3.-6.7.2013 - Kemijärven kesälintuja

Ranuan reissun jälkeiset päivät vietimme kotosalla, ja keskityin lähinnä pihalintujen seuraamiseen. Aika ajoin laitoin myös lintuverkot pihalle, ja rengastelin mm. varpusen- ja pikkuvarpusen lentopoikasia.

Muuta pihalajistoa edustivat mm. vihervarpunen, räkättirastas ja muutama käpytikka.

Läheisellä Ahvensalmella uiskenteli reippaan kokoinen haapanapoikue. 

Perjantain ja lauantain ohjelmasta ko. paikalla vastasi sitten Iskelmätulet -festari, jossa itsekin kävin fiilistelemässä. Ahvensalmen kentällä esiintyikin melkoinen kattaus artisteja aina Anna Puusta Dingoon asti. Muutamana yönä kävin myös kyttäilemässä Isokylän alueen kahlaajanpoikasia, mutta rengastussaalis jäi vain kahteen kuoviin.

2.7.2013 - kissajahtia Simojärvellä

Lumijoen reissuni jälkeen jäimme vielä yhdeksi yöksi Simojärvelle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa kotosalle heti aamusta. Nyt suunnitelmaan aiheutti kuitenkin muutoksen pihalle karannut ja kadonnut Purri -kissamme, joka suostui ilmaantumaan esiin vasta lähemmäs kahdeksan tuntia seikkailtuaan.

Tällä välillä ehdin ajella useampaankin kertaan Aittoniemen ja Sääskilahden väliä. Aittoniementien varressa näkyikin sekä koppelo että sepelkyyhkyateriaa nauttiva kanahaukkanaaras. Jyrilän kohdalla tien yli lensi yllätykseksemme mustarastaskoiraskin.

Kun viimein pääsimme liikkeelle jäivät rengastamani haarapääskyt vielä ikkunan takana sijaitsevaan pesäänsä. Kuitenkin nähtävästi varsin valmiina lähipäivinä alkaviin lentoharjoituksiinsa.

1.7.2013 - sadepäivä Sannanlahdella

Kesäkuun viimeisen päivän iltana ajelin Ouluun, joskaan ihan ilman mutkia en matkaan päässyt. Nimittäin kun kävin iltasella saattelemassa muuta perhettä Aittoniemen mökille, huomasimme yllätykseksemme aurinkopaneeliin kytketyn akun räjähtäneen kirjaimellisesti pitkin seiniä. Päivän aikana oli alueen yli kulkenut ukkosrintama ja sen jäljiltä akkuhappoa oli nyt jopa kahden metrin korkeudessa hirsiseinässä, akku oli halki, siihen kiinnitetyistä hakasista toinen kahtia ja siihen kytketty muuntaja aivan päreinä. Mökissä päivää viettäneet kissamme näyttivät kuitenkin olevan entisellään, joten pahimmat sotkut siivottuamme starttasin tien päälle.

Oulussa ajelin veljeni Rikun luokse, jonne myös Janne ja Potu olivat saapuneet. Yö venähti lähemmäs kolmea Confederations -cupin finaalia (Brasilia - Espanja) katsoessamme, ja 05:15 soi sitten herätyskello.

Yllätykseksemme (ja vastoin sääennusteita) heti aamusta tuli vettä taivaan täydeltä, mutta pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassamme, eli isäntäväen Puma -koiran ulkoilutettuani ajelin Jannen ja Potun kanssa Tupokseen, nappasimme aamukahvit ja muut tarvittavat matkaan ja jatkoimme kohti Lumijokea.

Matkalla näimme muutaman suopöllön ja Sannanlahdelle päästyämme huomasimme tornissa olevan jo kosolti porukkaa. Päivän päätavoitehan meillä kuten myös muilla oli paikalla luuhanneen hietatiiran näkeminen, joskin sateinen keli tiesi sitä, että jo muutenkin aika hankala laji voisi olla tänään hyvin hankala nähdä.

Aamulla tuli pääasiassa tihkua, joten tornissa oli ihan siedettävää. Sateen muututtua kaatosateeksi paikalle saapuneet kuukausipinnabongarit jatkoivat kuitenkin Kokkolaan mustajalkatylliä katsomaan, ja kun ilma yllättäen (ja jälleen vastoin ennusteita) pahimman sateen jälkeen kirkastui, huomasimme olevamme tornissa keskenämme.

Iltapäivän mittaan tornissa kävi taas uutta väkeä ja klo 16, kun rankkasade taas alkoi ja taivas näytti lohduttoman harmaalta, jätimme viimeisinä tornin. Hietatiiraa emme tällä erää löytäneet, mutta reilun mittaiseksi venähtänyt havainnointijakso ei mennyt kuitenkaan hukkaan – sen verran monipuolisesti lintuja Sannanlahti tarjosi.

