maanantai 30. kesäkuuta 2014

23.-29.6.2014 - kotkia ja jalkapalloa

Kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa rytmittivät lähinnä kotkanpesien takseeraus sekä iltaisin ja öisin TV:ssä pyörineet jalkapallon MM -kisat. Maanantaina lähdin kesän ensimmäiselle kotkareissulle Iina ja Veikka matkassani. Muksujen ensimmäinen petolinturetki olikin kaikin puolin hyvä, sillä molemmat inventoimamme pesät olivat asuttuja ja kaksi komeaa kotkanpoikaa sai renkaat jalkoihinsa. Muuten kulkemamme metsät olivat hiljaisia - yksi pikkukäpylintuparvi sentään nähtiin.


Tiistain reissu oli myös yllätyksekäs. Jo alkumatkasta jouduin pysähtymään hetkeksi tienvarteen vastaan tulleen auton ohella joutsenpoikueen ylittäessä maantien. Päivän ensimmäinen pesä oli aution näköinen, vaikka Piisilän Petri oli keväällä todennut juuri sen asutuksi. Kiivettyäni puuhun tarkistamaan tilannetta olivat siellä vastassa vain kylmenneet munat.


Puusta laskeuduttuani minua lähti karkuun siipirikkoa esittävä koppelo, mutta poikasia ei näkynyt missään. Olivatkohan viime viikkojen kylmät kelit tuhonneet koko poikueen?!

Toista pesää lähestyessäni se näytti jo kaukaa varsin tyhjältä, mutta puun alta nousi siivilleen kotkaemo. Pesä olikin romahtanut osin maahan ja kaksi hyvävoimaisen näköistä poikasta pällisteli minua puun juurelta!  



Kotimatkalla löysin tien päältä vielä pari rundailevaa hiirihaukkaa.

Keskiviikkona vietimme aamun kaupungilla, ja kesken jonkun kuvasuunnistustapahtuman näin kirjaston parkkipaikalla hernekertunkin. Iltapäiväksi jättämäni kotkareviirit olivat molemmat tyhjiä. Kiivettyäni ensimmäiselle pesälle tarkastelemaan tilannetta lensi pesän reunalle sentään kuukkeli ihmettelemään, mitä jäbä oikein duunaa...

Torstaista tuli välipäivä maastohommien osalta, sillä päivälle osuivat nuorimmaisen synttärit, valtuustosopimuskokous ja kaupunginhallituksen kokous. Niinpä kävin kolme viimeistä vastuullani olevaa kotkareviiriä läpi sitten perjantaina.

Ensimmäinen ja työläin niistä oli asumaton, mutta pitkää kävelyä piristi kuitenkin pesäkolossaan kiikittänyt pohjantikkapoikue.


Toiselta reviiriltä löytyi poikanen ja viimeiseksi jättämäni kaikkein epävarmimmaksi määrittelemäni kotkareviiri tuotti oikein mukavan yllätyksen. Tarkistamani vanhat pesäpaikat olivat odotetusti tyhjiä, mutta löysin päivän jo hämärtyessä alueelta kokonaan uuden pesän, jossa jökötti kaksi komeaa poikasta!


Viikonlopun ohjelmaan ei sitten enää linturetkiä mahtunut. Sen sijaan lauantaina osallistuin nuorimmaisten kanssa Pöyliöjärven vesihyppyrillä järjestettyyn Hyppy tulevaisuuteen -tapahtumaan ja päädyin jopa hyppäämään tornista. Sunnuntain ohjelmassa oli puolestaan vierailu Ailangassa esikoisemme rippikoululeirillä.

15.-22.6.2014 - kylmä jakso

Lontoon reissun jälkeiset päivät menivät pitkälti kotitöissä ja heti ensimmäisenä arkipäivänä olivat edessä myös muutamien ehtolaiskuulustelujen korjaaminen ja kaupunginvaltuuston kokous. Samana päivänä istuessani kotona plaraamassa reissukuvia koneellani lensi ikkunan takana kesykyyhky pihapinnaksi. Myöskään ajankohtaan nähden harvinaisen kylmä sää ei sekään oikein innostanut retkeilemään.

Keskiviikkona pyörähdin kuitenkin pikaisesti Pitkälläsillalla ja Pöyliöjärvellä, joissa molemmissa näkyi jokunen härkälintu. Torstaina tein retken jätevesijärvelle, jossa turvelautat olivat edelleen veden alla, ja esim. kahlaajat loistivat poissaolollaan. Järven yllä pörräsi 40 pikkulokkia ja vesilintuja edustivat 140 tavia (jotka olivat yhtä lukuunottamatta kaikki koiraita), uivelokoiras ja peräti kahdeksan lapasorsan parvi.


