27.-30.6.2016 - kesäkuun loppu

Rippijuhlien jälkeisenä päivänä veimme Kemijärvelle muutamaksi päiväksi jääneet vanhempani tutustumaan Pyhätunturiin. Leppoisa patikointi komeissa maisemissa oli tietenkin jo itsessään mukavaa, mutta tunnelmaa piristi entisestään Pyhänkasteenlammen lähistöltä pienen lammikon reunalta löytämäni virtavästäräkkikoiras, joka siirtyi kohta laulamaan lyhyitä säkeitä jonnekin vesiputouksen lähistölle.

Karhunjuomalammen laavujen luona lenteli puolestaan pari kuukkelia, mutta sen kummempia lintuhavaintoja ei tunturin kierros tuottanut.

Mieleen jäivät myös paikoitellen varsin runsaina esiintyneet sääsket ja siellä täällä kukkineet komeat kämmekät.

Tiistaina käväisimme vielä samalla porukalla kaupungilla syömässä, ja kotiimme lompsiessamme havahduin yllätyksekseni uimarannan ja Kiertotien välistä kuuluneeseen sirittäjän lauluun. Vaikka kesäkuu veteli jo viimeisiään, näytti uusia laulajia ilmaantuvan edelleen tänne pohjoiseen.

Keskiviikkona pyöräilin pitkästä aikaa lenkin Jätevesijärvellä. Jo Kuumalammella näkyi kaksi haapanapoikuetta ja Pitkänsillan pohjoispuolella joutsenpoikue. Jätevesijärveltä ja sen lähiympäristöstä löysin ainakin kahdeksan telkkä- ja viisi haapanapoikuetta sekä yksittäiset sinisorsa- ja jouhisorsapoikueet - ja olihan myös Lapin ensimmäinen punasotkapoikuekin paikalla, ja kaikki viisi poikasta edelleen tallella.

Myös nauru- ja harmaalokeilla näkyi poikasia - ja mahtoi niitä olla jo pikkulokeillakin. Poikueiden ohella laskin mm. 85 tukkasotkaa, 66 haapanaa, 60 tavia, 35 telkkää, viisi lapasorsaa, neljä uiveloa ja yhden mustalinnun. Kahlaajia edustivat vain muutamat varoitelleet tyllit, pikkutyllit ja rantasipit sekä kaksi liroa ja valkoviklo. Jo tehdessäni lähtöä huomasin lokkien hätäilevän jotakin, ja syy selvisi nopeasti. Altaan yllä viiletti vanha muuttohaukkakoiras.

Kotiin polkiessani lenteli Keitele Groupin puupinojen yllä tuulihaukka ja laskin Pitkältäsillalta 35 haapanaa ja neljä kuikkaa, ja yöllä kävin vielä mutkan uimarannalla katsomassa olisiko sinne tullut kahlaajia. Se kiepaus tuotti kaksi pikkutylliä ja tavipoikueen.

Torstain ohjelmassa oli heti aamusta Lapin keskussairaalassa käynti. Autoa pakatessani kuulin kotipihaan hernekertun, joka sekin oli kesän ensimmäinen näissä maisemissa. Rovaniemellä ollessamme piipahdin Aronperällä, josta löytyi aluksi vain paikan peruslajistoa kuten pikkutylli, muutama liro ja useita ruokokerttusia, mutta aivan lenkin lopuksi huomioni kiinnittyi kaukaa kuuluvaan sirkun säkeeseen. Ounasjokisuistossa lauloi pikkusirkku! Päätin kuitenkin myös nähdä linnun, ja sainkin lahmuta melkoisen tovin alueen pusikoissa ennen kuin sain koko ajan aktiivisesti laulaneen sirkkukoiraan kiikariini. Rantametsiä kolutessani säikäytin lentoon lehtokurpan, joka jäikin sitten kesäkuun viimeiseksi havaintomerkinnäkseni.

24.-26.6.2016 - Kemijärven juhannusta

Juhannusaaton aamuna ajelin Oinaalle, jossa tiesin Hämäläisen Panun kuulleen pikkusirkkuja useana edellispäivänä. Täsmäretki onnistuikin hyvin, sillä nuottien mukaisella paikalla Tuhkuriaavalla lauloi kaksi sirkkukoirasta. Sieltä jatkoin Oinaan koulun rantaan, jossa yritin staijailla alueella liikuskelleita ruskosuohaukkoja, mutta mainittavimmiksi havainnoiksi jäivät tuulihaukka ja punavarpunen.

