14.-15.10.2014 - pihapyyntiä ja joutsenlaskentaa

Tiistaina heräsin kahdeksan maissa ja virittelin piharuokintojen ympärille pari lintuverkkoa. Pihapiirissä kuhisi räkätti- ja punakylkirastaita ja tilhiä, ja kylmän yön jäljiltä myös tiaiset olivat liikekannalla. Sainkin päivän mittaan kiinni 20 tali-, viisi sini- ja kolme hömötiaista.

Mielenkiintoiselta tuntui se, että osa sinitiaisista oli vielä nuoruuspukuisia.

Yhden yksilön voimin verkkoihin eksyivät myös järripeippo, viherpeippo ja harakka.

Myös varpusia kävi ruokinnalla - ja puhtaiden yksilöiden ohella sain kiinni yhden risteymälinnunkin.

Iltasella pyörähdin Pitkälläsillalla, jonne näkyi 525 joutsenta.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli jo reilusti pakkasyö, mutta aamupyynnin tulos jäi alle kymmeneen rengastukseen. Edellispäiväisen lajiston lisäksi kuulin aamulla laulurastaan tiksutusta ja pihalla piipahti peipponaaras. Iltapäivällä kävin taas kiikaroimassa keskustan vesialueiden linnustoa. Alakallaanvaarassa ei näkynyt kuin jokunen uivelo ja tukkaskoskelo, mutta Pitkänsillan ympärillä oli paljon nähtävää. Laskin sillan levikkeeltä 680 joutsenta, joiden seurassa oli mm. 64 sinisorsaa ja jokunen haapana, telkkä, tukkasotka ja uivelo. Mustalintuja näkyi yhteensä 35 ja sillan eteläpuolelta löytyi lapasotkapari.

Joutsenia ynnäillessäni putken kuvaan osui kaksi joen yllä kisailevaa lintua, joista toinen oli varis ja toinen - hiiripöllö! Lintujen tiet erkanivat saman tien, jonka jälkeen pöllö jatkoi kohti Perävaaraa, ja laskeutui viimein rantapuun latvaan. Yllättävä havainto oli myöskin merimetso, jonka löysin istumasta Kalkonniemen ja Termusniemen väliseltä voimalinjalta! Piipahdin illan jo hämärtyessä vielä Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, mutta lisähaviksia ei enää kertynyt.

12.-13.10.2014 - kokousretkiä

Lauantai meni lähinnä paperitöiden merkeissä, eli kaikenlaisia rästiin jääneitä laskuja raapustellessa, mutta rengastin samalla tihku-/räntäsateisessa kelissä jokusen tali- ja sinitintin sekä viherpeipon. Sunnuntaina olin kuitenkin pihalla jo ennen seitsemää - ja hyvä niin, sillä nostaessani kaukoputkea ulos autostani havahduin varpuspöllön ääneen. Yritin vihellellä pöllöä näkyviin, mutta turhaan. Vihellyssarja kuului enää kerran, ja nyt kauempaa. Allu kurvasi pihaamme seitsemältä ja pakattuani kamani hänen autoonsa ja etsittyämme hetken pöllöä jatkoimme kohti Rovaniemeä.

Ensimmäinen kohteemme oli Aronperä, jossa näimme heti Ruonakosken Antin ja Konttaniemen Elisan. Jo heitä kohti kävellessämme lähti jaloistani lentoon pulmunen ja kohta kuulin niittykirvisenkin. Heinikko oli todella märkää, joten palasimme porukalla Allun autolle hakemaan saappaitani, ja jatkoimme sitten avorivissä komppaamaan kenttää. Vain hetken käveltyämme Antti kuitenkin huusi, että katsokaa tuota lokkiparven kolmatta lintua. Arvasin heti, että kyse on kihusta, ja poimin saman tien Ounasjoen yllä lentävän linnun putkeeni. Ja hyvä niin, sillä linnut olivat jo kohdallamme, ja melkein heti kun sain linnun putken kuvaan se löi siivellään niin, että alapinnan tuplapuolikuut näkyivät upeasti(!) - ja loppuajan saimmekin sitten seurata pohjoista kohti harmaalokkien paimentamana lentävän nuoren leveäpyrstökihun selkäpuolta. Spontaani LLY -pinna veti suunpielet korviin, ja vielä havaintoa tuuletellessamme havahduimme kentän yllä lennelleen tyllin ääneen. Päivä oli alkanut erinomaisesti!

