24.7.2013 - sääksisafarilla jälleen

Keskiviikkona oli jälleen sääksijahdissa, tosin nyt Kemijärven lounaisosissa. Severinkankaan Juha oli ilmoitellut minulle tekstiviestitse muutamasta sääksenpesästä, joita sitten päätimme lähteä yhdessä tarkistamaan.

Ensimmäisen pesimäjärven rannassa oli Juhalla sopivasti vene, joten pääsimme näppärästi pesäsaareen, jossa emot jo näkyivätkin. Kiivettyäni puun latvaan siellä odotti mukava yllätys, sillä pesässä pötkötti peräti kolme poikasta.

Rengastussession jälkeen pääsin testaamaan myös Huczkowskin Raimolta jo useana vuotena lainaamieni turvavaljaiden pitoa, kun yksi jo ylös kiivetessäni huteran näköiseksi toteamani oksa katkesi huolimattomuuttani jalkojeni alta. Olin puun latvaoksille päästyäni ottanut kaarikengätkin pois, joten heitin turvaköyden varassa varmaan aika vaikuttavan voltin ennen kun tömähdin taas oksille, vedin piikkikengät saappaiden alle ja laskeuduin alas puusta.

Seuraava pesimäjärvi näytti myös lupaavalta, sillä vaikka se pesä jota tulimme rannasta katsomaan oli heti tyhjän näköinen, löytyi järven takaosassa toinen pesä, jossa istui emo joka näytti järjestelevän pesäoksia parempaan kuosiin. Pesäpuu vaikutti kaukoputken läpi katsottuna varsin haastavalta, mutta käytyämme myös toisesta rannasta sitä tsekkaamassa päätimme kuitenkin lainata veneen ja meloa saareen. Lähdin emojen varoitellessa kiipeämään keloon, mutta myös tässä pesässä odotti yllätys - se oli nimittäin tyhjä. Vasta nyt hoksasin huutaa Juhalle alas, että näkyykö siellä yhtään ulostejälkiä. Ja eipä niitä ollut. Eli tämä pesintä oli näköjään keskeytynyt jo hyvän aikaa sitten.

Pyörähdimme vielä kolmannellakin järvellä, jossa Juhalla oli myös vene käytössään, ja kävimme vilkaisemassa pesää joka hänen mukaansa oli nyt autio. Ja tyhjähän se oli, mutta järvi oli komea ja sikäli näkemisen arvoinen. Ja näkyipä tälläkin järvellä yksinäinen sääksi.

Piipahdin Severinkankailla kahvilla ennen kuin lähdin palailemaan kohti kaupunkia. Tosin kotimatkalla komppasin vielä yhden pikkusuon, jonka reunalla olin kuullut sääksen jokunen vuosi sitten pesineen, mutta ainoaksi mieleen jääneeksi lintuhavainnoksi tuolta paikalta jäi pohjansirkun tiksutus.  

20.-22.7.2013 - Simojärven lintuja

Lauantaina piipahdin pikaisesti Pitkälläsillalla Bäckmanin Mikan seurana etsiskelemässä härkälintuja. Sipovaaran pohjoispuolella asuva poikue lymyili todennäköisesti kortteikon suojassa, mutta sillan eteläpuolelta löytyi sentään yksinäinen härkälintu. Illaksi ajelin sitten perheen kera Simojärvelle, ja sunnuntaiaamuna kello kuusi löysin jo itseni aamukahveilta Hamarin Allun luota. Sieltä jatkoimme Kantoniemen tuville, lainasimme veneen ja lähdimme järvelle. 

Tarkoituksemme oli käydä päivän aikana tarkistamassa neljä sääksireviiriä ja pari selkälokkisaarta - ja iloksemme heti ensimmäinen sääksenpesä oli asuttu ja sieltä löytyi kaksi komeaa poikasta.

  

Myös toinen pesäsaari oli asuttu ja sielläkin kaksi poikasta sai renkaat nilkkoihinsa.

Kolmas tarkistamamme pesä oli tyhjä mutta pienen pesäsaaren yllä vihaisesti lennellyt selkälokki paljasti itse saaren kuitenkin asutuksi. Saaren kärjestä löytyikin sitten selkälokin poikanen.

