15.-16.11.2014 - pihalintuja

Viikko vierähti taas nopeasti, ja kaiken kiireen keskellä ehdin vain pari kertaa ulos. Keskiviikkona oli vielä Norvioväylällä jonkinmoinen sula, josta löytyivät tutut telkkä ja tukkakoskelo, mutta seuraavana yönä sekin meni umpeen. Perjantaina pyörähdin Allun kanssa Kalkonniemessä, jonka edusta oli yhä auki, ja kuikka uiskenteli edelleen sulassa.

Viikonloppuna ohjelmassa oli lähinnä kokeiden korjausta, mutta päätin (pihallemme perjantaina asettuneen kuusitiaisen innostamana) kokeilla pitkästä aikaan pihalintupyyntiä. Lauantai oli reilu pakkaspäivä ja lintuja liikkui hämmästyttävän hyvin heti aamukahdeksasta alkaen. Sunnuntai oli lauhempi, mutta onneksi tyyni, ja rengastus jatkui taas koko valoisan ajan - eli noin puoli neljään iltapäivällä.

Molempina aamuina havaitsin jo verkkoja viritellessäni taviokuurnia ja ainakin yksi kuusitiainen pyörähteli pihallamme, vaikkei verkkoihin lentänytkään. Verkkosaalis oli kuitenkin yllättävänkin monipuolinen, sillä rengastin viikonlopun aikana 92 lintua lajivalikoiman ollessa seuraava: talitiainen 41, sinitiainen 26, punatulkku 10, pikkuvarpunen 5, tilhi 3, hömötiainen 3, viherpeippo 2, käpytikka 1 ja varpunen 1.

9.11.2014 - Simojärven syyslaskenta

Aamusella olin taas laskentareitillä, eli lähdin kymmenen kilometrin taipaleelle Simojärven Aittoniemestä Sääskilahteen. Tihkusateinen sää ei havainnointia haitannut, mutta linnut olivat muuten todella vähissä. Aittoniemen läpi kävely tuotti vain muutaman urpiaisen, talitiaisen, punatulkun ja pyyn, ja oikeastaan vain kolmella reittini varrelle osuneella lintulaudalla oli enemmän elämää. Päivän laji oli hömötiainen, joita suorastaan kuhisi kahdella ruokinnalla. Laskennan saldo oli seuraava: pyy 1, käpytikka 4, hömötiainen 41, sinitiainen 5, talitiainen 20, närhi 2, urpiainen 4 ja punatulkku 5. Nisäkkäistä kirjasin oravan ja yhdeltä pikkupurolta löytyivät saukon jäljet.

Iltapäivällä kävimme käppäilemässä Simojärven jäällä, joka olisi ollut loistavassa luistelukunnossa, ja pyörähdin vielä Veikan kanssa Kaitavirralla, jonka sulalta löysimme vain yhden vanhan laulujoutsenen ja kolme koskikaraa.

8.11.2014 - Isokylän syyslaskenta

Alkuviikosta kävin muutamaan otteeseen Pitkälläsillalla, jonka molemmilla puolilla oleili vanha joutsen. Niistä eteläpuolella venesataman edustalla olevan pikkusaaren kyljessä nyhjöttänyt lintu vaikutti varsin heikkokuntoiselta. Norvioväylän sulalla uiskenteli vielä telkkä ja keskiviikkona tukkakoskelokin. Torstain ja perjantain olin Sallan Poropuistossa Itä-Lapin seutuseminaarissa, jonka reissun ainoa lintuhavainto oli kirkonkylällä lennellyt kahdeksan pulun parvi.

Lauantaiaamuna lähdin laskemaan edellisviikonloppuna väliin jäänyttä Isokylän talvilintureittiäni. Yllätyksekseni Kalkonniemen sulan kuikka oli edelleen paikalla, joten laskenta alkoi heti oikein mukavalla laskentalajilla.

Alkumatka oli muuten varsin hiljainen. Imposenniemen kärjessä ruokaillut kymmenen punatulkun parvi oli ainoa vähänkään tavallisuudesta poikkeava havainto. Peräposiontielle päästyäni tien ylitti kuitenkin 11 pyrstötiaisen parvi ja kylällä odotti laskennan ainoa teeri. Pikkuhiljaa alkoi kylältä löytyä myös variksia, harakoita, viherpeippoja, urpiaisia ja keltasirkkuja ja muutama pikkuvarpunenkin. Kärppäläntien molemmin puolin oli melkoinen määrä poroja - laskin huvikseni niitäkin, ja kävelyn saldo oli 175. Karsimustien ruokinnalla oli perinteisen varpusparven seurassa naaraspeippo, ja viimeinen mukava yllätys tuli laskennan päätepisteestä Kotajoelta, jonka ohitti vanha merikotka.