Muita Aronperän haviksia edustivat muuttava piekana sekä lähivesillä uiskennelleet 150 joutsenta. Seuraavaksi jatkoin Allun kanssa Arktikumin edustalle, jossa Ounasjoen hiekkasärkällä lepäili toistasataa harmaalokkia seurassaan päivän seuraava ylläri, (jokseenkin huonovointiselta vaikuttanut) nuori selkälokki. Hyvä lokakuun laji jälleen, josta Allu soittii välittömästi hälyn Antille ja Elisallekin.

Seuraavaksi ajelimme Kirkkolammen kautta Harjulammelle, jonka tornista laskin 73 sinisorsaa - mutta mitään sen kummempaa ei tällä kertaa näkynyt.

Niskanperän tornin edustalta ei löytynyt kuin pari joutsenperhettä, eikä pikakomppaus lähipellollakaan saanut taivaalle kuin pari niittykirvistä.

Sitten ajelimmekin Muurolaan, jossa ensimmäinen etappimme tarjosi kuikan ja 11 mustalintua, ja toinen Antin edellispäivänä löytämän nuoren kaakkurin. Viimeinen retkikohteemme oli Salmijärvi, josta kirjasimme vielä 24 tukkasotkaa, 22 uiveloa, seitsemän haapanaa, kaksi mustalintua ja tavin ennen kuin minun piti jatkaa keskustaan KD:n piirihallituksen kokoukseen ja sitä seuranneeseen piirin syyskokoukseen, joissa menikin sitten iltaan asti.

Maanantaiaamuna - eli ensimmäisenä virallisena syyslomapäivänä - nukuin viimein univelkoja pois, ja lähdin liikkeelle vasta klo 13, jolloin osallistuin kaupungintalolla Stora Enson Jätevesijärven jatkokäsittelyä käsitelleeseen videoneuvotteluun. Kotiruokinnalla oli jo aamusella kohtuullinen vilinä, ja viherpeippojen ja pikkuvarpusten lisäksi keittiön ikkunan takana pyöri ainakin neljä järripeippoa, ja lähipuissa hyöri räkättejä ja tilhiä.

Illalla oli sitten luvassa kaupunginvaltuuston kokous, jota ennen pyörähdin pikaisesti Alakallaanvaarassa ja Pitkälläsillalla. Järvi oli aivan tyyni, joten kaukana ulapallakin kelluneet linnut olivat pääosin määritettävissä.

Alakallaanvaaran edusta oli varsin hiljainen, mutta Pitkänsillan ympäristössä oli mukavasti lintuja. Joutsenia oli  näkyvissä yhteensä 495 kappaletta, mustalintuja näkyi 46 ja kaukaa sillan eteläpuolelta määrittyivät myös kolme pilkkasiipeä ja lapasotkakoiras.

7.-10.10.2014 - lähiretkiä

Parikkalan reissun jälkeen oli luvassa useita kokouksia, mutta ehdin välissä maastoonkin. Tiistaina hyppäsin heti koulun jälkeen Kemijärvelle ajelleen Allun kyytiin ja kävimme pikaretkellä lähipaikoilla. Kalkonniemi (ja Isokylän puoli muutenkin) oli hiljainen. Vain Imposenniemen kärjessä lennähtänyt punarinta päätyi haviksen sivuille. Alakallaanvaarassa näkyi seitsemän mustalintua, mutta Pitkänsillan edustalla oli komeasti lintuja. Pengertien kärkeen näkyi paljon sorsia, joiden joukosta löysimme Allulle lokakuun pinnakisaa varten jouhisorsan. Sillan levikkeelle näkyi 630 joutsenta, sekä mukava yllätys - lähisaaren rannassa ruokaillut kanadanhanhi. Siihen retki pitikin jo lopettaa, sillä minun piti ehtiä viideksi seurakuntatalolle johtamaan Lapsityön johtokunnan kokousta.