Seuraava kohteeni oli Myllykummun lintutorni, jonka parkkipaikalle kuulin jo tilhen. Tornin luona minua odotti puolestaan tällainen näky...

Olin tosin saanut jo vihiä siitä, että tornilla pesii helmipöllö - ja siksi minulla oli myös rengastusvehkeet mukanani. Pöntön suulta kurkistellut helmari sukelsi pöntön sisälle sitä lähestyessäni, mutta kännykkäkamera paljasti, että se ei ollut suinkaan paikalla yksin.

Tovin kiipeilyn jälkeen totesin, että noiden veijareiden rengastamiseen tarvitaan myös vasara ja tikkaat. Kettusen Eikka näkyi olevan mökkinsä pihassa veneensä kimpussa, joten pirautin Einolle, että saisiko heiltä apua rengastustouhuihin. Apu ilmaantuikin paikalle muutamassa minuutissa, kun Leena Kettunen saapui tornille tarvitsemieni apuvälineiden kanssa. Tämän jälkeen rengastus sujui oikein mukavasti, varsinkin kun Leena toimi avustajanani lintuja käsitellessäni - ja tunnelmaa paransi entisestään pitkospuiden suunnasta kantautunut pikkusirkun laulu.

Juuri kun pöllöt oli palautettu kotipönttöönsä saapui Eikkakin paikalle, ja juttelimme vielä tovin alueen linnuista, kuten tornin edustalla uiskennelleesta joutsenparista. Tornille kuului myös käki ja rantakasvillisuuden seasta kurkisteli kurki.

Paluumatkalla näin vielä Ruostekorven pelloilla 17 sepelkyyhkyä ja töyhtöhyypän ja löysin Kostamon Ojanaavan kohdalta aamun neljännen pikkusirkun.

Loppupäivä meni pääosin taloa ja pihaa siivotessa ja kunnostaessa, sillä sunnuntaina olivat ohjelmassa tyttäremme Iinan rippijuhlat. Yöllä kävin sentään muutamaan kertaan ulkona kurkistamassa miltä juhannusyö tänä vuonna näytti.

Puolenyön aikaan se näytti Pitkältäsillalta katsottuna tältä...

...ja kello 01 tältä.

Myös lauantai meni kotihommissa, ja sunnuntai olikin sitten juhlapäivä. Ihan ilman havaintomerkintöjä ei konfirmaatiotilaisuuskaan mennyt, sillä rippikoululaisten ryhmittäytyessä ryhmäkuvaan lensi kirkon pihan yli 13 kuovin muuttoparvi. Syysmuutto oli jo käynnissä.

23.6.2016 - Pöyliönperästä Tohmoon

Torstaina lähdin taas puolenyön jälkeen pyöräilemään - tosin kohteenani olivat tällä kertaa Kemijärven keskustan länsipuoliset alueet eli Pöyliönperä, Särkikangas ja Tohmo. Jo koulumme kohdalla lensi ylitseni yllättäen tervapääsky, vaikkei kello ollut vielä yhtäkään yöllä, ja Pöyliöjärven uimarannalla juoksenteli muutamia tyllejä ja pikkutyllejä sekä yksinäinen valkoviklo.

Pöyliönperässä lauloi vain lehtokerttu ja sieltä palatessani tien yli vilahti kettu. Särkikankaalle saavuttuani kuulin koulun kohdalla laulavan tiltaltin. Lehtokerttuja oli äänessä siellä täällä ja Tohmontien varresta löytyi ilokseni erittäin aktiivisesti laulanut pensaskerttukin.

Kaikkein kauimmaisessa etapissani eli Tohmon venesatamassa kalasteli kalasääski, ja sieltä lähdin sitten pikkuhiljaa polkemaan taas kotia kohden kellon näyttäessä aamukolmea.

Tohmosta löysin vielä rautiaisen ja Särkikankaan venesataman yläpuolella uiskenteli härkälintupariskunta. Keskustaa lähestyessäni kuulin ratavarresta jo aamun toisen pensaskertun, ja Ahvensalmella luritellut lehtokerttu olikin jo retken seitsemäs lajinsa edustaja.

21.6.2016 - uusi pesimälaji Lapille!

