Jos edellispäivän talvilintureitti olikin harvinaisen yllätyksetön, niin tänään yllätyksiä tuli sitten useampikin... Aamulla klo 8:30 starttasin Kalkonniemestä Kotajoen sillalle vievälle laskentareitilleni. Alku oli hiljainen ja vasta Imposenniemen puolella alkoi lintuja näkyä enemmänkin. Keli oli edelleen aivan upea, joskin pakkanen oli parissakymmenessä - mutta alkoi lauhtua nopeasti kevätauringon lämmittäessä maisemaa.
Imposenniemen peltojen kohdalla huomasin erään maalaistalon pihakuusen latvassa ison linnun. Se istua törötti paikallaan rintamasuunta minuun päin, vaikka puun alla olevassa koirahäkissä oleva koira räksytti koko ajan, ja muutenkin koko paikka ja biotooppi oli täysin outo - metsolle. Lopulta lintu säikähti Imporannan Taiston autoa ja lensi komeasti koko peltoaukean yli lähimetsään. Tovin kuljettuani havahduin muutaman kerran kuuluneeseen hakkimaiseen raakkumiseen. Ihmettelin hetken, että voisiko äsken näkemästäni harakasta lähteä noin hakkimainen ääni, kun huomasin erään ison männyn latvassa ihan oikean pähkinähakin! Muutaman sadan metrin matkalla olin onnistunut saamaan jo kaksi tälle laskentareitille uutta lajia. Mukavat havainnot jatkuivat vielä Imposenniemen tienhaarassa, jossa tienvarsikoivussa ruokaili ensin koiraspyy ja sen säikähdettyä ohi ajavaa autoa sen tilalle ilmaantui naaras - koiraan vihellellessä jossakin taustalla.
Loppureitti sujui yllätyksittä, ja reissun saldoksi kirjasin lopulta pyiden, poikametson ja hakin lisäksi kolme käpytikkaa, hömötiaisen, 6 sinitiaista, 18 talitiaista, 27 harakkaa, 5 varista, 20 varpusta, 13 viherpeippoa ja kaksi punatulkkua. Kotiin päästyäni huomasin pihatuomessa parven pikkuvarpusia, ja ripustin puuhun talipalloautomaatin. Vaikka pihassamme oli jo neljä vastaavaa automaattia, taisi tämän sijainti olla optimaalinen pikkuvarpusia ajatellen, sillä hetkeä myöhemmin talipallojen kimpussa hyöri jo ennätykselliset kymmenen pikkuvarpusta!