Paikallisista vesilinnuista mainittavimpia olivat lukuisat merihanhipoikueet ja vesialueella lilluneet lapa- ja jouhisorsat, mustalinnut, kuikat ja kaakkurit. Pari kaulushaikaraa lenteli vähän väliä läheisessä jokivarressa. Petolintuja edustivat kolme paikallista merikotkaa (joista yksi kuivatteli sateen jälkeen siipiään muistuttaen lähinnä jotain kummaa sopu -telttaa), Pitkännokan päällä lentänyt muuttohaukka ja tornin ohi kiitänyt nuolihaukka. Kahlaajista oli liikkeellä eniten suosirrejä, joita näimme Jannen laskelmien mukaan yli 300. Lahdella lenteli mustapyrstökuireja ja punajalkavikloja ja näimmepä me hauskan kuovien, yhden pikkukuovin ja kolmen punakuirin muuttoparvenkin. Yllättävimpiä kahlaajia olivat kuitenkin vesipääskyt, sillä ison osan päivästä lahdella näkyi yksi ja juuri lähtöä tehdessämme sinne saapui sateen pudottamana viiden parvi. Lamukarin suunnassa (jossa oletimme etsimämme tiiran luuhaavan) näkyi muutamia räyskiä ja kolme merikihuakin. Ruovikosta kuului lähes jatkuvasti ruokokerttusten säksätystä, jossakin vaiheessa lauloi myös hernekerttu ja kaukaa pensaikosta löytyi naaraspukuinen pikkulepinkäinen.

Palattuamme yhtä lailla sateiseen Ouluun käväisimme pikaisesti Oritkarissa, jossa näkyi vain muutama tylli ja pikkutylli. Starttasin lähes saman tien paluumatkalle kohti Simojärveä. Ainoa havis tuolta väliltä oli (lukuisten suviseuroista palaavien asuntoautojen ohella) Toivakassa näkynyt koppelo. 

29.-30.6.2013 - Simojärven pihalintuja

Kuun loppupäivät vietimme Ranuan Simojärvellä Aittoniemen mökillä sekä appivanhempien luona Sääskilahdessa. Pihapönttöjen pikkulinnuista osa oli jo ehtinyt saada poikasensa maailmalle. Rantasaunan lähipöntöstä löytyi kuitenkin vielä sinitiaispoikue.

Pihapiirin muissa pöntöissä asusti puolestaan viisi kirjosieppopoikuetta, joista kolme oli rengastusikäisiä.

Talon räystäiden alla perinteisesti pesineet haarapääskyt olivat vaihtuneet yllättäen räystäspääskyiksi, joiden lentopoikue pyöri nyt aktiivisesti pihapiirissä hyönteisiä napsien.

Räystäspääskyjä seuraillessani päätyi kameran etsimeen talon viereen sähkölangalle istahtanut metsäkirvinenkin.

Sen sijaan mökkiräystään alla asusti ainakin kaksi haarapääskyparia, joista toisella oli jo valmiit poikaset ja toinen vaikutti olevan vasta munimisvaiheessa. Kolmaskin pari oli vielä paikalla, mutta ilmeisesti vasta pesänrakennuspuuhissa.

24.-28.6.2013 - kotkan hakua ja tipulintuja

Ensimmäisen ihan onnistuneen kotkapäivän jälkeen alkoi kuitenkin pian näyttää tosi synkältä. Maanantaina kävin Kemijärven puolella kahdella reviirillä, joissa oli molemmissa viime kesänä löytyneet uudet pesät, mutta tyhjää oli. Seuraavana iltana inventoin kaksi Sallan puolen reviiriä, mutta näidenkin pesät olivat autioita. Vastaan tulleet kuukkelit ja pyypoikue piristivät kuitenkin jonkin verran mieltä, varsinkin kun yksi poikasista yritti piiloutua aivan viereeni.

Paluumatka osui sopivasti puolille öin, joten kävin palatessa läpi Joutsijärven ja Isokylän peltoja, ja rengastin samalla kesän ensimmäiset kuovit, pikkukuovit ja töyhtöhyypän.

Inventointien loppuosa meni sekin aika alakuloisissa merkeissä. Yhdellä pesällä sentään onnisti, ja pääsin taas katselemaan lintujen kuningasta silmästä silmään. Mutta se, että kymmeneltä tarkastamaltani kotkareviiriltä löytyi vain kaksi poikasta, osoitti pesintöjen menneen tänä vuonna aika pahasti pieleen.

Loppupäivien ja -öiden muista havainnoista mainittavimpia olivat Sallan puolelta löytynyt isolepinkäispoikue ja jokunen pikkukuovi- ja kuovirengastus.

Kotkainventointien lopetuksen kunniaksi kävin kuitenkin perjantaina kävelemässä pitkän lenkin Javarustunturissa, josta Jokimäet olivat löytäneet linjalaskennassa pikkusiepon ja peräti kolme sinipyrstöä. Tunturin laelta löysinkin laulavan vanhan sinipyrstökoiraan, mutta pikkusieppo jäi tällä reissulla kuulematta. Autolle palatessani näin vielä metson ja kuulin kirjosiipikäpylinnun ääntä.