Aamu jatkui edelleen erinomaisissa merkeissä, sillä saman reviirin edelliskesänä löytämäämme vaihtopesää lähestyessämme sieltä pomppasi kuitenkin emolintu siivilleen, joka sai saman tien kimppuunsa tuon meille äksyilleen selkälokin. Pesälle pääseminen oli melkoisen työn takana, mutta lopulta sain mitattua ja rengastettua tämänkin pesän asukin.

Kolmeen puuhun kiipeämisen ja muun kiikkumisen jälkeen olikin sitten mukava välillä paistaa makkaraa ja kahvitella ennen siirtymistämme järven eteläosien selkälokkisaarille.

Seuraava kohteemme oli pikkusaari, jossa vielä edelliskesänä asusteli pieni selkälokkiyhdyskunta, mutta nyt saari oli autio. Sen sijaan Aittoniemen edustan Tiirosaaressa tiesin varmuudella olevan selkälokkinuorukaisen, sillä olin sitä edellisiltana mökkirannastamme kiikaroinut. Yllätys oli kuitenkin se, että tämä nuorukainen ja saaressa majailleet kaksi kalatiiran poikasta nousivat siivilleen jo saarta lähestyessämme. Niinpä rengastaminen sai nyt jäädä, mutta pääasiahan oli se että pesintä kuitenkin varmistui.

Paluumatkalla Kantoniemeen ei kummempia lisähavaintoja enää syntynyt. Viimeinen sääksenpesä, joka meidän piti tarkistaa, oli suolla, joten siirryimme sinne ensin autolla ja lopulta kävellen. Allu oli nähnyt paikalla lintuparin keväällä, mutta nyt pesä oli tyhjä ja emot poissa. Kuitenkin se, että neljästä tarkistamastamme reviiristä kolmella pesittiin, lämmitti mukavasti mieltä. Sääskilahtea kohti ajellessani seisoi Olangon kohdalla ajotiellä lehtokurppa ja pysähtyessäni sitä katsomaan se nousi ilmaan jalkojaan roikottaen ja samalla tien poskesta lehahti siivilleen kaksi muutakin kurppaa – eli emo ja poikaset.

Sunnuntaiaamuksi sää muuttui rajusti, eli pohjoistuuli alkoi puhaltaa oikein toden teolla. Kävin kuitenkin soutuveneellä anopin kanssa katsomassa hänen Aittoniemen kärjestä löytämäänsä selkälokinraatoa, jolla oli ollut (todennäköisesti Pernun Markun laittama) lukurengas. 

Iltapäivällä autoa pakatessa kurkistin vielä millaista elämää mökin katonharjan alta löytyy – ja löysinkin sieltä kahdesta pesästä yhteensä seitsemän haarapääskyn poikasta.

Iltasella Kemijärvelle palatessamme näkyi Lautasalmen yllä vielä vanha selkälokki.

19.7.2013 - Kivilahdesta Peura-aavalle

Perjantai-iltapäivällä ajelin Kemijärven Kivilahteen, josta olin saanut vihjeen kalasääsken pesästä. Kesälahden Kaukon mökkirannasta saaripesä näkyikin hyvin ja emojen lisäksi ainakin kaksi poikasta siellä näytti olevan. Kyseessä oli kuulemma kolmas kesä kun sääksi pesi tässä pikkusaaressa. Pesäsaarta kuvatessani eksyi kuvaan myös tuulihaukka. Lisäksi järvellä olevilla kivillä istuskeli yhtenä ryppäänä peräti 38 kalalokkia sekä muutama harmaalokki ja kalatiira.

Vietin reilun tunnin Kesälahtien mökillä, jonka jälkeen päätin käydä tarkistamassa vielä läheisen Peura-aavan mahdollisten muuttohaukkojen varalta. Aapa oli kuitenkin onnettoman heinikkoinen ja varsin sopimaton muuttohaukalle. Sen sijaan yhden rämemännyn latvasta löytyi nuolihaukka. Mukava havainto oli myös kaksi märältä suolta ilmaan pompannutta suokukkoa, joiden lisäksi suokävely tuotti mm. jokusen valkoviklon ja liron, suolta karanneet kaksi teerikukkoa ja suon reunalla lennelleen riekkopoikueen.

