lauantai 23. heinäkuuta 2016

19.-22.7.2016 - Sallasta Ranualle

Tiistaina olin taas jo heti aamusta tien päällä, sillä olin lupautunut pitämään Lapin linnuista esitelmän Salla -päivillä. Sallan valtuustosalissa olikin menossa mielenkiintoinen luentosarja, jossa kuuntelin itsekin aamupäivän aikana esitykset alueen geologiasta, Värriön ilmastotutkimuksista ja meidän suhteestamme elimistössämme eläviin mikrobeihin. Aamusta jäikin parhaiten mieleen lause: "Lapsi syö multaa karaistakseen immuunijärjestelmäänsä". Ruokailtuani yhdessä muiden esitelmöitsijöiden kanssa jatkoin Piisilän Petrin luo kahvittelemaan. Reissun ainoaksi havaintomerkinnäksi tulikin Petrin pihassa sirissyt hippiäinen.

Keskiviikkona ajelimme taas Simojärvelle, jonne olivat saapuneet vaimon kaikki siskot perheineen. Luonto oli selvästi hiljentynyt loppukesän merkiksi, eikä normaalilla ulkoilulla ja iltalenkillä näkynyt tai kuulunut mitään pikkukäpylintuja erikoisempaa. Vasta torstai-iltana sain aikaiseksi käydä pienellä retkellä lähimaisemissa. Hautausmaan rannasta näkyi hyvin, että Porosaaren edustalla asui taas sääksi, ja keskiöinen pyörähdys Toivakan pelloilla tuotti vain kurjen ja kapustarinnan. Öinen maisema oli kuitenkin hieno ja tunnelmallinen.


Perjantaina kävin Veikan kanssa puoliltapäivin mutkan Kuhajärven lintutornilla. Järvellä uiskenteli kaksi härkälintupoikuetta sekä - perinteiseen tapaan myös - silkkiuikkupoikue. Tämä kun on Lapin harvoja vakituisia silkkiuikkujärviä. Nyt emojen matkassa oli kolme isoa poikasta.


Iltapäivällä kävin Topin lintutornilla, jonka edustalta sain vielä rengastettua kaksi kalatiiran poikasta. Pääosa pienen tiirayhdyskunnan poikasista (noin viisi) oli jo lennossa, mutta paria pesää haudottiin vielä. Tiiraemoja pyöri saarekkeen yllä 10 kappaletta. Harmaalokkeja näkyi yhteensä 15 vanhaa ja 24 nuorta, vanha selkälokki pyörähti myös paikalla. muuttohaukka viiletti alueen yli saaden kalatiiran peräänsä ja kahlaajia paikalla edustivat ainakin nuori kuovi, muutama liro ja kaksi naaraspukuista suokukkoa.  


Iltamyöhällä palasimme Kemijärvelle, jolloin Juujärven ja Luusuan välillä näkyi hirvi ja Itärannantien varressa puolenkymmentä uiveloa.

torstai 21. heinäkuuta 2016

17.-18.7.2016 - hietatiiran paluu

Sunnuntaiaamuna könysin tornille joskus aamuyhdeksän aikoihin. Muuttohaukka istuskeli nyt Routunkarin puolella ja kuulin muutamaan kertaan jänkäsirriäisen surahtelua ja surisi paikalla urpiainenkin. Tehdessäni lähtöä paikalle saapui pari pohjansorsimoita kartoittamassa ollutta heppua, joiden kanssa juttelin vielä tovin tuosta Liminganlahden kasviharvinaisuudesta.


Pääosa päivästä meni sitten Oonan rippijuhlissa, mutta palattuamme taas Oulusta Liminkaan ja vaihdettuamme siviilit päälle sain iltaseitsemän aikaan taivuteltuani koko perheeni lintutornille. Paikalla oli myös kaksi kuvaajaa, jotka kuvasivat pitkillä putkillaan lähes kaikkea ohilentävää. Kohta huomasin miesten kääntäneen taas objektiivinsa kohti jotain meitä lähestyvää lintua, ja nappasin linnun putkeen... Huusin saman tien, että "tuo lintu on muuten hietatiira" - ja heti sen perään lintu ohitti meidät todella komeasti kameroiden raksuttaessa tornissa! Meidän Iinakin sai pokkarillaan pikkuhiljaa Puhkiavanperää kohti lentäneestä linnusta ihan tunnistettavia kuvia, mutta tämä Tarmo Turusen otos linnusta oli jo oikein hieno.