Koskapa mustanmerenlokista ei oltu tehty (lukuisista bongausyrityksistä huolimatta) havaintoja enää muutamaan päivään päätin käydä vähän perusteellisemmalla retkellä Kallaanvaaran Jätevesijärvellä. Altaalla oli edelleen melkoinen kuhina ja monilla linnuilla näkyi nyt poikasiakin. Ensimmäisenä silmään pisti joutsenpari neljän poikasensa kanssa, alueella uiskenteli ainakin haapana ja telkkäpoikueita, ja myös naurulokeilla näkyi poikasia. Kahlaajia oli yllättävän vähän - kirjasin vain yhden liron - ja vesilinnuista merkitsin ylös kuusi lapasorsaa ja kolme uiveloa. Punasotkakoiraskin uiskenteli rauhallisesti altaalla, ja sitten yllättäen kaukoputken kuvaan osui näky, jota olin pitkin alkukesää jo osannut toivoakin - eli punasotkanaaras viiden poikasensa kanssa!

Ensimmäisen kerran olin nähnyt punasotkaparin paikalla jo 15.5., ja jo 21.5. kirjasin Tiiraan, että "naaras lähti matalalla uiden kasvuston suojasta - voisi viitata pesintään!" No, nyt pesintä sitten varmistui, mutta vasta kotiin päästyäni ja kirjallisuuteen tarkemmin perehtyessäni tajusin, että kyse oli lajin ensimmäisestä varmistetusta pesinnästä koko Lapissa! Kaikki tähänastiset varmistetut pesinnät kun olivat Hailuoto - Pohjois-Karjala -linjan eteläpuolelta.

Tämä oli jo kolmas Jätevesijärveltä löytämäni yllättävä vesilintupoikue, sillä kesällä 2013 paikalla pesi harmaasorsapari ja kesällä 2008 Suomen toistaiseksi ainoa tiibetinhanhipoikue varttui samalla altaalla. Hauska havainto oli myös 2007 paikalla pesinyt meriharakkapari, joista toinen emoista oli rengastettu, ja paljastui Oittisen Karin 13 vuotta aikaisemmin Kemissä maastopoikasena rengastamaksi linnuksi. Punasotkapesue ylitti myös uutiskynnyksen, sillä jo paria päivää myöhemmin Lapin radio uutisoi aiheesta.

18.-19.6.2016 - pyörällä päästään

Seuraavan pitemmän pyörälenkin tein perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin ajoin taas lenkin Isokylällä ja Kalkonniemessä. Keli oli oikein hyvä, mutta havainnot jäivät jopa hämmästyttävän vähiin. Ainoaksi ekopinnaksi tuli Jaakkolanlahdella laulanut ruokokerttunen, ja muista laulajista mainittavimpia olivat peräti seitsemän lehtokerttua. Jaakkolanlahdella oli myös härkälintupariskunta ja Pitkänsillan pohjoispuolellakin uiskenteli kaksi härkälintua. Kahlaajia tuntui olevan poikkeuksellisen niukasti - varoittelevia kuoveja tai pikkukuoveja ei ollut ollenkaan, ja töyhtöhyyppiä näin vain kahdella pellolla. Ensimmäisessä paikassa oli emon kanssa ainakin yksi poikanen. Kolmesti kirjasin ylös myös soidintavan lehtokurpan.

Sunnuntaina tein lyhyen pyörälenkin Särkikankaalle, tavoitteenani tarkistaa löytyykö alueelta tervapääskyjä. Riekonniemen ja Varastotien yllä kieppuikin ainakin kolme "kiitäjää", ja vesitornilla niitä näkyi ainakin kuusi - eli ilmeisesti linnut pesivät taas siellä. Varastotien edustalla oli vakiopaikassa härkälintupariskunta, mutta pesää siellä ei näyttänyt kuitenkaan olevan.

13.-15.6.2016 - kansanedustajat ja dumari

Alkuviikko oli taas yllättävänkin kiireinen, sillä maanantaina oli ohjelmassa kaupunginvaltuuston kokous ja tiistaina olin toisena Kemijärven kaupunginhallituksen nimeämänä edustajana Rovaniemellä eduskunnan ympäristövaliokunnan tapaamisessa, jonka aiheena oli "Kemihaaran allas osana tulvasuojelua". Minun ja Anita Ruokamon (Kemijärven kaupunki), Pekka Nymanin (Pelkosenniemen kunta) ja Kari Kilpimaan (Savukosken kunta) sanoma oli yksiselitteinen - teimme alustuksissamme selväksi, että Itä-Lapin aapasoille ei tule rakentaa tekoallasta tulvasuojelun eikä minkään muunkaan (teko)syyn nojalla.

