Pääkohteeseeni eli Isokuruun laskeuduin puoli kolmen maissa peukaloisen laulaessa jo täyttä päätä kurun pohjalla. Alkumatka oli muuten varsin hiljainen, mutta lähestyessäni Pyhänkasteenputousta alkoi rinteestä kuulua sinipyrstön laulua.
Putouksen luona lauloi toinen peukaloinen ja jatkoin kävelyä ylärinteeseen Karhunjuomalammelle asti.
Palattuani putoukselle oli siellä peukaloisen lisäksi äänessä myös virtavästäräkkikoiras, jonka näin muutamaan kertaan lentävän ohitseni.
Myös sinipyrstön laulu kuului edelleen rinteestä, mutta saavuttuani kurun alkupäähän ensimmäisen peukaloisen laulupaikalle löytyi sieltä yllätyksekseni kaksi varoittelevaa virtavästäräkkiä.
Pikainen kipaisu takaisin Pyhänkasteenlammelle vahvisti epäilyni siitä, että tämän pariskunnan koiras oli eri lintu kuin putouksella havaitsemani yksilö - eli vajaan kilometrin matkalla oli kurussa kaksi virtavästäräkkireviiriä! Myös kurun pohjan peukaloinen lauloi edelleen piipahtaen välillä näkösälläkin.
Viimeinen havismerkintä oli kurusta ylös kiivetessäni kuulemani rautiainen. Pienen tihkusateen saattelemana ajelin sitten kotosalle, ja nukkumaan pääsin seitsemältä aamulla.
