähestyessäni näin jo kaukaa sillan alla uiskentelevat kaksi telkkää, mutta vasta sillan tyvelle päästyäni tajusin myös sen pohjoispuoleisen sulan lintujen määrittyvän kaukoputken avulla reitilleni. Tämä tietenkin räjäytti pankin, sillä sulassahan oli ollut viime päivinä ennätysmäärät vesilintuja - ja oli edelleenkin!!


Lopulta laskentareittini lajimäärä nousi jopa 30:een ja lintuyksilöitäkin ropisi reitille yhteensä 651. Kaiken kaikkiaan keskustan laskennassa näkyivät seuraavat linnut: laulujoutsen 100, haapana 2, tavi 1, sinisorsa 145, tukkasotka 3, lapasotka 1, alli 1, mustalintu 7, telkkä 15, uivelo 1, isokoskelo 1, merikotka 1, kesykyyhky 4, käpytikka 6, räkättirastas 1, hömötiainen 8, sinitiainen 14, talitiainen 107, närhi 1, harakka 22, varis 29, korppi 6, kottarainen 1, varpunen 68, pikkuvarpunen 19, peippo 1, järripeippo 1, viherpeippo 68, punatulkku 12 ja keltasirkku 5. Eli aivan huikea lajikavalkadi kun otetaan huomioon, että eletään jo marraskuuta ja ollaan sisämaassa ja vieläpä Napapiirin pohjoispuolella! :-)

lauantai 2. marraskuuta 2013

29.10.-1.11.2013 - sulassa sovussa…

Lokakuu loppui, mutta Pitkänsillan pohjoispuolen sula säilyi yllätyksekseni ennallaan ja myös vesilinnut viihtyivät edelleen paikalla - jopa marraskuun puolelle asti. Ilmeisesti poikkeuksellisen alhaalla oleva vesi aiheutti Kemijokeen ja -järveen epätyypillisiä virtauksia, jotka pitivät viimeisiä sulapaikkoja avoinna huomattavasti normaalia pidempään? Tiistaina käväisin paikalla vain pikaisesti, mutta torstaina ja perjantaina ehdin laskea sulan linnut sekä tsekata myös Pöyliöjärven tilanteen.

Pitkänsillan sulapaikoissa näkyi torstaina 53 ja perjantaina 79 joutsenta. Molempina päivinä laskin paikalta 140 sinisorsaa, joiden lisäksi sulasta löytyivät myös kaksi haapanaa, tavi, kolme tukkasotkaa, lapasotka, kaksi allia, uivelo ja enimmillään kuusi mustalintua sekä 22 telkkää.

Pöyliöjärvi oli torstaina vielä suurimmalta osaltaan sulana ja siellä näkyi ainakin 26 isokoskeloa, neljä allia ja pari telkkää. Järvi kuitenkin jäätyi seuraavan yön pikkupakkasessa niin, että jäljelle jäi vain pari pientä railoa, joiden turvin paikalla sinnitteli perjantaina enää yksinäinen isokoskelo.

Keskiviikkona ja torstaina pyydystelin myös tovin pihalintuja. Keskiviikon mainittavin lintu oli nokkavikainen hömötiainen…


… ja torstain kuvauksellisin pihavieras oli viehkeä keltasirkku. 


Torstai-iltana järjestettiin Pyhätunturin Naavassa Pyhä-Luoston aluetta käsittelevä valtuustoseminaari Kemijärven, Pelkosenniemen ja Sodankylän päättäjille. Pidin siellä puheenvuoron sen puolesta, että kansallispuistoa laajennettaisiin lähialueen soille. Näillä soillahan monet matkailua tukevat rakenteet, kuten pitkospuut ja lintutornit, ovat jo valmiina, mutta näiden hienojen luontokohteiden markkinointi on ollut hyvin vähäistä ja matkailijat näin ollen puuttuvat. Tutkitusti kansallispuistot houkuttelevat (varsinkin kansainvälisiä) matkailijoita huomattavasti paremmin kuin "pelkät" Natura -alueet, mikä on jo nähty mm. Ylläksellä. Eli kun Ylläs-Aakenuksen Natura -alueet liitettiin Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon alueen kesämatkailu moninkymmenkertaistui. Pyhä-Luoston kansallispuiston laajentaminen lisäisi varmasti kesämatkailua ja yöpymisvuorokausia alueella, eikä irrallisten suojelualueiden liittämisen puistoon pitäisi olla mikään ongelma. Koostuuhan mm. Syötteen kansallispuisto monista toisistaan erillään olevista sirpaleista. Toivottavasti ajatus jäi itämään useammallekin paikalla olleelle viranhaltijalle ja kuntapäättäjälle, sillä kansallispuiston laajentaminen ympäröiville luonnonsuojelualueille hyödyttäisi mielestäni niin alueen luontoa kuin asukkaitakin.