18.7.2013 - petojen perässä

Torstain retkikohteenani oli viimeinen virallinen (eli Metsähallitukselta tulleen tarkistuslistan mukainen) haukkasuoni, joka tosin oli sellainen, jossa en ole koskaan muuttohaukkaa edes nähnyt. Niinpä en ollut yllättynyt että suo oli nytkin hiljainen. Vain yksinäinen kapustarinta piristi tunnelmaa.

Toiseksi iltapäivän projektiksi olin ottanut yhden sääksenpesätiedon tarkistamisen, sillä olin keväällä kuullut pesästä eräässä lähivaarassa. Vaaran rinnettä kivutessani jaloistani lähti teeripoikue, joskin syystä tai toisesta yksi poikasista jäi varvikkoon könyämään ja pääsi myös potrettikuviin.

Risupesä löytyi melko kivuttomasti vaaran laelta, mutta tällä kertaa se oli asumaton. Maisema oli kuitenkin komea, ja olisi mukava jos taas jonain lähivuotena myös kalasääsket voisivat sitä pesältään katsella.

Sääksenpesällä ollessani Arto Linnas soitti minulle Perä-Posiolta ja kysyi olisinko kiinnostunut rengastamaan tuulihaukkapoikueen yhdestä hänen laittamasta pöntöstä. Hetken pohdinnan jälkeen sovimme tapaamisen jo samalle illalle, ja niinpä joskus iltayhdeksän kieppeillä tuijottelimme jo haukkapoikueen kanssa toisiamme ja kohta nuo harvinaisen sottaiset linnut pääsivät mitattaviksi ja rengastettaviksikin.

Perä-Posiolle ajellessani näin pari sääkseä Peniöntunturin kohdalla ja palatessa kolusin vielä kertaalleen Soppelan ja Isokylän alueen parhaat pellot. Jo Soppelassa tärppäsi, sillä tien vieressä hipsutteli lähes lentokykyinen pikkukuovin poikanen.

Muuten pelloilla oli hiljaista. Vain yksinäinen töyhtöhyyppä ja yksi kuovin lentopoikanen näkyi enää.

15.-17.7.2013 - ki, ki, kii, ki, ki, kii

Maanantai oli sadepäivä, mutta tiistaina sateen viimein tauottua lähdin viimeiselle hyvälle haukkasuolleni. Haukat löytyivät melko nopeasti, mutta paikka vaikutti hankalalta ja poikaset pelottavan isoilta. Pesää lähestyessäni pelkäsin koko ajan niiden pomppaavan jo siivilleen tai karkaavan muuten käsieni ulottumattomiin, mutta hyvin kävi – kolme komeaa muuttohaukkanuorukaista sai kihlat kinttuihinsa ja pääsi mukaan seuranta-aineistoon.

Tyypilliseen tapaan emot pitivät vahtia pesällä touhuillessani ja meteli suolla oli välillä melkoinen sekä emojen että poikasten kiikittäessä pesälle lompsinutta rengastajaa.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa serkkujen palauttaminen Simojärvelle. Paluumatkalla piipahdin tsekkaamassa Seitakorvan yläpuolen lokit, joita olikin yllättävän paljon. Hoppulan kala-altailla istuskeli 90 eri ikäistä harmaalokkia, 15 naurulokkia ja yksinäinen kalalokki. Kulmunginniemessä näkyi vain yksi jo lennossa oleva tiiranpoikanen, vaikka varoittelevia emoja oli useita. Niemestä nousi siivilleen myös kolme pikkukuovia.

13.-14.7.2013 - havukoita ja kapuloita

Myös toisella inventoimallani haukkareviirillä tärppäsi, joskin poikaset olivat huomattavasti edellispäiväistä pienempiä. Kolmospoikueen ja niiden emojen lisäksi suolla oli kuitenkin varsin hiljaista, eikä edes hilloja näkynyt täälläkään.

Kävin myös tarkistamassa suon lähellä sijaitsevan kalasääskenpesän, mutta se oli asumaton.