Liminganlahdella jo seitsemättä kesää viihtynyt Suomen kolmas lajinsa edustaja oli nähty alueella viimeksi toukokuun lopussa, joten linnun ilmaantuminen paikalle reilun puolentoista kuukauden kateissaolon jälkeen oli tietenkin oikein mukava yllätys. Olihan linnun ehditty pelätä jo kuolleenkin.

Muuttohaukka patsasteli edelleen aamuisella paikallaan ja muita tornilta havaitsemiani lintuja olivat ainakin kaksi räyskää ja kaksi pikkutiiraa ennen kuin jatkoimme Kempeleen puolelle ruuanhakuun.

Vähän ennen puoltayötä hipsin vielä Veikan kanssa tornille, jossa yksi luhtahuitti oli taas äänessä. Lahdelle kiikaroidessani vilahti putken kuvassa yllättäen joku vesilintua selvästi isompi mölli, ihan kuin hylje!? Kohta otus nousi uudestaan pintaan hengittelemään kuono kohti taivasta, ja paljastui pään muodon perusteella norpaksi!



Seurailimme otusta jonkin aikaa, jonka jälkeen ajelimme vielä mutkan kylällä tavoitteenamme löytää lepakoita. Ensin näimme kuitenkin tolpan nokassa torkkuvan tuulihaukan, ja saavuttuamme vanhan Limingan puolelle lenteli paikalla vaaleaa yötaivasta vasten kaksi pohjanlepakkoa.

Maanantaiaamuna olin tornilla taas joskus puoli kahdeksan kieppeillä, Noin vartin staijailun jälkeen hietatiira löytyi jälleen. Nyt se lenteli hyönteispyynnissä Pitkännokan ruovikon reunassa ja istui välillä lepäilemään tolpan nokkaan. Tornin edustalla lensi myös pari punajalkavikloa ja yksi mustapyrstökuiri, mutta muuten kahlaajat olivat vähissä veden korkeuden takia. Myös noin kolmenkymmenen ohi lentävän kottaraisen parvi päätyi havikseeni asti samalla kun rupattelin alueen linnuista jonkun tornille saapuneen paikallisen isännän kanssa. Katu-uskottavuuttani lisäsi mukavasti se, kun kerroin tehneeni kahdeksan kesän ajan lintulaskentoja samalla lahdella,



Vähän ennen yhdeksää annoin paikalta puhelimitse lintutilanneraportin Lapin radioon, jonka jälkeen siirryin opastuskeskukselle aamupalalle ja pakkailemaan.


Loppupäivän vietimmekin sitten Oulussa pääosin Ainolan puistossa ja Tietomaassa ennen Kemijärvelle palaamistamme.

16.7.2016 - Chewbacca ja muita Limingan ihmeitä

Lauantaina siirryimme sitten vähän etelämmäksi eli ajelimme muutamaksi päiväksi Oulun seudulle, jossa ohjelmassa oli veljeni Rikun Oona -tyttären rippijuhlat. Majapaikaksemme olimme varanneet kahdeksi yöksi viiden hengen huoneen Liminganlahden opastuskeskukselta Hotelli Lintusesta. Ranuan ja Oulun kautta ajaessamme ja samalla sukulaisissa pysähtyessämme emme nähneet mitään kummempaa, mutta heti Liminkaan tultuamme odotti vilkkaan Raahentien varressa yllätys - vanha muuttohaukka istui tienvarsipellolla höyhentämässä pyydystämäänsä harakkaa.

Alkuillasta kävimme koko perheen voimin kukka- ja eläinpuisto Escurialissa, josta löytyi monenlaista nähtävää...


Mielenkiintoisimmasta päästä olivat komeat papukaijat, hekottelevat naurukyyhkyt ja löytyipä sieltä tällainenkin otus...


...ja tällainen otus.


Koska Escurial sijaitsi aivan Hirvinevan tekojärven vieressä piipahdimme myös siellä - olinhan tehnyt alueella vuosien ajan lintulaskentoja, jotka aloitin jo silloin kun paikka oli vielä turpeenottoalue. (Laskennoistamme löytyy julkaisu Linnut -vuosikirjasta 2005).


Illaksi jatkoimme vielä Vihiluotoon päivälliselle Jannen, Hannan ja vanhempieni kanssa. Vesi oli todella korkealla, joten iltakävely hotellin rannassa tarjosi vain räyskän. Ajellessamme takaisin Virkkulaan näimme Limingassa siilin.