Perjantaina ajelimme Simojärvelle juhannuksen viettoon. Matkan varren luontohavainnot rajoittuivat Pikkukylässä lentäneisiin hiirihaukkaan ja lehtokurppaan. Juhannusaattoilta oli ihan järkyttävän kylmä ja sateinen, mutta kävimme kuitenkin iltasella fiilistelemässä Kantoniemessä emännän serkun kahta bändiä eli Pöllö Miljardia ja Tre Homonesta. Appivanhempien sauna oli tilapäisessä käyttökiellossa kuistille asettuneen harmaasiepon takia.


Sunnuntaiaamuna heräsimme Aittoniemen mökillä kummaan rapinaan ja uikutukseen. Kuistille oli ilmestynyt emokoira neljän pienen pentunsa kanssa. Melkoisen salapoliisityön jälkeen löysimme viimein koirien kodin - ne olivat lähteneet karkuteille yhdeltä reilun kilometrin päässä olevalta mökiltä, jossa niiden luultiin vielä niitä sinne viedessämmekin olevan nukkumassa pihalla olevassa koirankopissa... No - olipahan ainakin ikimuistoinen herätys.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

13.-14.6.2014 - paluupäivä ja 250. pinna

Viimeisenä Lontoo -aamunamme lähdin jo aamuneljän aikaan käveleskelemään kaupungille. Ajattelin käydä vilkaisemassa majapaikkamme eteläpuolella sijaitsevia puistoja, mutta kuten jo vähän etukäteen pelkäsinkin, Ranelagh Gardensin ja Battersea Parkin portit olivat visusti lukossa. Ilokseni löysin kuitenkin Thamesin rannasta paitsi merimetsoja, myös heräilevän kaupungin liikenteen melun seassa laulavan etelänsatakielen.

Kiersin kuitenkin muureja ja aitoja seuraillen koko suuren Battersea Parkin kuunnellen samalla puiston sisältä kuuluvia lintuja, joista peukaloinen oli selvästi runsain. Pitkän rundin jälkeen löysin avoimen portin, josta puikahdin sisälle puistoon. Ainakin yksi koiranulkoiluttaja oli siellä jo ennen minua, ja kohta näkyi joku kiireisen näköinen pukumieskin, joten ajattelin, että tuskin tämä ihan laitonta on - vaikka puiston piti aueta virallisesti vasta noin tunnin päästä.

Aamun lajilistalle rupesi ropisemaan lintuja kun pääsin viimein puistolampien luo.


Lammilta löytyi kyhmyjoutsenia, kanadanhanhia, sini- ja harmaasorsia, tukka- ja punasotkia, silkkiuikkuja sekä noki- ja liejukanoja. Harmaahaikaroita seisoskeli puistoteilläkin. Muuta aamun lajistoa edustivat harmaalokki, kauluskaija, sepel- ja kesykyyhky, rautiainen, punarinta, mustarastas, mustapääkerttu, kuusi-, sini- ja talitiainen, närhi, harakka, nokivaris ja peippo. Jokivarresta löytyi vielä pari merihanhea ja yllätyksekseni muutama virtavästäräkkikin.


Aamupäivällä pakkasimme loputkin matkatavaramme ja kävimme sitten mutkan läheisessä ökytavaratalossa Harrodsissa. Siellä olikin myynnissä lähes kaikkea mahdollista (vähemmän houkuttelevasta) kaviaarista komeisiin reilun parinkymmenen tuhannen punnan tauluihin asti.





Iltapäivällä ajelimme sitten metrolla Heathrown lentoasemalle, jossa ainoa useita tunteja aikataulustaan myöhässä oleva lento oli meidän paluulentomme. Onneksi asemalla oli kuitenkin useita TV -monitoreja, joista saatoimme seurata juuri alkaneiden jalkapallon MM-kisojen päivän otteluita.

Viimeisen virallisen reissukuvan (eli oheisen Point of entry -tyylisen maiseman) nappasin sitten koneemme ikkunasta jossakin Pohjanmeren yläpuolella.


Helsingissä olimme lopulta noin kello 02 yöllä, yövyimme lähihotellissa ja jatkoimme puoliltapäivin Rovaniemelle. Kotiinpaluuseen aiheutti vielä mutkan Ruonakosken Antin samana aamuna Jängislahden pohjukasta löytämä luhtakerttunen. Niinpä ajoimme lentoasemalta ensin Ounasjokisuistoon ja vasta sitten kotiin. Mutta olihan tämä reissu toki mukava lopettaa laulavaan luhtakerttuseen, joka oli samalla 250. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen toimialueella havaitsemani lintulaji.

12.6.2014 - muumioita ja nollapituuspiiriä

Torstai oli viimeinen kokonainen reissupäivämme Lontoossa, ja aloitimme sen tutustumalla British Museumin kokoelmiin.


Suurin kiinnostus porukallamme oli Egypti -näyttely, josta löytyi huomattavan paljon myös lintuja ja kissoja käsitteleviä tai sisältäviä teoksia.