Sunnuntaiaamuna olin jälleen liikkeellä, mutta nyt haukkasuo oli tyhjä ja ainoaksi havismerkinnäksi jäi sen reunassa pällistellyt lapintiainen. Reissun kohokohta oli kuitenkin matkan varrella rengastamani kapustarinnanpoikanen, joka oli ensimmäinen poikasrengastukseni tästä lajista. (Ainoa aikaisempi kapustarintarengastukseni oli 3.10.1990 Oulun Ranta-Kastellissa rivitalomme pihanurmikolta pikkulintuverkolla pyydystämäni aikuinen lintu!). Samalla peltoaukealla, josta kapustarinnat löysin, pyörähti myös saalisteleva sinisuohaukkakoiras.

Iltapäivällä ohjelmassani oli lasten serkkujen hakeminen meille Simojärveltä. Mennessäni pakkailemaan autoa kuulin kummaa kitinää, ja kappas - aivan ulko-ovemme edustalla lyhtypylvään kuvun päällä päivysti ampuhaukkakoiras, jonka kynnet nirskuttivat kupua. (Samalla selvisi sekin, minkä takia pihastamme löytyi edellispäivänä tukko jonkun pikkulinnun höyheniä).

12.7.2013 - haukkasuolla

Perjantaiaamuna lähdin sitten kesän ensimmäiselle muuttohaukkareissulle, joka olikin heti oikein onnistunut. Haukkasuon reunoilta löysin neljä varoittelevaa pohjansirkkuparia ja suolta löytyi sitten varoitteleva haukkaparikin. Märkä suo vaati omat niksinsä – eli kävelin välillä lumikengillä ja välillä rakentelin siltoja jo edellisvuonna kaatamistani männyistä – mutta lopulta pääsin samalle mättäälle haukanpoikasten kanssa ja saatoin mitata, punnita ja rengastaa ne.

Suolla näkyi myös mm. harmaalokkeja, joutsenia ja kurkia, ja reunametsistä löytyi pari riekkoa ja kuulin kirjosiipikäpylinnunkin.

Paluumatkalla aloin ihmetellä räkättirastaiden silmitöntä varoittelua ja lähdin lähestymään lintuja selvittääkseni rähäkän syyn. Aivan kulkureitilläni patsasteli kuitenkin räkätin poikanen, jota sitten innostuin kuvaamaan niin, että älämölön alkuperäinen syy jäi epäselväksi.

Autolleni saavuttuani näkyi ja kuului paikalla reissun juhlalliseksi lopetukseksi palokärki. 

9.-11.7.2013 - harmaasorsapoikue ja muuta sälää...

Seuraavat päivät vietin pitkälti kotioloissa rengastellen välillä pihalintuja, joita edustivat käpytikat, talitiaiset, varpuset, pikkuvarpuset, viherpeipot ja vihervarpuset.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä piipahdin taas Isokylän pelloilla katsastamassa kahlaajatilannetta ja löysin vielä yksittäiset kuovin ja töyhtöhyypän poikaset.

Iltasella kävin sitten mutkan Jätevesijärvellä, jossa oli jälleen elämää. Allinaaras oli edelleen paikalla ja toinen tälle järvelle outo vesilintuvieras oli härkälintu. Myös jo edellisellä käynnilläni havaitsemani 10 lapasorsaa uiskentelivat yhä järven takaosassa. Muita vesilintuja edustivat 17 haapanaa, 95 tavia, 5 jouhisorsaa, 60 tukkasotkaa, 45 telkkää ja 4 uiveloa. Retken kohokohta oli kuitenkin kaukaa vastarannalta hoksaamani sorsapoikue – emo ja kaksi isohkoa untuvikkoa – jotka näyttivät heti lupaavilta ja aikani tihrustettuani varmistuivat harmaasorsiksi. Mahtoiko olla Itä-Lapin ensipesintä?!

