Tuuli yltyi yöllä navakaksi ja lunta tuli taivaan täydeltä, joten käänsin herätyskellon soidessa vain kylkeäni ja siirsin suosiolla Isokylän talvilintureittini kiertämisen jonnekin tulevaisuuteen. Puoliltapäivin päätin kuitenkin lähteä vilkaisemaan, olisiko reittini lähtöpisteessä Kalkonniemen edustalla ollut vielä sulaa. Saavuttuani niemen kärkeen näin heti sulan yllä merikotkan, joka lensi komeasti ohitseni ja jatkoi kohti Soppelaa.
Halista toivuttuani ehdin viimein vilkaista sulalle, ja siellä kellui seuraava yllätys - kuikka!
Keli oli edelleen tuulinen ja luntakin sateli jonkin verran, joten löysin itseni taas kohta Pitkältäsillalta ihmettelemästä jäällä kärvistelleitä yhdeksää vanhaa ja kuuttatoista nuorta joutsenta sekä alueen ainoassa sulassa Norvioväylän sillan alla pulikoinutta telkkää.
Loppupäivän havaintomerkinnät jäivät pihassamme pyörineeseen 10 pikkuvarpusen parveen ja lumisessa maisemassa sinnittelevään melkoisen räjähtäneen näköiseen järripeippokoiraaseen.