Kotiin palattuani minun oli tarkoitus alkaa valmistella ehtolaiskokeita seuraavaksi aamuksi, mutta sain yllättäen soiton Leppäsen Timolta, joka oli juuri tullut polkupyörällä Enontekiöltä Kemijärvelle! Koska Timolta puuttui tietenkin mustanmerenlokki ekopinnoista nuotitin hänelle reitin Kallaanvaaraan, ja tapasimme siellä. Hetken etsinnän jälkeen mumelo löytyi taas tutulta kaiteelta istumasta, jonka lisäksi kaivoimme Timolle pinnoiksi ainakin punasotkan, lapasorsan ja vesipääskyn.

Saatuani kokeet valmiiksi lähdin vielä keskiyön kieppeillä pitkään suunnittelemalleni pyöräretkelle Halosenrannan ja Kelloniemen maisemiin. Alkumatkasta kirjasin vain jonkun lehtokurpan ja pysähdyin hetkeksi ihmettelemään maantietä ylittävää rupikonnaa.

Seuraavan äkkijarrutuksen sai aikaan Kelloniementien ja Isopellontien risteykseen kuulunut laulaja - viitakerttunen - jota piti jo vähän tuulettaakin... Kyseessä kun oli ensimmäinen Lapista itse löytämäni "dumari"!

Kelloniemen tyvellä oli joutsenpariskunta pesällä, ja niemessä lauloi lehtokerttu. Käännyttyäni takaisin keskustan suuntaan kuulin Termusniemen tyvellä pikkukäpylintuparven ääntelyä ja innostuin ajamaan mutkan jopa Narkilahdessa asti.

Kymmenen kilometrin lisälenkki palkittiin vasta paluumatkalla Narkilahdentien varressa laulaneella pohjansirkulla. Loppumatkasta (eli kello kolmen jälkeen) aamu oli jo niin pitkällä, että lintujen laulukuoroon liittyivät jo monet päivälaulajatkin, ja ennen kotiin saapumistani kirjasin Halosenrannasta vielä pari rautiaista ja yhden punavarpusen.

11.-12.6.2016 - Sallassa taas

Palasin Sallaan ja Salmivaaraan yllättävänkin pian, sillä lauantaina vietimme Petrin luona iltaa Ahtisen Jarmon ja Mäkelän Jyrkin kanssa. Mainittavimmat illanvieton yhteydessä tehdyt luontohavainnot olivat ikkunan takana poikasiaan imettänyt jänisemo sekä kylän yllä lennelleet lehtokurpat.

Aamulla paikalle saapui toviksi myös koskikarareissulla ollut Tolvasen Jyrki. Jatkot vietin Mäkelän Jyrkin kanssa Kallaanvaaran rinteessä, jonne mustanmerenlokki näkyi nyt todella komeasti.

8.-9.6.2016 - Rovaniemeltä Sallaan

Keskiviikkona käytin Tuukkaa ja Iinaa Rovaniemellä kaupoissa ja pyörähdin siinä sivussa Harjulammen lintutornilla. Kahlaajia edustivat kolme kuovia, liro ja kaksi punajalkavikloa, ja vesilinnuista mielenkiintoisimpia olivat neljä silkkiuikkua.

Torstaina kävin ensin Karlinin O-P:n kanssa etsiskelemässä mustanmerenlokkia, joka löytyikin pitkän tapituksen jälkeen samalta kaiteelta, jolla sen jo löytötilanteessa kuvasin. Muita Kallaanvaaran rinteestä havaitsemiamme lajeja olivat mm. musta- ja metsäviklo sekä altaalla uiskennelleet lapa- ja jouhisorsat sekä punasotkakoiras.

Seuraavaksi jatkoin Ruuhiperään tsekkaamaan, miten alueelle puuhattu lintukosteikko oli edistynyt. Maisemat olivatkin ihan kohdallaan ja paikalla oli jo lintutornikin, mutta linnut olivat edelleen vähissä. Ainoa hauskempi havainto oli tornista näkemäni rantametsään lentänyt koppelo.

