15.3.2012 - teeriä ja ukuleita

Koulupäivän jälkeen lähdin ajelemaan kohti Rovaniemeä tarkoituksenani osallistua LLY:n hallituksen kokoukseen ja Lintuiltaan. Misin tienhaarassa ollut teeriparvi (ainakin 22 kpl) pakotti kuitenkin tekemään ensimmäisen U-käännöksen - ja vaikkei keli kovin kummoinen ollutkaan, napsin tienvarsipuissa ruokailleista linnuista joitakin ruutuja auton ikkunasta.

Koskapa olin ihan hyvissä ajoin liikkeellä ja Lintuillan aiheena oli sopivasti tunturipöllö, päätin ennen Arktikumille menoa käydä tarkistamassa vieläkö Niskanperän pöllö olisi paikalla. No, siellähän se istuskeli leppoisan näköisenä ladon katolla, lennähti kerran vähän tuulensuojaisempaan paikkaan ja jatkoi taas istumistaan välillä vieressään vierailleesta harakastakaan piittaamatta.

Vajaan tunteroisen lintua seurailtuani ja paikalla käyneiden ihmisten (mm. YLE:n uutiskuvaajan ja -toimittajan) kanssa rupateltuani jatkoin Arktikumille kokoustamaan ja katsomaan Rikkosen Martin komeita tunturipöllökuvia lajin pesimäalueilta. Enempää lintuhavaintoja ei päivälle enää tullut, sillä kotimatkalle suunnittelemani pöllöretki kariutui navakkaan tuuleen. Kotiuduttuani huomasin sähköpostista rengastustoimistolta tulleen kirjeen - kaksi kesällä 2007 täällä Kemijärvellä rengastamaani tiibetinhanhea oli havaittu tammikuussa Hollannissa.

9.-11.3.2012 - edes takas risteilyä

Perjantaina iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin ajelemaan kohti Ranuan Simojärveä. Hiihtolomaviikon suunnitelmat olivat menneet muun pesueen sairastelujen vuoksi moneen otteeseen uusiksi, ja nyt viikonlopun strategiaksi oli muotoutunut se, että nakkaan muut pariksi päiväksi appivanhempien luokse ja jatkan sitten lauantaina itsekseni etelään. Juotasjärven kohdalla muistin Allun havainneen paikalla olevassa pienessä sulassa isokoskelon jo tammikuussa, ja pikapysähdys sillan kohdalle varmisti sen, että naaraslintu oli edelleen hyvävoimaisena paikalla. Seuraava lintuhavainto tuli Piittisjärveltä, jossa sillan pielessä nökötti koskikara, ja vielä Kaitavirralla tehtiin pikapysähdys ja tarkistettiin että talvehtivat joutsenet ovat yhä hengissä. Illalla huomasin Tiirasta että Rovaniemen Niskanperältä oli löytynyt tunturipöllö, joten seuraavan aamun ajosúunnitelma olikin sitten sitä myöten selvä.

Herätyskello soi aamukuudelta ja aika pian sen jälkeen sain jo Raution Ilkalta tekstarin, että pöllö on yhä paikalla. Itse ehdin Niskanperälle noin kahdeksan aikoihin, jolloin sähköpylvään nokassa nököttävä pöllö löytyi heti. Paikalla olivat mm. Pernun Markku, Maalismaan Lea, Karlinin Olli-Pekka ja Peunan Antti - kaksi viimeksimainittua mittavalla kamerakalustolla varustettuina. Itselläni oli vain kännykkäkamera matkassa, mutta sainpa minä silläkin linnusta kuvan (tuolla yläoikeallahan se napottaa ;-) Tovin aikaa pylvään päällä patsastellutta pöllöä ihasteltuani jatkoin Ounasvaaralle, jossa olevalta ruokinnalta etsiskelin turhaan töyhtötiaista, mutta ainoa parempi laji paikalla oli pähkinähakki. Sitten jatkoin pikapuolin lentoasemalle ja lähdin Norwegianin kyydillä kohti Helsinkiä. Koneesta pystyin tarkistamaan, että pöllöpellon laidassa oli vielä kaksi bongareiden autoa.

Iltapäivä meni Helsingissä hernerokkasumussa ja vesisateessa, ja iltapuolella lähdin Baltic Princess -paatilla kohti Tallinnaa. Kyseessä oli KD:n kuntavaaliristeily ja sunnuntaiaamuna Tallinnan edustalla pidettävä puoluehallituksen kokous. Matkalla kokousteltiin hyvinkin aktiivisesti ja muutenkin oltiin niin visusti sisällä, että lintuhavainnot jäivät hyvin vähiin. Aamulla Tallinnan satamassa näkyi sentään lokkien ohella jokunen kyhmyjoutsen ja isokoskelo sekä yksinäinen merimetso.