Myös muumio -osastolla oli mielenkiintoista nähtävää, kuten kissa-, jalohaukka-, iibis- ja härkämuumiot.




Myös naapuriosastoilta löytyi monia hienoja eri tavoilla eläinaiheisia töitä.




Museosta jatkoimme metrolla ja DLR -junalla Greenwichiin, jossa halusin jo viran puolesta käydä vilkaisemassa legendaarista observatoriota ja sen läpi kulkevaa 0 -pituuspiiriä.




Greenwichin laajoista puistoista löytyi myös mukavasti lintuja - joiden lisäksi näimme tietenkin oravia ja yhden (todennäköisen) pikkumetsähiirenkin.


Listasin kulkiessani puiston lintulajeja, joita edustivat mm. kauluskaija, sepelkyyhky, kesykyyhky, käpytikka, peukaloinen, tiltaltti, punarinta, mustarastas, mustapääkerttu, talitiainen, kottarainen, harakka, naakka, nokivaris, varpunen, peippo ja viherpeippo.





Puiston kaakkoisosasta löytyi lampi, jossa oli runsaasti vesilintuja. Sinisorsien, tukkasotkien ja liejukanojen seasta löytyi taas yllätyslaji - punapäänarskunaarasta vikitellyt eteläamerikkalainen kyhmynarsku.




Keskustaan palasimme leppoisasti vesibussilla eli Thames -jokea kiitäneellä katamaraani -aluksella.

11.6.2014 - Towerin korpit

Keskiviikkona olimme jälleen liikkeellä aivan kaupungin keskustassa - välillä ihan kirjaimellisestikin Cityssä. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Tower, jossa asuvat myös kuuluisat korpit.



Jo 1600 -luvulla alkaneen legendan mukaan Lontoo ja koko Britannia voivat tuhoutua, jos korpit jättävät Towerin linnan. Niinpä korpeista pidetäänkin alueella hyvää huolta ja niitä hoitamaan on nimetty Beefeater -vartioston korppimestari. Nykyään alueella on pysyvästi vähintään kuusi korppia, joiden läsnäolo varmistetaan sillä, että niiden siipisulkia typistetään säännöllisesti. Linnut voi tunnistaa eri värisistä renkaista, joiden mukaan näihin kuviin osuneet yksilöt olivat nimeltään Hugine (naaras, jolla punainen rengas), Munin (naaras, jolla vihreä rengas) ja Portia (naaras, jolla sininen rengas). Linnan muurien sisältä löytyivät myös korppien mukaan nimetty kahvila ja kauppa.



Linnan alueeseen ja mm. siellä säilytettäviin kruununjalokiviin tutustuttuamme jatkoimme Tower Bridgen yli joen eteläpuolelle.


Siellä kävimme vielä poikaporukalla koluamassa läpi HMS Belfast -nimisen sotalaivan naisväen jäädessä rannalle chillailemaan.

10.6.2014 - feenikslintu ja muita erikoisuuksia

Tiistaiaamuna kävelimme majapaikastamme Science Museumiin, jossa tutustuimme pikaisesti etenkin avaruus- ja ilmailuaiheisiin näyttelyihin. Sieltä jatkoimme kahdella metrolla ja London Overground -junalla Watfordiin, josta oli enää lyhyt bussimatka päivän pääkohteeseen Warner Bros -studioille. Studioilla meitä odotti huikean hieno näyttely Harry Potter -elokuvien maailmasta, mikä tarkoitti sitä, että päivän luontoelämykset ja näytteillä olleet eliölajit eivät olleet sieltä tavallisimmasta päästä...

Tylypahkan rehtorin Albus Dumledoren toimiston sisäänkäyntiä vartioiva gargoili oli heti ihan vaikuttavan näköinen.


Ja löytyipä paikalta myös rehtorin lemmikki eli feenikslintu nimeltään Fawkes.


Hiinokka eli hevoskotka oli eläväistä sorttia, sillä se liikkui ja kumarsikin katselijoilleen.



Myös yksi täysikasvuinen thestral oli varsansa kanssa näytillä.


Täysikokoista tällipajua ei näyttelystä (onneksi?) löytynyt, mutta ainakin yksi alruuna eli mandragora oli näytillä - tosin ilmeisesti äänieristetyssä kopissa, koska kuulosuojaimia ei tarvittu.


Lohikäärmeitä löytyi lähinnä kuvista, mutta oli näyttelyssä yhden lohikäärmeen luurankokin.



Näyttelystä löytyi myös tonttuja (kuten Dobby), maahisia, jättiläishämähäkki ja ainakin yksi ihmissusikin.


Ainoa reissusta mieleen jäänyt tavallisempi siivekäs tuli vastaan studioiden piha-alueella, sillä kesken kierroksen jouduimme osaksi isoa evakuointiharjoitusta. Sen aikana parkkipaikan yli lensi tummaselkäisen näköinen västäräkki.