Keskiviikon ja torstain ainoat havikset olivat kotipihan yllä molempina aamuina lennelleet noin 80 räkättiä sekä koulumatkalla Kuumalammella näkemäni niittykirvinen. Tosin torstaina virittelin pitkästä aikaan verkkoja kotipihalle ja rengastin koulupäivän jälkeen 24 tali-, 4 sini- ja 3 hömötiaista.

Perjantaina kävin koulun jälkeen kävelemässä lenkin Jätevesijärvellä. Altaan valtalaji oli jälleen sinisorsa, joita oli nyt 215 kappaletta. Muita vesiäisiä edustivat vain 10 tavia, kolme tukkasotkaa, kolme telkkää, mustalintu ja jouhisorsa. Altaan reunametsässä rätisi ainakin kolme kulorastasta. Alakallaanvaaran ainoat mainittavat linnut olivat jälleen mustalintuja, joita oli nyt viisi. Myös Pitkänsillan lintumäärät olivat tiistaisia alhaisempia. Joutsenia näkyi vain 265, tukkasotkia 57 ja mustalintuja kaksi. Käväisin myös Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, mutta jouduin tyytymään vain syksyisiin järvimaisemiin.

5.10.2014 - vanhoja poikia viiksekkäitä

Sunnuntaiaamuna suuntasimme ehkä hieman yllättäen naapuriyhdistyksen reviirille - eli Etelä-Savoon. Olimme päätyneet siihen, että viime päivien havaintojen valossa meidän kannatti painua Saimaalle eli tässä tapauksessa nykyisen Savonlinnan, entisen Punkaharjun, Hirvikoskelle.

Jo automatkalla näkyi useita hanhiparvia ja saapuessamme seitsemän maissa Saimaan rantaan oli hanhia edelleen liikkeellä. Kovin kauaa emme ehtineet rannassa seistä, kun Hanna huomasi jo ensimmäisen nuoren kihun, ja kohta löytyi toinen ja kolmaskin. Linnut lentelivät kaukana selällä, mutta aamun mittaan kaksi niistä kävi sen verran lähellä, että saimme määritettyä ne leveäpyrstökihuiksi.

Harmiksemme muutto hiipui melko nopeasti, joten aamun saldoksi jäi 3500 valkoposkihanhea, 70 allia, 15 jouhisorsaa, 10 tukkakoskeloa, 9 kaakkuria, 5 kuikkaa, mustalintu ja naurulokki. Vaikka meno oli jo hiljaista päätimme staijailla paikalla kello kymmeneen asti - ja se kannatti. Yhtäkkiä Janne karjaisi, että ”Norppa” - ja kohta tuijotin putkella outoa kapistusta, joka ensin muistutti uppotukkia, mutta varmistui etukenossa uivan saimaannorpan sieraimiksi viimeistään silloin, kun otus nosti pyöreän päänsä hetkeksi vedenpinnan yläpuolelle. Sitten se oli pitkään sukelluksissa, kunnes löytyi uudelleen kurkistelemasta vedestä niin, että pää ja sievän pyöreä kuono näkyivät jo oikein hyvin. Elishän siitä tuli, sillä vaikka olinkin viettänyt ison osan lapsuuteni kesistä Saimaan rannoilla, olin viettänyt ne sellaisilla alueilla joilla norppia ei esiintynyt.

Palattuamme Etelä-Karjalan puolelle ajoimme ensin Saarelle, jossa totesimme yllätykseksemme hanhipeltojen tyhjentyneen. Kullinsuolla sen sijaan oli vielä parituhatta valkoposkea, joita kiikaroidessamme Janne hoksasi (ollessaan Potun kanssa puhelimessa) taivaalla lupaavan näköisen pikkulinnun. Tunturikiuruhan se sieltä tuli ja tipahti ensin peltoon aivan näkymättömiin, mutta löytyi kohta uudelleen ja päätyi jopa nettiin. Tehdessämme jo lähtöä saapui valkoposkien joukkoon vielä jokunen metsä- ja tundrahanhikin – ja siihen olikin retki hyvä päättää.

