Pääosa päivästä meni sitten Oonan rippijuhlissa, mutta palattuamme taas Oulusta Liminkaan ja vaihdettuamme siviilit päälle sain iltaseitsemän aikaan taivuteltuani koko perheeni lintutornille. Paikalla oli myös kaksi kuvaajaa, jotka kuvasivat pitkillä putkillaan lähes kaikkea ohilentävää. Kohta huomasin miesten kääntäneen taas objektiivinsa kohti jotain meitä lähestyvää lintua, ja nappasin linnun putkeen... Huusin saman tien, että "tuo lintu on muuten hietatiira" - ja heti sen perään lintu ohitti meidät todella komeasti kameroiden raksuttaessa tornissa! Meidän Iinakin sai pokkarillaan pikkuhiljaa Puhkiavanperää kohti lentäneestä linnusta ihan tunnistettavia kuvia, mutta tämä Tarmo Turusen otos linnusta oli jo oikein hieno.
Liminganlahdella jo seitsemättä kesää viihtynyt Suomen kolmas lajinsa edustaja oli nähty alueella viimeksi toukokuun lopussa, joten linnun ilmaantuminen paikalle reilun puolentoista kuukauden kateissaolon jälkeen oli tietenkin oikein mukava yllätys. Olihan linnun ehditty pelätä jo kuolleenkin.
Muuttohaukka patsasteli edelleen aamuisella paikallaan ja muita tornilta havaitsemiani lintuja olivat ainakin kaksi räyskää ja kaksi pikkutiiraa ennen kuin jatkoimme Kempeleen puolelle ruuanhakuun.
Vähän ennen puoltayötä hipsin vielä Veikan kanssa tornille, jossa yksi luhtahuitti oli taas äänessä. Lahdelle kiikaroidessani vilahti putken kuvassa yllättäen joku vesilintua selvästi isompi mölli, ihan kuin hylje!? Kohta otus nousi uudestaan pintaan hengittelemään kuono kohti taivasta, ja paljastui pään muodon perusteella norpaksi!
Seurailimme otusta jonkin aikaa, jonka jälkeen ajelimme vielä mutkan kylällä tavoitteenamme löytää lepakoita. Ensin näimme kuitenkin tolpan nokassa torkkuvan tuulihaukan, ja saavuttuamme vanhan Limingan puolelle lenteli paikalla vaaleaa yötaivasta vasten kaksi pohjanlepakkoa.
Maanantaiaamuna olin tornilla taas joskus puoli kahdeksan kieppeillä, Noin vartin staijailun jälkeen hietatiira löytyi jälleen. Nyt se lenteli hyönteispyynnissä Pitkännokan ruovikon reunassa ja istui välillä lepäilemään tolpan nokkaan. Tornin edustalla lensi myös pari punajalkavikloa ja yksi mustapyrstökuiri, mutta muuten kahlaajat olivat vähissä veden korkeuden takia. Myös noin kolmenkymmenen ohi lentävän kottaraisen parvi päätyi havikseeni asti samalla kun rupattelin alueen linnuista jonkun tornille saapuneen paikallisen isännän kanssa. Katu-uskottavuuttani lisäsi mukavasti se, kun kerroin tehneeni kahdeksan kesän ajan lintulaskentoja samalla lahdella,
Vähän ennen yhdeksää annoin paikalta puhelimitse lintutilanneraportin Lapin radioon, jonka jälkeen siirryin opastuskeskukselle aamupalalle ja pakkailemaan.
Loppupäivän vietimmekin sitten Oulussa pääosin Ainolan puistossa ja Tietomaassa ennen Kemijärvelle palaamistamme.