Kahlaajista löysin altaalta muutaman töyhtöhyypän, tyllin ja pikkutyllin, kuovin, rantasipin ja parikymmentä liroa. Lokkeja taas edustivat reilu 20 harmaalokkia (puolenkymmentä poikasta), 5 kalalokkia (ainakin yksi poikanen) ja vain yksi nuori naurulokki, joka sekään tuskin oli pesinyt paikalla.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Pitkänsillan pengertiellä, jonne näkyi härkälintupariskunta ja emonsa selkähöyhenten seasta kurkisteleva pieni poikanen.

6.-8.7.2013 - lokkeja ja tiirailua

Sunnuntaiaamuna ajelin taas Simojärvellä, ja kahviteltuani Hamarin Allun luona suuntasin Allun, hänen poikansa Lennin ja Kalavaisen Topin kanssa läheisille pikkulammille tutkailemaan harmaalokkitilannetta. Topin rakentamasta lintutornista laskin lammilta ainakin yhdeksän isoa lokinpoikasta, joita sitten lähdimme Allun ja Lennin kanssa soutuveneellä tavoittelemaan Topin jäädessä torniin staijailemaan ja virittelemään makkaratulia läheiselle laavulle.

Auringon porottaessa soudimme lammilta ja Lenni juoksi rantasoilta kiinni peräti 11 komeaa harmaalokkinuorukaista, eli pesinnät näyttivät sujuneen huomattavasti edellisvuotta paremmin. 

Iltapäivällä urakan jälkeen söimme Allun luona makoisat Allun ja Lennin Tenolta pyytämästä lohesta tehdyt "perhoset" Topin luota lainattujen pottujen ja sipulivoin kanssa, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lumijokea, jonne Allu oli luvannut viedä Lennin illaksi.

Ajomatkalla ei ihmeitä näkynyt - jokunen tuulihaukka vain - mutta erottuamme Lennistä jatkoimme saman tien yölaulajaretkelle Siikajoen ja Lumijoen maisemiin.

Retken saldoksi saimme pari ruisrääkkää (Karinkannasta ja Varjakan tien varresta) sekä peräti yhdeksän suopöllöä Karinkannan ja Puhkiavanperän väliltä. Leiriydyimme Puhkiavanperän P-paikalle, eli nukuimme teltassa, joskin omat yöuneni jäivät vain noin kolmen tunnin pituisiksi lähipellolla asustelleen kuoviemon aloitettua mekastuksensa jo viiden aikaan aamulla.

Jo ennen kahdeksaa olimme siirtyneet Sannanlahdelle, jossa koetimme etsiskellä hietatiiraa, mutta ilmeisesti kovaksi yltynyt tuuli oli nyt hyydyttänyt linnun lentohalut, sillä tälläkin kertaa moinen otus jäi meiltä näkemättä. Muuten linnusto oli pitkälti samaa kuin viime reissullanikin, eli mielenkiintoisempaa lajistoa edustivat mm. viisi mustapyrstökuiria, kolme merikihua ja muutama merikotka, nuolihaukka ja ampuhaukka sekä kaulushaikara.

Sannanlahden jälkeen pyörähdimme pikaisesti Pitkänokalla, josta saimme saaliiksemme vain pikkulepinkäisnaaraan ja Virkkulassa, jossa tuuli riepotti mm. 25 liron parvea. Muuten oli hiljaista.

Palattuamme iltasella Simojärvelle totesimme tuulen olevan tyyntymässä ja kelin näyttävän oikein houkuttelevalta. Niinpä (koska Allu oli todennut oman perämoottorinsa särkyneen) lainasimme moottoriveneen Kantoniemen tuvilta ja painelimme järvelle. Suuntasimme Pajuselälle alueen parhaille selkälokkisaarille, mutta kuten edellisvuosinakin oli pääosa selkälokkien pesinnöistä jälleen epäonnistunut, ja saarille oli asettunut asumaan myös harmaalokkeja. Saarten yllä varoitteli kymmenkunta selkälokkiemoa (ja yksi löytyi kuolleena rantavedestä, jonka toimitin myöhemmin Eviraan tutkittavaksi), mutta poikasia saimme renkaisiin vain kolme.

Lisäksi rengastimme saarilta kaksi harmaalokin poikasta yhden kalatiiran poikasen.