Kävin vielä Jannen ja Hannan luona syömässä pikaisesti muutaman leivän, pakkasin kamat autoon ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Ainoa mainitsemisen arvoinen lintuhavainto matkan varrelta tuli Kiteen Puhoksesta, jossa olevan hanhipellon hanhet olivat saapuessani paikalle jo matkalla jossain horisontin yllä, ja tyhjän pellon päällä risteili vain yksinäinen merikotka. Kotiin saavuin aika tarkkaan keskiyöllä.

4.10.2014 - Parikkalan hanhia ja muuta mukavaa…

Lokakuu alkoi heti vauhdikkaasti, sillä perjantaina ajelin ensin Sallaan, jossa oli Itä-Lapin kuntayhtymän hallituksen kokous. Sieltä jatkoin Via Karelialle, jota ajelin Parikkalaan saakka. Automatkat sujuivat leppoisasti ruskamaisemista nauttien ja jotain Taavi Soininvaaran äänikirjaa kuunnellen. Kahdesti pysähdyin sentään laskemaan joutsenia tien varresta. Kuusamon Nissinvaarassa niitä näkyi 250 ja Valtimon Polvijärvellä 153. Joskus iltakymmenen jälkeen majoituin Jannen ja Hannan luo, ja aloimme valmistautumaan tulevaan retkipäivään.

Siirryimme jo aamuhämärissä Siikalahdelle, sillä tarkoituksemme oli laskea päivän mittaan, kuinka monta lintulajia lahden alueelta löytyy. Tämä oli kuulemma jatkumoa kahtena edellisvuotena vastaavana viikonloppuna käydylle valtakunnalliselle lintupaikkakisalle, johon Siikalahden lajimäärät oli laskettu. Koskapa lahti oli sumun peitossa, lähdimme aluksi kiertelemään pohjoispään metsiä. Raikanniemessä oli yllättävän hiljaista, mutta saimme lajilistalle sentään mm. teeren, palokärjen, tiltaltin ja pikkukäpylinnun. Samaan aikaan Kiljusen Jassi ja Partasen Harri olivat vastaavanlaisella kävelyllä lahden itäosissa. Sumu oli edelleen varsin sakea kun palasimme Patotien tornille, jossa Jassi ja Harrikin jo olivat - ja kohta tornille saapui myös Mortensenin Rolle. Pienen odottelun jälkeen sumu kuitenkin hälveni ja saman tien alkoi myös taivaalla tapahtua.

Staijailimme Patotiellä iltapäivälle saakka, ja ynnäsimme mm. kolmisentuhatta valkoposkihanhea ja lähes kolmesataa kuikkaa, joista suurimmassa parvessa muutti 106 lintua! Pari luhtakanaa huuteli vielä harvakseen tornin lähettyvillä, taivaanvuohi äyskähteli ja pitkän tovin saimme kuunnella myös kahden tiltaltin kutsuääniä. Mukavia muuttajia olivat myös kaksi kaakkuria, merihanhi, hirihaukka, puolenkymmentä varpushaukkaa, pähkinähakki ja 12 pyrstötiaista. 

Harri ja Jassi kävivät välillä käveleskelemässä Patotien itäpuolella ja löysivät pikkulepinkäisen. Singahdettuani Jannen kanssa paikalle oli lepinkäinen harmiksemme jo kadonnut, mutta päiväpinnaksi kuitattiin kuitenkin kaksi vanhaa merikotkaa, muutama kurki ja amiraaliperhonen. Muuton hiivuttua kävin vielä Jannen ja Hannan kanssa Siikalahden tornilla, mutta mitään uutta ei tämä käynti enää tuottanut.

Seuraavaksi piipahdimme pikaisesti Särkisalmen ABC:lla, josta nappasin päivän ensimmäisen kahvikupillisen matkaani ja jatkoimme Saarelle. Tetrisuolta löytyi vain isolepinkäinen ja tien päältä kanahaukka, kunnes pojat soittivat, että Kuposenmäen ympäristössä on paljon hanhia. Ajelimme mäelle jossa Jassi, Harri ja Rolle jo olivatkin - ja lähipellolla ja etenkin järvessä oli tosiaan useana isona lauttana tuhansittain valkoposkia. Kohta myös taivaalla alkoi lapata hanhiauroja, joten katsottavaa todellakin oli. 

