4.6.2013 - Aves Lapponia; eteläisten laulajien jäljillä

Tiistain ensimmäinen kohteemme oli Ruonakosken Antin vastikään Sodankylän Sassalista löytämä pensassirkkalintu, joka ei kuitenkaan ollut enää äänessä. Sodankylän eteläosista löysimme vain heräileviä tilhiä, ruokokerttusen ja jotain muuta tavallista sälää, kuten teeriä, käkiä, laulurastaita ja punarintoja.

Saavuttuamme viimein Rovaniemelle muuttui pelin henki kuitenkin aivan täysin. Saarenkylästä pari päivää aikaisemmin löytynyt viitakerttunen lauloi aivan täysillä samoin kuin Vitikassa oleillut satakieli(!). Vitikanpään rannassa näkyi lisää selkälokkeja (pari fuscusta ja yksi ”tuhkaselkäinen”) ja kaupunkia sahatessamme löysimme mm. silkkiuikkuja, pikkutyllejä, lehtokerttuja, pikkuvarpusia, punavarpusia ja muitakin toivelajeja. Kuolajokisuun rannassa käynti onnistui myös yli odotusten, sillä parin silkkiuikun ohella näimme lapasorsaparin ja yllätykseksemme jopa nokikanan – ja vastarannalla lenteli suopöllökin. Niskanperällä auton sisään kuului viitakerttusen laulua ja lajilistamme kasvoi kiurulla ja pensaskertulla. Palattuamme keskustaan naakka näyttäytyi meille niinkin helposti kuin seisomalla keskellä tietä – ja hetken päässä Pöykkölässä teki fasaanikukko meille saman tempun!

Pahimmat puutteemme alkoivat nyt olla metsälajien puolella, joten teimme seuraavaksi pikapyrähdyksen Sapilasselän rinteeseen, josta löytyivät mm. metsäviklo, metsäkirvinen, rautiainen, sirittäjä ja vihervarpunen. Kivitaipaleen Kivijärvi ei lisälajeja tuottanut ja Ranuan Portimojärveltäkin löytyi vain 115 joutsenta, mutta nyt alkoi lupaavasti näyttää siltä, ettei sääkartoilla näytettyä saderintamaa tulisikaan, vaan saisimme jatkaa rallia kuivassa kelissä.

Seuraavaksi siirryimme Allun viimeksi nuotittamalle taipaleelle, eli hoidimme Ranuan Kuhajärveltä härkälintuparin, jostakin Simojärven suunnasta kalasääsken (ja bonuksena tervapääskyn ja tuulihaukan) ja Piittisjärvestä iloksemme edelleenkin paikalla viihtyneen meriharakan! Vanttauskoskella lauloi sirittäjän ohella pari tiltalttia ja pikapyrähdys Auttikönkäälle lisäsi lajilistallemme koskikaran. 

Rankka rallitaival alkoi nyt lähestyä loppuhuipennustaan eli Korouomaa. Laskeuduimme kurun pohjalle nyt Piippukodan puolelta, mikä osoittautui heti hyväksi päätökseksi. Jääputouksen rinteestä kun kantautui heti pohjalle päästyämme idänuunilinnun reipasta laulua.

Ralliaikaa oli jäljellä vielä puolisentoista tuntia, joten päätimme yrittää ehtiä kävellä siinä ajassa Pirunkirkon laavulle ja lopettaa rallimme sinne. Piippukodan ohitettuamme löysimme kohta toisenkin idänuunilinnun, ja seuraava uusi laji oli rinteessä huutanut palokärki. Varsin vaisu petolintulistamme karttui seuraavaksi hiirihaukalla, jonka jälkeen kuulimme polun varteen (sirittäjän lisäksi) ensin yhden peukaloisen ja myöhemmin kaksi lisää. Korouoman pohjan komeus ja lintumaailman monipuolisuus oli karkottanut jo lähes kaiken väsymyksen – ja kimpussamme olevat sääsketkin unohtuivat viimeistään siinä vaiheessa kun korviimme kantautui edellisvuotiselle reviirille saapuneen pikkusiepon laulua! Myös omituista meteliä kuusen latvassa pitänyt kuukkeli ja  polun varressa laulanut pohjansirkku kuulostivat tässä vaiheessa rallia erittäin hienoilta. Viimeiset ralliminuutit etenimme juosten, sillä Pirunkirkon kalliopahdasta olisi ollut mahdollista löytää vielä lisälajeja, ja aivan viime minuuttien aikana ehdimme vielä tarkistaa tuonkin kiviseinämän ennen kuin kello tuli 10:55 ja pelimme oli pelattu.

Väsyneinä mutta tyytyväisinä siirryimme lähilaavulle makkaranpaistoon ja ynnäämään löytämiämme lajeja – ja vaikka välillä oli tuntunut siitä, ettei tästä hommasta tulisi mitään, huomasimme saaneemme jälleen kasaan 117 lajia, eli sivusimme edellisvuonna tekemäämme ralliennätystä!

