Tämä oli jo toinen oikein mukava rengastusreissu muutaman viikon sisään, sillä tällekin pesälle pääsi mukavasti alumiinitikkailla, ja rengastuksen päätteeksi kävimme vielä kahvittelemassa.
Iltasella lähdin taas haukkasuolle, ja tällä kertaa Anitta lähti poikkeuksellisesti mukaani - tosin hillaämpärin kanssa. Haukkaemokin alkoi varoitella jo hyvissä ajoin ennen varsinaiselle pesimäsuolle pääsyämme mikä oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta aika outo asia. Epäilykseni kasvoivat, kun suolle mentyäni varoittelu loppui kokonaan. Palattuani takaisin metsän puolelle pesä löytyikin nopeasti, mutta varsin epämiellyttävästä paikasta eli noin 15 metrin korkeudessa männyn latvuksessa olevasta risupesästä!
Kävin autolta hakemassa kiipeilyvehkeet, vaikka olin toissakesäisen tapaturman takia mukamas luvannut itselleni pysyä vielä poissa puista. Ahtisen Jarmon vanhat piikkikengät, turhan lyhyt kiipeilyköysi ja kipeät jalkani olivat kuitenkin niin huono yhdistelmä, että jouduin nöyrtymään ja luovuttamaan jo noin viiden metrin kiipeämisen jälkeen. Pääasia tietenkin oli se, että pesintä varmistui - eikä kotiin tarvinnut onneksi muutenkaan tyhjin käsin mennä.
Tarkistimme vielä kotimatkalla yhden sääksenpesän, mutta koko pesäpuu, jossa lintu pesi vielä edelliskesänä, oli mennyt jossakin vaiheessa nurin.
Torstai-iltana pidin taukoa haukkahommista ja kävin Rovaniemen keskuskentällä seuraamassa kun RoPS pelasi komean 1-1 tasapelin kroatialaista Lokomotiva Zagrebia vastaan.
Viimeinen haukkasuo oli ohjelmassa perjantaina, ja tällä kertaa reissu onnistui vähintäänkin odotusten mukaan. Hikisen taipaleen päässä kun odotti peräti neljä isoa naaraspoikasta, ja molemmat emotkin näkyivät niin hyvin, että sain samalla varmistettua ettei niillä ollut renkaita.