Jannen laskujen mukaan näimme paikalta 17 500 valkoposkea ja 1500 Anser -hanhea, joista pääosa oli tundrahanhia, osa metsähanhia ja yhdestä muuttoparvesta löysimme lyhytnokkahanhen ja paikallisten valkoposkien seasta merihanhen. Itseäni kuitenkin ilahduttivat etenkin muutolla näkemämme 550 sepelhanhea ja yhden laulujoutsenparven seassa matkanneet 11 pikkujoutsenta. Lähijärven rantapuissa istuskeli vanha merikotka ja kertaalleen hanhiparveen syöksyi myös kanahaukka. Pikkulinnuista mainittavimpia olivat 15 pyrstötinttiä ja tiltaltti.

Illan jo alkaessa hämärtää ajoimme vielä Kullinsuon pelloille, joilla laidunsi parituhatta valkoposkea. Sitten kävimme noutamassa pesuvehkeet matkaan, söimme pizzat ABC:llä (samalla kuin hanhiparvia valui edelleen kohti etelää) ja jatkoimme Tarvaslammelle Hannan vanhempien luo saunomaan. Jannella ja Hannalla oli siellä myös pöllöpyyntipaikka, joten yritimme saunomisen yhteydessä pyydystää vielä helmareita, mutta pöllöt eivät olleet nyt liikekannalla. Illan mittaan myös seuraavan päivän retkisuunnitelma alkoi jo pikkuhiljaa selkiintyä...

28.9.2014 - Kemijärven vesseleitä

Sunnuntaiaamuna lähdin taas retkelle - tosin tällä kertaa päätin pysytellä vain Kemijärven alueella. Aloitin keskustasta Taiteilijanniemen kärjestä, jonne näkyi komeat 670 laulujoutsenta, jotka olivat kaiken lisäksi lähes kaikki yhtenä tiiviinä parvena. Seuraavaksi jatkoin tehdasalueelle, jonka portilla sirisi jo hippiäinen. Jätevesijärvelle lompsiessani havaitsin puolenkymmentä niittykirvistä, västäräkin ja lapinsirkun ja järven rantapuissa kuhisi vähintään 80 viherpeipon parvi.

Itse altaalla oli taas komeasti vesilintuja. Valtalaji oli sinisorsa, joita laskin 190. Lisäksi ynnäsin 60 tavia, 30 haapanaa, 10 jouhisorsaa ja kaksi lapasorsaa sekä puolenkymmentä telkkää ja tukkasotkaa. Portille palaillessani pomppasi erään altaan vierustalta siivilleen kulorastas.

Seuraavaksi jatkoin Kostamon suuntaan, jossa pikainen komppausyritys Ruostekorven kurkipelloilla tuotti vain yksinäisen pajusirkun. Varrion edustalla näkyi kuitenkin sen verran joutsenia, että kurvasin uimarannalle laskemaan niitä. Saldoksi kertyi 135 joukahaista.

Palailin kotiin vähän puolenpäivän jälkeen, ja seuraava ulkoiluaktiviteetti olikin pihanurmikon leikkaaminen. Jossakin vaiheessa havahduin kuitenkin ruohonleikkurin jyrinän yli kuuluvaan kiivaaseen taksutukseen, joka onneksi jatkui myös leikkurin pysäytettyäni. Pihapensaassa näkyi nopea vilahdus, ja mustapääkerttu katosi jonnekin naapureiden puolelle. Vielä tätä havaintoa sulatellessani hoksasin toisen poikkeuksellisen linnunääneen, ja pihapensaaseen ilmaantui tiltaltti.

Kello kahdeksantoista aikoihin suuntasin koulullemme auttamaan seuraavana päivänä pidettävän konsertin järjestelyissä. Hoidettuamme lavan esiintymiskuntoon kuulimme bändin olevan myöhässä ja ehdin siinä välissä piipahtaa Taiteilijanniemessäkin. Joutsenia näkyi nyt vain kourallinen, mutta järvellä uiskenteli sentään härkälintu sekä 65 telkän parvi. Loppuilta menikin sitten toimiessani suomalaisiin suosikkibändeihini lukeutuvan kls:n roudausapuna.