Kotimatkalla ajelin metsäautotietä ikkunat auki, jotta sisään tulvineet sääsket (joita olikin maastossa tuskastuttavan paljon) lentäisivät pihalle tai ainakin antaisivat minun ajaa rauhassa. Pysähdyin hetkeksi tien varteen lähettämään puhelimellani yhden kuvaviestin, jolloin avoimesta ikkunasta kuului sisään sinipyrstön laulua. Kuitenkin ympärilläni oli vain epämääräistä koivuvitikkoa eli ei siis todellakaan mitään sinipyrstöbiotooppia. Lähdin äänen perään ja muutamien kuusten keskellä lauloi koivun oksalla komea 2kv sinipyrstökoiras.

Iltasella ajelimme sitten sukuloimaan Simojärvelle. Ajomatkan ainoa havaintokirjaus oli Luusuassa lentänyt lehtokurppa – joka taisi olla jo viikon kuudes vastaan tullut lajin edustaja.

23.6.2013 - juhannuskokko

Sunnuntaina olin liikkeellä jo aamuseitsemältä, sillä alkoi olla korkea aika ruveta tarkistamaan vastuullani olevia kotkareviireitä.  Aamun urakaksi olin valinnut kolme Sallassa ja Kemijärvellä sijaitsevaa kohdetta. Ensimmäiset lintuhavainnot tosin kirjasin jo Sallantien varresta Isokylältä, kun yhdellä niitoksella hiippaili 13 töyhtöhyyppää seuranaan kaksi sepelkyyhkyä ja valkoviklo. Seuraava pysäkkini oli Suomulla, jossa kävin pikaisesti kuulostelemassa hotellin edustan purovartta ja lammikoita – lähinnä virtavästäräkin toivossa.

Muilta kotkanpesätarkastajilta kiirineet tiedot olivat kertoneet useiden pesintöjen epäonnistuneen, ja niinpä en ollut kauhean yllättynyt että ensimmäinen tarkistamani pesä oli tyhjä. Vain tuoreet havut pesän reunoilla ja yksinäinen emon sulka pesässä kertoivat pesintää kuitenkin yritetyn.

Toiselle pesälle tullessani vaikutti heti hyvältä, sillä poikkeuksellisesti myös emo oli paikalla ja näkyikin varsin hyvin. Kuvaussessio tosin meinasi kokonaan unohtua, sen verran uupunut olin raahattuani yli 90 -kiloisen ruhoni ja kaikenmaailman tolppakengät, vyöt ja muut rengastusvehkeet pesäpaikalle.

Pesältä löytyikin reipas kotkanpoika eli kokko – ajankohdan kunniaksi siis juhannuskokko ;-)

Rengastettuani linnun se jäi tuijottelemaan rauhansa häiritsijää pesältä ja poistuin paikalta mahdollisimman nopeasti.

Kolmas tarkistamani pesä oli odotusten mukaan musta ja tyhjä kuten edellisvuosinakin. Yksi rengastus kuitenkin lämmitti jo mieltä, ja petolintupäivä oli muutenkin ihan hyvä, sillä onnistuin tien päällä näkemään seitsemäntuntiseksi venyneen retken aikana myös mehiläis- ja hiirihaukan.

22.6.2013 - juhannuspäivän tunnelmia

Juhannusaatto meni pääosin kotioloissa, joskin juhannusyönä kävimme heti puolenyön jälkeen Pitkälläsillalla katsastamassa keskiyön Aurinkoa ja sen vastapuolella mollottavaa poikkeuksellisen lähelle maata eksynyttä ”superkuuta”.

Iltasella päätin käväistä vanhan kulkulupani turvin pikaretkellä Jätevesijärvellä. Tosin ihan pikaretki siitä ei tullut, sillä paikalla oli pitkästä aikaan oikein mukavasti lintuja. Etenkin vesilinnut olivat hyvin edustettuna ja laskin altaalta 140 tavia, 30 haapanaa, 6 jouhisorsaa, 24 tukkasotkaa ja 13 telkkää. Lapasorsakoiraita löytyi peräti 10 kappaletta ja yllätyksekseni altaan keskellä puljasi allinaaras - ja näkyipä siellä vielä yksi uivelokin. Pesivien harmaalokkien lisäksi paikalla norkoili 60 nauru-, 10 kala- ja 14 pikkulokkia sekä jokunen tiira. Kahlaajia edustivat puolestaan puolenkymmentä valkovikloa ja liroa sekä yksittäiset mustaviklo, kuovi, tylli ja rantasipi. Töyhtöhyyppiä näkyi puolenkymmentä aikuista ja kaksi maastopoikasta. Vesilintuja laskiessani huomasin yhden tukkasotkanaaraan tähyilevän taivaalle ja siellä lokkien seassa kaarteli sinisuohaukkakoiras.

Sellualueelta poistuttuani ajoin vielä pikaisen lenkin Isokylällä, mutta mitään kummempaa ei enää löytynyt.