Palaillessani kotia kohti pysähdyin vielä Pitkälläsillalla kiikaroimassa. Siellä ollessani puhelimeni soi, ja Piisilän Petri soitti hänen ja Niemen Velin katselevan juuri Sallan Ruuhijärvellä rankkasateessa kelluvaa nukkuvaa vesilintua, joka saattoi heidän mukaansa olla jopa pilkkaniskanaaras. Koska olin jo valmiiksi liikekannalla käänsin auton keulan kohti Sallaa ja hurautin pelipaikalle. Vaikka vettä tuli edelleen, oli lintu juuri herännyt ja lähtenyt liikkeelle - ja osoittautui vain oudon väriseksi mustalinnuksi.

Reissu ei kuitenkaan ollut mikään hukkareissu, sillä jatkoimme pitkäksi toviksi Petrin luo kahvittelemaan, ja ennen kotiinlähtöäni morjenstimme vielä pihassa hautovaa helmarimammaakin.

Retken viimeiseksi havainnoksi jäi Joutsijärvellä lennellyt gägönen.

7.6.2016 - yöretki Pyhätunturiin

Tiistaina olin taas liikkeellä jo vähän keskiyön jälkeen - kohteenani Pyhätunturi. Koska olin lintujen lauluaikaa ajatellen turhankin aikaisessa kävin ensin Levärannalla, jossa tien varresta lähti lehtokurppa. Pysähdyin myös Tapionniemen taannoisella pensassirkkalintupaikalla, jossa kukkui käki ja näkyi kahdeksan sepelkyyhkyä, viisi kuovia ja kaksi kapustarintaa.

Pyhätunturiin päästyäni jätin autoni kansallispuiston rajalla olevan hissin ala-asemalle, ja heti autosta noustuani törmäsin frisbeegolf -viheriön yllä lennelleeseen pohjanlepakkoon.

Kävelin aamuyön aikana mutkan Karhunjuomalammella asti, mutta lintuhavainnot jäivät yllättävän vähiin. Pyhänkasteenlammen yläpuolella (kuvan maisemassa) lauloi sentään peukaloinen...

... ja paluumatkalla toinen samanmoinen intoutui laulamaan lähellä kurusta ylös nousevia portaita.

Lämpimästä loppukeväästä huolimatta Isokurussa oli vielä luntakin.

Autolle palatessani merkkasin ylös myös yhden laulavan rautiaisen. Kotimatkalla Tapionniemen kohdalla tien yli aika kaukaa edestäni lensi ruskosuohaukka määrätietoisesti Oinasta kohden. Yritin löytää linnun vielä jokivarresta, mutta ainoaksi havainnoksi jäivät laiturin kaiteella yöpyneet lapintiirat.

3.-6.6.2016 - kesäloman alku

Kevätlukukauden viimeisiksi havismerkinnöiksi jäivät perjantaina kotipihalle ja Latokummuntien varteen koulumatkalla kuuluneet lehtokertut, ja lauantaina 4.6. alkoi sitten kesäloma. Koulun kevätjuhlan jälkeen ajoimme Rovaniemelle yksiin valmistujaisiin, jonka jälkeen piipahdimme vielä Kemijärven puolella kaksissa lakkiaisissa. Keskiyön jälkeen kävin pienellä yöretkellä Isokylän suunnalla, mutta havikset jäivät vähiin. Imposenniemessä lensi sentään lehtokurppa ja Jousilammella paniikkia aiheutti lokkien ja tiirojen pesimäsaarekkeiden halki viipeltänyt minkki.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kävin taas Jätevesijärvellä, mutta nyt jo Bongariliiton nettisivujen etusivullakin komeillutta mumeloa ei löytynyt. Vesilintuja edustivat mm. 215 telkkää, 6 lapasorsaa, kolme uiveloa, tutut punasotkapari, kaksi heinätavikoirasta ja kaksi härkälintua sekä alli. Suokukkoja näkyi nyt 12 kappaletta ja vesipääskyjä kaksi. Aamulla odotti kuitenkin taas aikainen herätys, sillä jo ennen kahdeksaa annoin Lapin radioon lintutilanneraportin, jonka pääosassa oli tietenkin mustanmerenlokki.

2.6.2016 - mumelo!