Paluumatkalla livahdin seminaarista muutaman kerran kannelle, mutta upeassa kevätsäässä paistattelevan Suomenlahden pohjoisosat olivat ahtojäiden peitossa ja kunnolla avoveteen päästiin vasta Lauttasaaren edustalla, joten mitään allia kummempaa en päässyt laivalta näkemään. Illaksi lensin taas Rovaniemelle, ajoin hirveässä räntäsateessa Simojärvelle ja joskus yhden jälkeen yöllä olimme viimein kotona.

8.3.2012 - Juujärven lenkki

Viime päivinä eri puolilta Lappia kantautuneet havainnot isoista pöllöistä - etenkin lapinpöllöistä - innostivat minut aamupäiväretkelle Luusuan ja Juujärven maisemiin. Ajelin ensimmäisenä Juujärvelle, missä kiikaroin tovin ajan Peunojen ruokintapaikkaa siellä talven mittaan useampaan kertaan havaitun harmaapäätikan toivossa, mutta paikalla oli hyvin hiljaista. Seitakorvan sulalla käytyäni lähdin palailemaan Luusuan suuntaan, ja Autiosaaressa, juuri ennen kääntymistäni Luusuansaaren tielle, huomasin pellon takana koivun latvassa pienen möykyn. Pöllöhän se oli, (mutta ei todellakaan sellainen mitä olin hakemassa) sillä varpuspöllöhän se siellä istua napotti. Myös Luusuan sulapaikat olivat odotetusti yhä tyhjiä linnuista, eikä peltoaukeiltakaan mitään mainittavaa enää löytynyt, joten aika köyhäksi retki jäi.

Iltapäivällä Anitta ja Veikka käyttivät kissojamme valjaissa pihalla, ja kiitos kissojen, piharuokinnallamme luuhannut varpusparvi nousi nätisti näytille pihapihlajien ja -sireenien latvaosiin. Sieltäpä sitten ynnäsin varpusten joukosta peräti 13 pikkuvarpusta, mikä mahtoikin olla koko Itä-Lapin tähänastinen ennätys.

7.3.2012 - pöllöilyä

Hiihtolomaviikon suunnitelmat menivät pitkälti uusiksi kun koko muu perhe sairastui ärhäkkään flunssaan. Tiistai meni sitten itseltänikin sisähommissa mm. kootessani viimeisetkin alueemme lajit Linnut -vuosikirjan vuoden 2010 faunistiseen taulukoon ja kirjoittelinpa siinä sivussa omia osuuksiani saman julkaisun vuoden 2011 pikkuharvinaisuuskatsaukseen ja Kokko -lehden havaintokatsaukseen. Keskiviikkona olikin sitten taas sellainen olo, että ulos olisi pakko päästä - ja rovaniemeläisten hyvien pöllöhavaintojen innostamana päätin lähteä pöllöretkelle...

Illan ensimmäistä pöllöä ei tarvinnut kaukaa hakea, sillä viedessäni uutta talipötköä pihalle huomasin varpuspöllön lentävän naapurin pihan poikki. Hain pikaisesti kiikarit sisältä ja ehdin nähdä linnun vielä yhdessä pihapuussa, ennen kuin se jatkoi keskustan suuntaan. Illan pimettyä lähdin sitten ajelemaan lisäpöllöjen toivossa. Tarkoitukseni oli kuunnella löytyisikö ampuma-alueen metsistä soidintavia pöllöjä, joten käännyin Ketolasta Sarriojärvelle ja jatkoin Enijärvelle asti vähän väliä pysähdellen. Keli oli upea eli pakkasta oli kymmenkunta astetta, täysikuu oli järkyttävän kirkas, Jupiter ja Venus loistivat lähekkäin taivaalla ja jonkinmoisia revontuliakin oli näkyvissä. Mutta tärkein, eli pöllöt, tuntuivat puuttuvan. No - ihan tyhjä reissu tämä ei onneksi ollut, sillä vähän ennen Enijärveä Lattia-aavan suunnassa puputti helmipöllö. Mutta siihen retken havainnot sitten jäivätkin.

5.3.2012 - Isokylän talvilintulaskenta

Jos edellispäivän talvilintureitti olikin harvinaisen yllätyksetön, niin tänään yllätyksiä tuli sitten useampikin... Aamulla klo 8:30 starttasin Kalkonniemestä Kotajoen sillalle vievälle laskentareitilleni. Alku oli hiljainen ja vasta Imposenniemen puolella alkoi lintuja näkyä enemmänkin. Keli oli edelleen aivan upea, joskin pakkanen oli parissakymmenessä - mutta alkoi lauhtua nopeasti kevätauringon lämmittäessä maisemaa.