Rantauduimme lähempänä kahta, jonka jälkeen kävimme Allun luona iltapalalla ja lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Kotimatkalla pyörähdin Juujärvellä ja Luusuassa saaden havikseeni vielä merkinnät keskellä tietä kököttäneestä käestä, varoittelevasta pikkutyllistä ja muutaman säkeen laulaneesta sirittäjästä.

3.-6.7.2013 - Kemijärven kesälintuja

Ranuan reissun jälkeiset päivät vietimme kotosalla, ja keskityin lähinnä pihalintujen seuraamiseen. Aika ajoin laitoin myös lintuverkot pihalle, ja rengastelin mm. varpusen- ja pikkuvarpusen lentopoikasia.

Muuta pihalajistoa edustivat mm. vihervarpunen, räkättirastas ja muutama käpytikka.

Läheisellä Ahvensalmella uiskenteli reippaan kokoinen haapanapoikue. 

Perjantain ja lauantain ohjelmasta ko. paikalla vastasi sitten Iskelmätulet -festari, jossa itsekin kävin fiilistelemässä. Ahvensalmen kentällä esiintyikin melkoinen kattaus artisteja aina Anna Puusta Dingoon asti. Muutamana yönä kävin myös kyttäilemässä Isokylän alueen kahlaajanpoikasia, mutta rengastussaalis jäi vain kahteen kuoviin.

2.7.2013 - kissajahtia Simojärvellä

Lumijoen reissuni jälkeen jäimme vielä yhdeksi yöksi Simojärvelle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa kotosalle heti aamusta. Nyt suunnitelmaan aiheutti kuitenkin muutoksen pihalle karannut ja kadonnut Purri -kissamme, joka suostui ilmaantumaan esiin vasta lähemmäs kahdeksan tuntia seikkailtuaan.

Tällä välillä ehdin ajella useampaankin kertaan Aittoniemen ja Sääskilahden väliä. Aittoniementien varressa näkyikin sekä koppelo että sepelkyyhkyateriaa nauttiva kanahaukkanaaras. Jyrilän kohdalla tien yli lensi yllätykseksemme mustarastaskoiraskin.

Kun viimein pääsimme liikkeelle jäivät rengastamani haarapääskyt vielä ikkunan takana sijaitsevaan pesäänsä. Kuitenkin nähtävästi varsin valmiina lähipäivinä alkaviin lentoharjoituksiinsa.

1.7.2013 - sadepäivä Sannanlahdella

Kesäkuun viimeisen päivän iltana ajelin Ouluun, joskaan ihan ilman mutkia en matkaan päässyt. Nimittäin kun kävin iltasella saattelemassa muuta perhettä Aittoniemen mökille, huomasimme yllätykseksemme aurinkopaneeliin kytketyn akun räjähtäneen kirjaimellisesti pitkin seiniä. Päivän aikana oli alueen yli kulkenut ukkosrintama ja sen jäljiltä akkuhappoa oli nyt jopa kahden metrin korkeudessa hirsiseinässä, akku oli halki, siihen kiinnitetyistä hakasista toinen kahtia ja siihen kytketty muuntaja aivan päreinä. Mökissä päivää viettäneet kissamme näyttivät kuitenkin olevan entisellään, joten pahimmat sotkut siivottuamme starttasin tien päälle.

Oulussa ajelin veljeni Rikun luokse, jonne myös Janne ja Potu olivat saapuneet. Yö venähti lähemmäs kolmea Confederations -cupin finaalia (Brasilia - Espanja) katsoessamme, ja 05:15 soi sitten herätyskello.

Yllätykseksemme (ja vastoin sääennusteita) heti aamusta tuli vettä taivaan täydeltä, mutta pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassamme, eli isäntäväen Puma -koiran ulkoilutettuani ajelin Jannen ja Potun kanssa Tupokseen, nappasimme aamukahvit ja muut tarvittavat matkaan ja jatkoimme kohti Lumijokea.

Matkalla näimme muutaman suopöllön ja Sannanlahdelle päästyämme huomasimme tornissa olevan jo kosolti porukkaa. Päivän päätavoitehan meillä kuten myös muilla oli paikalla luuhanneen hietatiiran näkeminen, joskin sateinen keli tiesi sitä, että jo muutenkin aika hankala laji voisi olla tänään hyvin hankala nähdä.