Kaikkiaan havaitsin Isokylän laskennassa seuraavat linnut: teeri 1, kuikka 1, merikotka 1, pyrstötiainen 11, hömötiainen 11, sinitiainen 3, talitiainen 49, harakka 24, varis 18, korppi 2, varpunen 14, pikkuvarpunen 6, peippo 1, viherpeippo 10, urpiainen 40, punatulkku 19 ja keltasirkku 45. Kotimatkalla koetin kiikaroida Pitkänsillan ympäristöä, mutten löytänyt jälkeäkään joutsenista enkä muistakaan vesiäisistä. Illaksi ajelimme Simojärvelle isänpäivän viettoon - ja odottihan sielläkin yksi laskentareitti.

2.11.2014 - välipäivä

Tuuli yltyi yöllä navakaksi ja lunta tuli taivaan täydeltä, joten käänsin herätyskellon soidessa vain kylkeäni ja siirsin suosiolla Isokylän talvilintureittini kiertämisen jonnekin tulevaisuuteen. Puoliltapäivin päätin kuitenkin lähteä vilkaisemaan, olisiko reittini lähtöpisteessä Kalkonniemen edustalla ollut vielä sulaa. Saavuttuani niemen kärkeen näin heti sulan yllä merikotkan, joka lensi komeasti ohitseni ja jatkoi kohti Soppelaa.

Halista toivuttuani ehdin viimein vilkaista sulalle, ja siellä kellui seuraava yllätys - kuikka!

Keli oli edelleen tuulinen ja luntakin sateli jonkin verran, joten löysin itseni taas kohta Pitkältäsillalta ihmettelemästä jäällä kärvistelleitä yhdeksää vanhaa ja kuuttatoista nuorta joutsenta sekä alueen ainoassa sulassa Norvioväylän sillan alla pulikoinutta telkkää.

Loppupäivän havaintomerkinnät jäivät pihassamme pyörineeseen 10 pikkuvarpusen parveen ja lumisessa maisemassa sinnittelevään melkoisen räjähtäneen näköiseen järripeippokoiraaseen.

1.11.2014 - talvi tuli taas?

Marraskuun ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Kemijärven keskusta-alueen talvilintulaskenta. Tosin ensimmäinen parempi laji löytyi jo pian aamuseitsemän jälkeen kun könysin keittiöömme aamiaiselle. Mölli -kissamme istui ikkunalla sen näköisenä, että pihalla on jotain... ja kun tarpeeksi tihrustin ulos pimeyteen näkyi kuin näkyikin lintulautamme alla liikettä. Järripeippohan siellä oli aamupalalla.

Yö oli ollut todella kylmä, joten aloitin laskennan ajamalla jo aamuhämärissä Pitkällesillalle tarkistamaan vesilintutilannetta. Yllätyksekseni sillan ympäristö oli jo lähes kauttaaltaan jäässä muutamaa pientä railoa ja Norvioväylän sillan alustaa lukuunottamatta. Yhdessä railossa pulikoi kuitenkin vielä kolme telkkää ja kolme tukkasotkaa ja niiden vieressä kökötti kuusi sinisorsakoirasta. Sillan alta löytyi puolestaan tukkakoskelo. Joutsenia näkyi railoissa ja jäällä yhteensä 83 lintua, ja sillan eteläpuolen ainoassa sulassa nukkui telkkä. Kuultuani sillalle vielä taviokuurnan palasin kotiin ja lähdin kiertämään laskentareittiä. Latokummuntien varresta löytyikin kohta kolme taviokuurnaa lisää ja lähestyessäni Sairaalan rantaa lensi Seinälän yli isokoskelo.

Päästyäni laskentareitillä taas kotipihaan lensi talomme yli parinkymmenen räkätin parvi, Urheilukadun varressa sirisi puukiipijä ja Musiikkiopiston katon reunalla istuskeli varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintu. Muutenkin lintuja näkyi hyvin ja keli oli mitä miellyttävin, joten kävely maittoi... Laskennan kokonaissaldo oli lopulta seuraava: laulujoutsen 83, sinisorsa 6, tukkasotka 3, telkkä 4, tukkakoskelo 1, isokoskelo 1, kesykyyhky 23, käpytikka 1, tilhi 72, räkättirastas 25, hömötiainen 6, sinitiainen 14, talitiainen 110, puukiipijä 1, harakka 41, varis 17, varpunen 31, pikkuvarpunen 12, varpunen x pikkuvarpunen 1, järripeippo 1, viherpeippo 48, urpiainen 27, taviokuurna 5, punatulkku 12 ja keltasirkku 3 - sekä neljä oravaa, jotka nekin olivat nyt osa virallista laskentaa.

Iltapäivällä ajelin vielä Pitkällesillalle tsekkaamaan tilannetta, ja lintujen määrä oli vähentynyt entisestään. Sotkien aamuinen railo oli jäätynyt umpeen ja kaikki kolme tukkasotkaa sekä ainoa jäljelle jäänyt telkkä istuivat nyt jäällä. Välillä ne kävivät lennossa, mutta laskeutuivat taas jäälle siellä lepäilevän joutsenparven seuraan. Niiden ja jokusen joutsenen lisäksi vain Norvioväylän tukkakoskelo oli enää paikalla.

