Tiistaina Severinkankaan Juha nappasi minut kyytiinsä jo aamukahdeksalta ja lähdimme pikkuretkelle itänaapurin puolelle. Rajamuodollisuudet sujuivat Sallassa ilman jonotuksia tai muita hidasteita, ja aamukahvit joimme Juhan termarista sotahistoriastaan kuulun Vermajoen sillalla.
Pääkohteemme oli kuitenkin Alakurtti, jonne suuntasimmekin seuraavaksi. Siellä ensimmäinen etappimme olivat vanhalla puolella pidetyt markkinat, jossa oli aika niukasti myyjiä, mutta tuotteet vaikuttivat ihan laadukkailta. Myynnissä oli mm. armeijavaatteita ja monenlaisia kalastusvälineitä. Linnuista etenkin puluja tuntui olevan joka paikassa, ja myös varpusia näkyi paljon.
Kiertelimme tovin alueen monissa pikkuruisissa ruokakaupoissa ja muissa mielenkiintoisissa puodeissa, kunnes jatkoimme kaupungin uudelle puolelle. Oma käsitykseni Alakurtista muuttui kertaheitolla, kun näin uuden puolen tyylikkäät kerrostalot. Täällä piipahdimme mm. pankissa ja marketissa.
Ennen kotiinlähtöä käväisimme vielä Tunsajoen sillalla, jossa näkyi myös koskikara.
Paluumatkan aluksi näimme maakotkan, ja (vaikka emme linturetkellä olleetkaan) kirjasin ylös myös muut Venäjän puolella vastaan tulleet lajit, joita olivat ainakin telkkä, tukkakoskelo, hiirihaukka, teeri, harmaalokki, kalalokki, rantasipi, sepelkyyhky, haara-, törmä- ja räystäspääsky, västäräkki, pensastasku, räkätti- ja punakylkirastas, pajulintu, harakka, varis, korppi, peippo, vihervarpunen ja urpiainen.
Päiväkahvit joimme entisen Kairalan kylän kohdalla Santra baarissa ennen paluutamme kotimaan kamaralle noin puoli neljän aikaan iltapäivällä.