Auringon juuri laskettua singahdin vielä lintutornille, jonka edustalla lenteli vielä ruskosuohaukkoja, Temmesjokisuun suunnassa istuskeli pari merikotkaa, rannassa pyöri suosirriparvi ja tornin vierustalle laskeutui lirojen seuraksi mustaviklo. Tornille vievän polun molemmin puolin huuteli luhtahuitti. Sain kuitenkin vielä pikakomennon hakea Tupoksesta naisväelle shampoota ja hoitoainetta, joten leppoisa havainnointi vaihtui kohta taas autoiluun. Vielä vähän puolenyön jälkeen istuskeli ABC:n vierustalla langalla joitakin naakkoja ja joku mustavariskin - ja "päivän" viimeiseksi havaintomerkinnäksi tuli vanhan Limingan kohdalla lennellyt pohjanlepakko.

13.-15.7.2016 - viimeiset haukkasuot

Keskiviikko alkoi taas täsmäretkellä, kun Juha Lehtola soitti Lehtolasta ja kertoi pihassaan asuvasta käenpoikasesta. Olin tunnin sisällä paikalla ja siellähän gägönen nökötti tarvikekaapin päällä olevassa harmaasiepon pesässä.


Tämä oli jo toinen oikein mukava rengastusreissu muutaman viikon sisään, sillä tällekin pesälle pääsi mukavasti alumiinitikkailla, ja rengastuksen päätteeksi kävimme vielä kahvittelemassa.

Iltasella lähdin taas haukkasuolle, ja tällä kertaa Anitta lähti poikkeuksellisesti mukaani - tosin hillaämpärin kanssa. Haukkaemokin alkoi varoitella jo hyvissä ajoin ennen varsinaiselle pesimäsuolle pääsyämme mikä oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta aika outo asia. Epäilykseni kasvoivat, kun suolle mentyäni varoittelu loppui kokonaan. Palattuani takaisin metsän puolelle pesä löytyikin nopeasti, mutta varsin epämiellyttävästä paikasta eli noin 15 metrin korkeudessa männyn latvuksessa olevasta risupesästä!


Kävin autolta hakemassa kiipeilyvehkeet, vaikka olin toissakesäisen tapaturman takia mukamas luvannut itselleni pysyä vielä poissa puista. Ahtisen Jarmon vanhat piikkikengät, turhan lyhyt kiipeilyköysi ja kipeät jalkani olivat kuitenkin niin huono yhdistelmä, että jouduin nöyrtymään ja luovuttamaan jo noin viiden metrin kiipeämisen jälkeen. Pääasia tietenkin oli se, että pesintä varmistui - eikä kotiin tarvinnut onneksi muutenkaan tyhjin käsin mennä.


Tarkistimme vielä kotimatkalla yhden sääksenpesän, mutta koko pesäpuu, jossa lintu pesi vielä edelliskesänä, oli mennyt jossakin vaiheessa nurin.

Torstai-iltana pidin taukoa haukkahommista ja kävin Rovaniemen keskuskentällä seuraamassa kun RoPS pelasi komean 1-1 tasapelin kroatialaista Lokomotiva Zagrebia vastaan.

Viimeinen haukkasuo oli ohjelmassa perjantaina, ja tällä kertaa reissu onnistui vähintäänkin odotusten mukaan. Hikisen taipaleen päässä kun odotti peräti neljä isoa naaraspoikasta, ja molemmat emotkin näkyivät niin hyvin, että sain samalla varmistettua ettei niillä ollut renkaita.





Autolle palatessani löysin vielä kanahaukan lentopoikueen, ja kotimatkalla koetin vielä kiikaroida kotkia yhdeltä vanhalta pesävaaralta. Hyvä uutinen oli vielä se, että sain innostettua Karlinin Olli-Pekan käymään keskiviikkona löytämälläni haukanpesällä, joten nekin linnut saivat jalkoihinsa sekä kullanväriset normirenkaat että komeat punasiniset lukurenkaat.

10.-12.7.2016 - haukkojen hakua

Sunnuntaipäivänä kävimme koko pesueen voimin päiväkävelyllä kaupungilla. Mielenkiintoisin havainto tuli heti alkumatkasta, kun lähes ylitsemme lensi kalalokin hätyyttämä vanha muuttohaukka. Kuumalammelta kirjasin ylös haapana-, sinisorsa- ja kalalokkipoikueet. Muuttohaukkateema jatkui myös seuraavina iltoina, kun aloin inventoida vastuullani olevia haukkasoita.