Illan jo pimetessä haravoin vielä jonkin aikaa kotipihalla ja roudailin pihakamppeita varastoon. Yhtäkkiä havahduin jostain aivan läheltäni - ilmeisesti pihakuustemme kätköistä - kuuluvaan vaisuhkoon taksutukseen, ja singahdin hakemaan kiikarin autosta. Taksutus siirtyi saman tien naapurin pihan puolelle ja kohta näin pienen linnun lentävän hetken iltataivasta vasten ja katoavan pimeyteen. Äänestä tuli mieleen lähinnä hernekerttu tai ruskouunilintu - eli joku kova siinä meni, mutta määrittämättä jäi...

30.-31.10.2014 - syksyn loppusointuja

Torstaina pyörähdin aamun hyppytunnilla Pitkälläsillalla, jonka ympäristöön oli kerääntynyt kailottamaan reilut 500 joutsenta ja ABC:n edustalta löytyi yhdestä railosta vielä 70 lintua lisää - eli keskusta-alueen kokonaismäärä olikin nyt 580 lintua.

Joutsenten ohella sulapaikoissa näkyi 38 sinisorsaa, 13 tukkasotkaa, viisi tukkakoskeloa ja telkkää sekä yksittäiset haapana, mustalintu ja isokoskelo. Sulan reunalla seikkaili pari pulmusta.

Iltapäivällä kävin uudelleen paikalla, jolloin sillan eteläpuolella lensi myös vanha merikotka.

Myös perjantaina kävin paikalla, mutta yllätyksekseni pakkasyö oli saanut pääosan joutsenista muutolle, vaikka sulaa olikin vielä reilusti. Joutsenia näkyi enää 145, mutta sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut (tasan) viiteenkymmeneen. Pengertien vierustalla uiskenteli sympaattisen näköinen tukka- ja isokoskelon muodostama parivaljakko, ja sillan eteläpuolelta löytyi vielä toinenkin isokoskelo. Pitkänsillan yli paineli kymmenen tukkasotkan parvi mahdollisesti muutolle, ja paikalla pohjoispuolen sulassa oli kolme tukkasotkaa, viisi telkkää, kaksi mustalintua ja haapana. Lokakuun viimeisen, pikku hiljaa pakastuvan illan vesilintusaldo oli siis edelleen kahdeksan lajia. Saapa nähdä löytyvätkö ne - tai esim. edelleen kotipihallamme viihtyvä järripeippokoiras - vielä marraskuun ensimmäisen päivän talvilintulaskennassa...

27.-28.10.2014 - jotain vaivaista...

Maanantaina käväisin aamulle osuneilla hyppytunneilla kaksikin kertaa Pitkälläsillalla, jossa näkyi nyt 525 joutsenta, 16 sinisorsaa, 10 tukkasotkaa, viisi telkkää, kolme tukkakoskeloa ja kaksi mustalintua. Iltapäivä ja iso osa illastakin meni sitten kaupunginhallituksen kokouksessa. Päivän paras luontohavainto osui kuitenkin kohdalleni vasta kello 20 jälkeen sieltä kotiin kävellessäni, sillä vähän ennen Halosentien liikenneympyrää havahduin siihen että tiellä liikkuu jotakin. Pimeässä ajattelin ensin, että tuuli kuljettaa tietä pitkin lehteä, kunnes hoksasin kohteen olevan joku pikkunisäkäs - varmaan päästäinen… Olin samaan aikaan puhelimessa kolmen viikon Corvon reissulta kotiutuneen Jannen kanssa, mutta katsottuani otusta tarkemmin jouduin lopettamaan puhelun saman tien. Otushan oli mitättömän pieni pitkähäntäinen hiiri - siis vaivaishiiri! Ilokseni hiirulainen jäi nyhjöttämään hetkeksi tien viereen ja sain sohittua siitä kännykkäkameralla jokusen ruudunkin. 

Laitoin illalla yhden kuvista Facebook -seinälleni, mikä sai aikaan mielenkiintoisen keskustelun hiirien määrittämisestä ja pikkunisäkkäiden esiintymisestä Lapissa.

Tiistaina kävin taas koulun jälkeen Pitkälläsillalla. Sulat olivat lauhassa säässä taas laajentuneet, ja joutsenia näkyi enää 445. Sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut 22:een ja muita vesiäisiä edustivat tutut kolme tukkakoskeloa, jokunen tukkasotka ja telkkä, kaksi isokoskeloa, mustalintu ja haapana. Sillan yli saapui nuori harmaalokki ja sulan reunalle laskeutui pulmunen.

Iltasella kävin hakemassa Isokylältä talteen siellä ikkunaan törmänneen, kotipihassa elokuussa rengastamani pikkuvarpusen. Kävin myös Uinon Kaukon luona kyselemässä Kemijärven pikkunisäkkäistä, ja kuulin että vaivaishiirien ohella täällä tavataan harvakseltaan myös kotihiiriä. Kaukon mukaan hiirikuvissani näkyviä selkeitä vaivaishiiren pukutuntomerkkejä olivat mm. pienet korvat, pitkä häntä ja kupeiden ruskea sävy.