PPLY -rallin jälkeen iskivät taas koulukiireet, ja toukokuun viimeisten päivien havismerkinnät jäivät todella vähiin. Yhtenä yönä pistäydyin sentään pikaisesti Tapionniemessä etsimässä sieltä Tiiraan ilmoitettua pensassirkkalintua, mutta mitään muutamaa lehtokurppaa erikoisempaa ei vastaani tullut. Kuun viimeisenä päivänä oli koulullamme liikuntapäivä, ja siinä ohessa kuulin urheilukentälle tilhen ja näin kevään ensimmäisen harmaasiepon. Iltapäivän pyöräretki kaupungille tuotti toisen harmaasiepon, punavarpusen ja muutamia räystäspääskyjä, muttei mitään sen kummempaa. Kesäkuun ensimmäisenä ehdin pyörähtää Pitkälläsillalla laskemassa sen ympäristöstä 260 telkkää ja kuusi mustalintua.

Torstaiaamuna pelasimme aamulla sählyä koulumme 9. luokkalaisia vastaan ja iltapäivällä jalkapalloa Isokylän koulun henkilökuntaa vastaan, mutta siitäkin huolimatta lähdin alkuillasta pitkään suunnittelemalleni pyöräretkelle Kallaanvaaran Jätevesijärvelle tavoitteenani löytää vesipääsky tai joku muu mukava kahlaaja ekopinnaksi. Rantaan päästyäni hämmästyin heti lintupaljoutta, sillä lokkeja oli paikalla edelleen todella paljon - samoin kuin vesilintuja. Kiikaroin ensin läpi lähialueen vähät turvelautat, joilta löytyi ilokseni pikkusirri sekä toistakymmentä suokukkoa. Vesilinnuista punasotkakoiras oli aivan edessäni ja kauempana näkyi iso joukko telkkiä, tukkasotkia, peräti kaksi heinatavikoirasta ja... Yhtäkkiä putken kuvassa ui mustapäinen lokki, jolla oli selvät valkeat silmäkulmat, voimakas punainen nokka ja vaaleat siivet. Juhlapukuinen mustanmerenlokki!

Koska lintu oli mukavan lähellä kaivoin saman tien kännykän taskustani ja aloin räpsiä kuvia kaukoputkeni läpi, ja todettuani saaneeni riittävästi todistusaineistoa kasaan tästä hämmästyttävästä lintuvieraasta aloin värkätä hälytysviestiä Lintutiedotukseen - ja laitoin samalla oheisen kuvan kuvaviestinä pikkubroidillekin saatetekstinä vain "Hupsista!" - tai jotain muuta yhtä älykästä...

Bongausnuottien väkertäminen vei jonkin aikaa, sillä olin suljetulla tehdasalueella, jonne en saanut ketään opastaa, mutta aikaisempien vuosien tiibetinhanhibongareille laatimani nuotit olivat tallessa ja niinpä laitoin samantien kulkuohjeet Kallaanvaaran rinteen hyvälle tarkkailupaikalle menemään mahdollisille bongareille.

Seuraavaksi aloin laskea tarkemmin altaan muita lintuja ja kohta löysin keskeltä allasta puolenkymmentä vesipääskyäkin. Naurulokkeja oli ainakin 300, pikkulokkeja 170, telkkiä 120, tukkasotkia 60 ja uiveloita 12. Jouhisorsia näkyi ainakin kaksi paria, lapasorsia yhteensä neljä, härkälintuja kaksi ja sinisorsien seasta löytyi yksi "kööpenhaminalaisen" värimuodon lintu. Mumelon kadottua lokkipaljouteen kävin kävelemässä lenkin altaan reunalla, jossa kahlaajalajistoa edustivat aikaisemmin mainittujen lajien lisäksi myös mm. pikkutylli, tylli, lapinsirri, punajalka-, musta- ja valkoviklo, liro ja taivaanvuohi sekä pari kiertelevää pikkukuovia.

Palasin kierroksen lopuksi lokin löytöpaikalle, ja siellähän se taas kellui muiden lokkien seurassa.

Sieltä lintu jatkoi naurulokkiletkan matkassa vedenpuhdistusaltaiden vieressä kulkevalle kaiteelle, josta sain siitä vielä muutaman kuvan.

Kotimatkalla kuulin Kallaanvaarassa kevään ensimmäisen lehtokertun, jonka jälkeen olikin mukava ajella kotiin ansaituille pinnakahveille - Lapin ensimmäinen mustanmerenlokki oli minulle myös toinen spontaani elis viikon sisään, mitä oli syytäkin juhlistaa...