Maanantai-iltaiselle kohteelleni ajellessani huomasin yhdellä hakkuaukealla puun latvassa tuulihaukan. Aloin kiikaroida aluetta, ja löysin kelon kyljestä pöntön, josta kurkisteli haukan poikanen. Päätin käydä katsomassa paikkaa vähän lähempää ja huomasin, että pesäpuun vieressä kannon nokassa istui niin ikään haukan poikanen.


Lähestyin pikkuhiljaa lintua ja räpsin siitä kuvia - kunnes kameran tarkennusetäisyys loppui.



Tässä vaiheessa olin jo niin lähellä poikasta, että päätin kokeilla saisiko sen kiinni. Pienellä hämäyksellä sain napattua lintua jaloista, käytin sitä autollani jossa rengastin sen, ja palautin sen sitten saman tolpan nokkaan istumaan.

Menomatkan havaintoja olivat myös mm. oheisessa maisemassa lennelleet 10 tervapääskyä.


Itse haukkasuo oli tänäkin vuonna tyhjä, mutta kirjasin sinne vievän metsäautotien varresta mm. kuikkapoikueen, puolenkymmentä rupikonnaa ja hirven.

Koska Javaruksen kylä ei ollut kaukana, päätin pyörähtää kylällä kuulostelemassa löytyisikö sieltä mitään yölaulajia - ilta kun oli edennyt jo keskiyön paremmalle puolelle. Piipahdus palkittiin hienosti, sillä muutaman pysähdyksen jälkeen havahduin toivomaani ääneen - lähimetsästä kuului sarvipöllön poikasen kerjuuääntä! Lähdin seurailemaan vinkunaa ja kohta löysinkin männyn latvuksesta risupesän, josta katseli yksi poikanen. Hakiessani kameraa autolta lensi pöllöemokin komeasti ohitseni iso myyrä kynsissään. Pesälle olisi saattanut päästä kiipeämään, mutta koska se oli melkein asuinrakennuksen pihassa en kehdannut alkaa resuamaan, vaan jätin poikasen ylhäiseen yksinäisyyteensä ja ajelin kotiin nukkumaan.


Tiistaina suuntasin taas (kuuman päivän vähän viilettyä) alkuillasta suolle. Pitkän kävelyn tulos oli sama kuin edellisiltanakin - eli muuttohaukkoja ei näkynyt eikä kuulunut. Vain yksi syöty pikkukuovi kertoi haukan vierailusta paikalla. Kävelyn varrelta löytyi sentään jokunen joutsen, kurki ja pari varoittelevaa pohjansirkkupariskunta.


Ja olihan suo itsessään tietenkin tyypillinen haukkasuo - eli oikein hieno. Lajistoa siellä edustivat mm. kaksi tavipoikuetta, harmaalokin lentopoikue, tuulihaukka, kurki ja ainakin 26 muutolle lätenyttä liroa.

8.-9.7.2016 - hiirihaukkoja ja rokkenrollia

Perjantaiaamuna sain puhelun, jossa soittaja kertoi Pöyliöjärven rantamilta löytyneestä kanahaukan pesästä ja kyseli, olisinko halukas rengastamaan siellä olevia poikasia. Olinhan minä, vaikka vähän epäilinkin, että kanahaukan poikaset saattaisivat olla jo liian isoja rengastettaviksi - eli lentokykyisiä. Sovimme kuitenkin tapaavamme tunnin sisällä Pöyliönperässä, laitoin rengastusvehkeet valmiiksi ja ajelin paikalle. Yllätyksekseni minua odoteltiinkin siellä mönkijän kanssa, ja hypättyäni peräkärryyn pitkien alumiinitikkaiden päälle sain kyydin pesälle asti.

Pesälle kiivettyäni siellä odotti kolme komeaa haukanpoikaa, mutta - kuten olin jo vähän ehtinyt epäilläkin - kyseessä eivät olleet kanahaukan vaan hiirihaukan poikaset. Käytin poikaset vuorotellen pesän alla, jossa rengastin, mittasin, punnitsin ja kuvasin ne.




Haukkaemo saapui pesän ylle varoittelemaan sopivasti vasta juuri kuin olin palauttanut viimeisenkin poikasen risulinnaansa.