Imposenniemen peltojen kohdalla huomasin erään maalaistalon pihakuusen latvassa ison linnun. Se istua törötti paikallaan rintamasuunta minuun päin, vaikka puun alla olevassa koirahäkissä oleva koira räksytti koko ajan, ja muutenkin koko paikka ja biotooppi oli täysin outo - metsolle. Lopulta lintu säikähti Imporannan Taiston autoa ja lensi komeasti koko peltoaukean yli lähimetsään. Tovin kuljettuani havahduin muutaman kerran kuuluneeseen hakkimaiseen raakkumiseen. Ihmettelin hetken, että voisiko äsken näkemästäni harakasta lähteä noin hakkimainen ääni, kun huomasin erään ison männyn latvassa ihan oikean pähkinähakin! Muutaman sadan metrin matkalla olin onnistunut saamaan jo kaksi tälle laskentareitille uutta lajia. Mukavat havainnot jatkuivat vielä Imposenniemen tienhaarassa, jossa tienvarsikoivussa ruokaili ensin koiraspyy ja sen säikähdettyä ohi ajavaa autoa sen tilalle ilmaantui naaras - koiraan vihellellessä jossakin taustalla.

Loppureitti sujui yllätyksittä, ja reissun saldoksi kirjasin lopulta pyiden, poikametson ja hakin lisäksi kolme käpytikkaa, hömötiaisen, 6 sinitiaista, 18 talitiaista, 27 harakkaa, 5 varista, 20 varpusta, 13 viherpeippoa ja kaksi punatulkkua. Kotiin päästyäni huomasin pihatuomessa parven pikkuvarpusia, ja ripustin puuhun talipalloautomaatin. Vaikka pihassamme oli jo neljä vastaavaa automaattia, taisi tämän sijainti olla optimaalinen pikkuvarpusia ajatellen, sillä hetkeä myöhemmin talipallojen kimpussa hyöri jo ennätykselliset kymmenen pikkuvarpusta!

4.3.2012 - keskustan talvilintulaskenta

Sunnuntaiaamun urakaksi otin Kemijärven keskusta-alueen talvilintulaskennan. Sää oli mitä parhain startatessani reitille puoli yhdeksän aikoihin, joten odotukset olivat varsin korkealla. Havaintoja kertyi vihkoon pikkuhiljaa, mutta yllättävänkin niukasti. Ainoa yllätys mahtoi olla se, että laskennan ylivoimaiseksi ykköseksi nousi varpunen 71 yksilön voimin. Varpusten silputusta ja viherpeippojen (n = 20) ryystämistä kuuluikin jo monin paikoin, mutta tiaiset olivat vähissä. Sinitiaisia näkyi 12, talitiaisia 26 - ja siinäpä ne sitten olivatkin...

Muita reitillä näkyneitä lintuja olivat 15 kesykyyhkyä, 7 käpytikkaa, 14 harakkaa, 16 varista ja 2 keltasirkkua - sekä pikkuvarpunen, joka löytyi sentään kotipihasta. Koko laskentaan osui oikeastaan vain yksi yllättävä siivekäs, eikä sekään ollut lintu...

   .

2.3.2012 - Pahkakummun lapinpöllö

Hiihtoloma alkoi bongauksella, sillä jo koulupäivän aikana sain puhelimeeni viestin Sallan Pahkakummussa havaitusta lapinpöllöstä. Iltapäivällä lähdin sitten ajelemaan Pahkakummuntietä pöllön toivossa, vaikka havainnoitsijan eli Risto Hautalan mukaan lintua ei ollutkaan näkynyt aamun jälkeen. Matkan varrelta ei löytynyt mitään teeriä kummempaa, ja iltakin alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää kun saavuin pelipaikoille. Huomasin Riston olevan pihallaan, joten ajoin sinne kysymään tuoreimpia kuulumisia. Piipahdimme välillä pirtin puolella katsomassa digipokkarista komeat pöllökuvat, ja hyppäsin kohta autooni lähteäkseni kiikaroimaan läheisiä pellonreunoja. Muutaman metrin ajettuani huomasin peruutuspeilistä Riston huiskuttavan käsiään ilmassa - lintu oli lentänyt pihan poikki samalla hetkellä kun starttasin autoni! Hiippailimme linnun lentosuuntaan ja sielläpä se istuikin männyn alaoksilla, pudottautui melkein saman tien maahan ja lennähti taas näkymättömiin. Kiersimme navetan ja taas lintu löytyi pienestä metsiköstä syömästä saalistamaansa myyrää. Nappasin pöllöstä pari dokumenttikuvaa ja kolmatta kuvaa ottaessani se lennähti syvemmälle metsään, jonne jätimme sen jatkamaan myyräateriaansa. Paluumatkalla pysähdyin Pelkosenniemen puolella pienen sulan ojan varressa, josta löytyivät saukon jäljet, mutta lintuhavaintoja ei tullut enää lisää.