9.5.2015 - The Lintupäivä

Vähän ennen aamuviittä joukkueemme (Hanna, Janne ja Pirkka Aalto, Matti Lötjönen ja Antti Peuna) oli jo valmiina Siikalahden tornissa. Aamu oli aurinkoinen, joskin myös yllättävän kylmä ja tuulinen, mutta lajeja alkoi heti kertyä mukavaa tahtia. Tornin edustalta kuului sinirinnan laulua ja ruokokerttunenkin hoitui jo vuodariksi. Vesilintuja edustivat mm. lukuisat hanhet, mustakurkku-uikut, harmaasorsat ja heinätavit, ja lähiruovikosta kuului luhtakanan älämölöä.

Ensimmäinen kovempi veto oli, kun Hanna totesi rauhallisesti, että tornin vierustalla ääntelee pikkuhuitti!! Ja tarkempi kuuntelu toi tosiaan korviimme pikkuhuitin yksitavuista nenäsointista ääntelyä sekä muutaman tunnin päästä myös koiraalle tyypillisen huutosarjan.

Pikkukivoja tippui vähän väliä, kun taivaalta löytyivät mm. pikkujoutsen, merihanhi, useampikin merimetso, uuttukyyhky ja jopa kaukana metsän päällä lentänyt valkoselkätikka. Petoja edustivat tavallisten ruskosuo-, hiiri-, varpus- ja tuulihaukkojen sekä sääksien ohella sinisuohaukka, muutama nuolihaukka sekä perinteisesti taistoaikaan alueella esiintyvä haarahaukka. 

Päivän mittaan paikalla pyörähtivät kaikki kolme pääskylajia sekä jokunen keltavästäräkkikin. Patotien tornilta tuli tieto siellä havaitusta sitruunavästäräkistä. Vilkuilimme jonkin aikaa sille suunnalle, mutta jatkoimme kohta peruslajien etsiskelyä. Keltasirkkua lähipelloilta kiikaroidessaan Janne kuitenkin hoksasi vääränlaisen keltaisen linnun, joka määrittyi sitruunavästäräkkikoiraaksi mutta katosi saman tien ruovikon taakse. Sitten lintu nousi taas siivilleen, ja koska satuin sohimaan kaukoputkellani oikeaan suuntaan onnistuin näkemään sen juuri parahiksi ennen kuin se katosi kokonaan.

Seuraava piipparilaji oli kattohaikara, joka löytyi liukumasta suoraan meitä kohti ja kiersi lahden oikein komeasti. 

Yksi päivän yllättäjistä oli Antin lahden yltä blokkaama meriharakka, josta Matti sai jopa Siikalahtipinnan. Taiston loppuminuutit olivat melkoisen kiihkeitä, sillä näin mahdollisen kanahaukan sukeltavan yhteen metsään ja siihen suuntaan kiikaroidessamme löytyi viimeiseksi lajiksemme kivitasku vain vajaa minuutti ennen taiston taukoamista. 

Loppusaldoksemme kertyi tornillemme ennätykselliset 97 lajia, jolla nappasimme koko maan 325 tornin tilastossa kymmenennen sijan. Olimme myös jälleen kerran sisämaan paras lintutorni.

Taiston jälkeen piipahdimme Jannen ja Hannan luona, ja jatkoimme kohta poikaporukalla koluamaan Saaren peltoja. Yksi tavoitteemme oli alueella vielä noin viikko takaperin oleillut punakaulahanhi, jonka Janne uskoi voivan vielä hyvinkin majailla maisemissa. 

Ensimmäinen parempi havis oli Akanvaaran pelloilta laskemamme 160 kapustarinnan parvi. Akonpohjasta löytyi ensimmäinen isompi hanhiparvi (n. 1500 lintua) ja suunnatessani kaukoputkeni parveen osui putken kuvaan saman tien jotain punaruskeaa - ja siinähän se punakaulahanhi oli… Toisin kuin yleensä tämä koiraslintu oli hyvin aktiivinen ja näkyvä, ja äksyili ympärillä laiduntaneille valkoposkille. Paikalla kukkui myös käki.

Pohjanrannan pelloilla oli myös mukavasti hanhia - noin 4000 yksilöä - joiden lisäksi näimme tornille mm. jännän näköisen vaihtopukuisen harmaasorsan sekä kaksi mustapyrstökuiria.

Karinmäessa ajellessamme Janne blokkasin lähipellon yllä kaarrelleen haarahaukan. Viimeinen retkikohteemme eli Kanavalampi ei sekään pettänyt, sillä heti tulvaniityn laitaan seurattuamme sieltä kuului lupaava kju -ääni, ja kohta löysimme muiden viklojen seassa kahlailevan lampiviklon. Mikäs meidän oli odotellessa paikalle saapuvia bongareita, kun saatoimme samalla kuunnella autoradiosta Suomi - Slovakia pelin ratkaisuvaiheita viklon huudellessa aktiivisesti rannassa ja merihanhen taapertaessa lähipellolla.

Erinomaisesti sujunut lintupäivä oli mukava päättää vähän isompien hampurilaisten ja MM -jääkiekon merkeissä Parikkalan Asemalla.