Muuten loppuviikko kului pääosin Kemijärven keskustassa musiikkifestareiden ja niihin liittyneiden oheistapahtumien merkeissä. Koska festarilavalle oli kotoamme vain reilut 500 metriä ja ämyrit olivat sopivasti meillepäin, saattoi esim. perjantai-illan pääesiintyjää Juha Tapiota kuunnella ihan vain kotona tuuletusikkunat avaamalla. Lauantaina kävin myös paikan päällä seuraamassa R3belsin, Ellinooran, Anssi Kelan ja Kaija Koon keikat, joita säesti myös festarialueen yli lennellyt kaakkuri.

torstai 14. heinäkuuta 2016

4.-7.7.2016 - Ranuan lintuja ja mönkiäisiä

Maanantaina ajoimme muutamaksi päiväksi Ranuan Simojärvelle, jossa mökkirannan lajistoa edustivat tyypillisesti mm. kuikat ja selkälokit. Tiistaina kävin Iinan ja Veikan kanssa eläinpuistossa, jossa oli ollut hoidossa mehiläishaukka, joka minun oli pyydetty rengastamaan ja vapauttamaan. Kun lintu oli otettu hoitohäkissään kiinni, paljastui että sillä olikin jo valmiiksi rengas! Otin renkaan numeron ylös ja veimme linnun Toivakan pelloille, jonne sitten päästimme sen lentelemään. Peltoaukean yllä pyöri myös yhdeksän kapustarinnan parvi.



Keskiviikkoaamu alkoi Tuukan hoksaamalla mökin editse lentäneellä ruskosuohaukalla. Pihan lajistoon kuului tietenkin myös kaikenmoisia selkärangattomia ja päivän aikana mökkitien varressa näkyi närhipoikue.


Iltapäivällä kävin sitten perinteisellä lokkisoutelulla Kalavaisen Topin lintutornin edustalla - nyt Iinan ja Tuukan kanssa.


Harmaalokeista osa oli yllätykseksemme jo lennossa, joten saimme lukurenkaisiin vain kolme lintua.


Niiden lisäksi rengastin kalalokin ja kalatiiran.




Tiiroja näkyi paikalla enemmänkin, ja osalla niistä oli vielä hautominen kesken.


Lokkilintujen ohella lammilla näkyi mm. 22 kiertelevän liron parvi.


Puolenyön aikoihin kävin vielä lyhyellä yöretkellä Simojärventien varressa. Havaintoja edustivat töyhtöhyyppä, neljä lehtokurppaa, kolme lehtokerttua ja pari tiellä könynnyttä rupikonnaa.

Torstaina ajelimme ensin kotiin, jolloin Ranuan ja Rovaniemen rajalla kaarteli mehiläishaukka, ja illalla pyörähdimme vielä Rovaniemellä, jossa osa perheestä pistäytyi tivolissa ja itse nautiskelin jalkapallosta, kun RoPS varmisti paikkansa Eurooppaliigan toiselle karsintakierrokselle pelaamalla nyt tasapelin Irlantilaista Shamrock Roversia vastaan. Havaintovihkoon päätyi Vikajärvellä patsastellut pyy.

2.-3.7.2016 - kesäkihloja

Heinäkuun ensimmäinen linturetki oli yllättäen palkallinen, sillä päädyin muutaman päivän varoitusajalla kartoittamaan Patokankaan mahdollisen biojalostamoalueen linnustoa. Koko aamun kestäneen kartoituslaskennan ainoita yllättäjiä olivat rannasta löytynyt metsopoikue sekä romahtanut hiirihaukan pesä, jossa emot ruokkivat henkiin jäänyttä poikastaan maahan. Illalla kävinkin sitten Iinan ja Veikan kanssa paikalla rengastamassa haukan, ja koskapa jalkapallon EM-kisat alkoivat olla kuumimmillaan oli asunikin asian mukainen. (Illan pelihän oli yksi turnauksen parhaita, eli Italia - Saksa).



Kolmannen päivän iltana kävin ajelemassa lenkin Isokylällä, Soppelassa ja Puikkolassa, mutta ainoaksi rengastukseksi jäi jo aikaisemmin löytämäni töyhtöhyypän poikanen.


Soppelassa näkyi myös kuovin poikanen, mutta koskapa lintu hiippaili asuintalon pihassa jätin sen suosiolla rauhaan.