Aamulla tuli pääasiassa tihkua, joten tornissa oli ihan siedettävää. Sateen muututtua kaatosateeksi paikalle saapuneet kuukausipinnabongarit jatkoivat kuitenkin Kokkolaan mustajalkatylliä katsomaan, ja kun ilma yllättäen (ja jälleen vastoin ennusteita) pahimman sateen jälkeen kirkastui, huomasimme olevamme tornissa keskenämme.

Iltapäivän mittaan tornissa kävi taas uutta väkeä ja klo 16, kun rankkasade taas alkoi ja taivas näytti lohduttoman harmaalta, jätimme viimeisinä tornin. Hietatiiraa emme tällä erää löytäneet, mutta reilun mittaiseksi venähtänyt havainnointijakso ei mennyt kuitenkaan hukkaan – sen verran monipuolisesti lintuja Sannanlahti tarjosi.

Paikallisista vesilinnuista mainittavimpia olivat lukuisat merihanhipoikueet ja vesialueella lilluneet lapa- ja jouhisorsat, mustalinnut, kuikat ja kaakkurit. Pari kaulushaikaraa lenteli vähän väliä läheisessä jokivarressa. Petolintuja edustivat kolme paikallista merikotkaa (joista yksi kuivatteli sateen jälkeen siipiään muistuttaen lähinnä jotain kummaa sopu -telttaa), Pitkännokan päällä lentänyt muuttohaukka ja tornin ohi kiitänyt nuolihaukka. Kahlaajista oli liikkeellä eniten suosirrejä, joita näimme Jannen laskelmien mukaan yli 300. Lahdella lenteli mustapyrstökuireja ja punajalkavikloja ja näimmepä me hauskan kuovien, yhden pikkukuovin ja kolmen punakuirin muuttoparvenkin. Yllättävimpiä kahlaajia olivat kuitenkin vesipääskyt, sillä ison osan päivästä lahdella näkyi yksi ja juuri lähtöä tehdessämme sinne saapui sateen pudottamana viiden parvi. Lamukarin suunnassa (jossa oletimme etsimämme tiiran luuhaavan) näkyi muutamia räyskiä ja kolme merikihuakin. Ruovikosta kuului lähes jatkuvasti ruokokerttusten säksätystä, jossakin vaiheessa lauloi myös hernekerttu ja kaukaa pensaikosta löytyi naaraspukuinen pikkulepinkäinen.

Palattuamme yhtä lailla sateiseen Ouluun käväisimme pikaisesti Oritkarissa, jossa näkyi vain muutama tylli ja pikkutylli. Starttasin lähes saman tien paluumatkalle kohti Simojärveä. Ainoa havis tuolta väliltä oli (lukuisten suviseuroista palaavien asuntoautojen ohella) Toivakassa näkynyt koppelo. 

29.-30.6.2013 - Simojärven pihalintuja

Kuun loppupäivät vietimme Ranuan Simojärvellä Aittoniemen mökillä sekä appivanhempien luona Sääskilahdessa. Pihapönttöjen pikkulinnuista osa oli jo ehtinyt saada poikasensa maailmalle. Rantasaunan lähipöntöstä löytyi kuitenkin vielä sinitiaispoikue.

Pihapiirin muissa pöntöissä asusti puolestaan viisi kirjosieppopoikuetta, joista kolme oli rengastusikäisiä.

Talon räystäiden alla perinteisesti pesineet haarapääskyt olivat vaihtuneet yllättäen räystäspääskyiksi, joiden lentopoikue pyöri nyt aktiivisesti pihapiirissä hyönteisiä napsien.

Räystäspääskyjä seuraillessani päätyi kameran etsimeen talon viereen sähkölangalle istahtanut metsäkirvinenkin.

Sen sijaan mökkiräystään alla asusti ainakin kaksi haarapääskyparia, joista toisella oli jo valmiit poikaset ja toinen vaikutti olevan vasta munimisvaiheessa. Kolmaskin pari oli vielä paikalla, mutta ilmeisesti vasta pesänrakennuspuuhissa.