Ensimmäisen ihan onnistuneen kotkapäivän jälkeen alkoi kuitenkin pian näyttää tosi synkältä. Maanantaina kävin Kemijärven puolella kahdella reviirillä, joissa oli molemmissa viime kesänä löytyneet uudet pesät, mutta tyhjää oli. Seuraavana iltana inventoin kaksi Sallan puolen reviiriä, mutta näidenkin pesät olivat autioita. Vastaan tulleet kuukkelit ja pyypoikue piristivät kuitenkin jonkin verran mieltä, varsinkin kun yksi poikasista yritti piiloutua aivan viereeni.
Paluumatka osui sopivasti puolille öin, joten kävin palatessa läpi Joutsijärven ja Isokylän peltoja, ja rengastin samalla kesän ensimmäiset kuovit, pikkukuovit ja töyhtöhyypän.
Inventointien loppuosa meni sekin aika alakuloisissa merkeissä. Yhdellä pesällä sentään onnisti, ja pääsin taas katselemaan lintujen kuningasta silmästä silmään. Mutta se, että kymmeneltä tarkastamaltani kotkareviiriltä löytyi vain kaksi poikasta, osoitti pesintöjen menneen tänä vuonna aika pahasti pieleen.
Loppupäivien ja -öiden muista havainnoista mainittavimpia olivat Sallan puolelta löytynyt isolepinkäispoikue ja jokunen pikkukuovi- ja kuovirengastus.
Kotkainventointien lopetuksen kunniaksi kävin kuitenkin perjantaina kävelemässä pitkän lenkin Javarustunturissa, josta Jokimäet olivat löytäneet linjalaskennassa pikkusiepon ja peräti kolme sinipyrstöä. Tunturin laelta löysinkin laulavan vanhan sinipyrstökoiraan, mutta pikkusieppo jäi tällä reissulla kuulematta. Autolle palatessani näin vielä metson ja kuulin kirjosiipikäpylinnun ääntä.
Kotimatkalla ajelin metsäautotietä ikkunat auki, jotta sisään tulvineet sääsket (joita olikin maastossa tuskastuttavan paljon) lentäisivät pihalle tai ainakin antaisivat minun ajaa rauhassa. Pysähdyin hetkeksi tien varteen lähettämään puhelimellani yhden kuvaviestin, jolloin avoimesta ikkunasta kuului sisään sinipyrstön laulua. Kuitenkin ympärilläni oli vain epämääräistä koivuvitikkoa eli ei siis todellakaan mitään sinipyrstöbiotooppia. Lähdin äänen perään ja muutamien kuusten keskellä lauloi koivun oksalla komea 2kv sinipyrstökoiras.
Iltasella ajelimme sitten sukuloimaan Simojärvelle. Ajomatkan ainoa havaintokirjaus oli Luusuassa lentänyt lehtokurppa – joka taisi olla jo viikon kuudes vastaan tullut lajin edustaja.