27.9.2014 - Rovaniemen kiertueella

Lauantaina olin taas aamulla tien päällä, sillä olin luvannut viedä tyttäremme kolmen kaverinsa kanssa Rovaniemelle. Kaupunkiin päästyämme jätin tytöt Revontulikeskukseen ja jatkoin itse Ala-Korkaloon, jossa tapasin kohta Allun ja Ruonakosken Antin, ja jatkoimme Antin autolla koluamaan Rovaniemeä.

Suuntasimme ensimmäisenä Ala-Korkalon jäteasemalle komppaamaan alueen ruderaatteja. Lunta ei ollut täällä enää lainkaan, ja peippojen ja rastaiden ohella löysimme mm. 10 niittykirvistä, viisi pajusirkkua ja rautiaisen. Tässä vaiheessa retken mukavimmasta havainnosta vastasi vielä ilmaan pompannut taivaanvuohi.

Seuraavaksi ajelimme Aronperälle, josta löytyikin sitten jo vaikka mitä… Jo autolle näimme muutaman heinikon seasta kurkistelevan kapustarinnan, ja lähdettyämme liikkeelle löysimme pari kivitaskua, lapinsirkun, taivaanvuohen ja jaloistani pompanneen jänkäkurpankin. Etsiessämme jänkäkurpan laskeutumispaikkaa hätisti paikalle ilmaantunut polkupyöräilijä viisi kapustarintaa taivaalle. Ja kohta kahlaajatarjonta vain lisääntyi, kun päästyämme täyttömaa-alueen kärkeen Antti huomasin vieressämme lentävän pienemmän kahlaajan. Suosirri pyörähti ohitsemme, laskeutui hetkeksi kentälle ja nousi taas taivaalle. Palatessamme kohti alueen tyveä löysimme toisen taivaanvuohen, kuudennen kapustarinnan, jaloistani lähti taas jänkäkurppa ja siirryttyämme Ounasjoen rantaan syöksyi lähisaaren rastaiden sekaan nuori muuttohaukkakin.

Aronperältä jatkoimme Ylikylän venesatamaan, jonka edustalla tepasteli nuori tylli. Tämän jälkeen Antti päätti esitellä meille vielä vähän pohjoisemmaksi jääviä Ylikylän rantaniittyjä. Alue olikin oikein hyvän oloinen, ja näimmekin siellä mm. joen keskellä olevalla särkällä istuskelleen suosirrin ja vastarannan yllä lentäneen nuoren muuttohaukan (jotka tosin saattoivat olla samoja kuin Aronperällä) sekä lapinsirkun.  

Ylikylästä jatkoimme kaupungin halki Niskanperän lintutornille, jonka edustalta ynnäsimme 30 haapanaa, 28 tukkasotkaa, yhdeksän tukkakoskeloa, kahdeksan tavia, viisi sinisorsaa, neljä laulujoutsenta ja uiveloa sekä kaksi kuikkaa. Kaukana erään rantapuun oksilla istuskeli nuori kanahaukka. Lähipelloilta komppasimme ilmaan kolme taivaanvuohta sekä 25 niittykirvistä ja lensipä siellä vielä sepelkyyhkykin.

Kaupunkiin palatessamme meidät yllätti Kuolajokisuussa tien varressa puhelinlangalla päivystänyt hiiripöllö. Sitten nappasin oman autoni Nesteen pihasta ja jatkoimme vielä komeana kahden Astran karavaanina Harjulammelle, jonka tornilta kirjasimme yhteisen retkemme lopetukseksi vielä kaksi silkkiuikkua, 60 sinisorsaa sekä kaupungin yllä lentävät puolenkymmentä naakkaa. 

Piipahdin itse vielä pikaisesti Arktikumin edustalla, jonne näkyi vain 250 harmaalokkia. Tässä vaiheessa alkoi taivaalta tulla jo vettäkin, joten en harmitellut lainkaan, että juuri tässä vaiheessa puhelin soi, ja tytöt ilmoittivat tarvitsevansa autonkuljettajaansa - ja yhden markettikäynnin jälkeen pääsimme jo kotimatkallekin.