Pitkä paluumatka autolle sujui lähes euforisessa mielentilassa ja Allun viedessä minua Kemijärvelle nukuimme jonkin aikaa autossa, jotta jaksoimme perille asti. Luusuan kaakkurit olivat näköjään taas pesimälammellaan, mutta ralliaikataulumme puitteissa laji jäi nyt hoitamatta. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä näissä olosuhteissa pidimme tulostamme sen verran hyvänä, että uskoimme sen riittävän siihen, että ”poika" pysyisi edelleen kotona.

3.6.2013 - Aves Lapponia; rutistusta pohjoisessa

Aamu valkeni aurinkoisena Neljän tuulen tuvalla, ja odotukset tulevaa linturallia varten olivat heti korkealla. Pakattuamme automme suuntasin hammasharja kourassa kahvilan puolelle, jossa törmäsin yllätyksekseni taviokuurnia etsimään tulleeseen Halosen Jormaan ja koko Pellon luontokerhon joukkueeseen – eli todennäköisesti pahimpiin kilpailijoihimme! Heillä oli näköjään ralli jo käynnissä.

Me taas ajelimme vielä kaikessa rauhassa Karigasniemen Ailikkaan erotuspaikalle, jossa tapasimme kuvausreissulla olevat Vasaman Veikon ja Kojolan Ilpon. Hetken jutustelun jälkeen kävelin Allun kanssa pitkälle Piesjängän reunalle ja aloimme hakea sopivaa aloituslajia.

Kello 10:55 olimme ympäröineet itsemme tunturikihuilla, kivitaskuilla, lapinsirkuilla ym. siivekkäillä ja pistimme rallikellon käyntiin. Tästä lähtisi 24 tunnin rypistys, jonka aikana yrittäisimme löytää mahdollisimman monta lintulajia Lapin lintutieteellisen yhdistyksen toimialueelta.

Keli oli lähes helteinen, ja Allukin aloitti rallitaipaleen jopa ilman paitaa, vaikka useana aikaisempana vuotena olimme törmänneet Piesjängällä lumisateisiin.

Lajeja alkoi ropista heti huikealla sykkeellä. Jängän kompattuamme olimme löytäneet jo mm. kymmenkunta tunturikihua, kuusi allia, pilkkasiipiparin, kaksi jänkäsirriäistä, kaksi soidintavaa jänkäkurppaa sekä suureksi riemuksemme myös lapinkirvisparin – ja tietenkin ison liudan alueen peruslintuja kuten taveja, tukkasotkia, telkkiä, kapustarintoja, pikkukuoveja, mustavikloja, liroja, taivaanvuohia, suokukkoja, niittykirvisiä, keltavästäräkkejä, sinirintoja, järripeippoja ja urpiaisia.

Lähestyessämme erotuspaikkaa näkyi yhdellä pikkulampareella komea seitsemän punakuirin parvi ja erotuspaikan lammikoilta löytyi jokunen tylli ja kolme lapinsirriäkin.

Seuraavaksi jatkoimme Ailigastunturille, jonne ajoimme (kiitos Allun hankkiman avaimen) taas ylös asti. Laelta löytyikin yksi toivomistamme lajeista, eli keräkurmitsa.

Pitkä siirtyminen Kaamaseen ei tuottanut juuri muuta kuin lisää pilkkasiipiä, ja Neljän tuulen tuvan kahvipöytä ei (todennäköisesti hellesään takia) tarjonnut nyt toivomaamme kuurnaa, mutta viherpeippojen ja urpiaisten lisäksi ruokinnalla pistäytyi sentään lapintiainenkin.

Seuraava tärkeä etappi oli vasta Ivalossa, josta kaivoimme ensin pulun ja jatkoimme sitten Pikku-Petsamoon, jossa perinteiseen paikkaan kuului nyt kaksi laulavaa pikkusirkkua ja pinnalistamme kasvoi myös keltasirkulla ja töyhtöhyypällä. Mellanaavan tien varresta löytyivät sitten kuovi ja pensastaskukin, mutta muuten Mellanaapa oli iso pettymys, jota edes soidintava jänkäkurppa ei lieventänyt. Mieliala koheni kuitenkin pian Honkolan Juhanin kahvipöydässä, jossa saimme konkreettista evästystä jatkoralliamme varten.

Siirryttyämme Sodankylän puolelle alkoi taivaalla näkyä uhkaavia pilviä ja välillä tuli jo vettäkin. Porttipahdan mustakurkku-uikku hoitui kaatosateessakin, samoin kuin iloksemme paikalle eksyneet kaksi selkälokkia. Sompiojärvelle ajoimme kilpaa etelästä lähestyvän ukkosrintaman kanssa, emmekä ehtineet olla tornissa kuin hetken ennen kuin sade alkoi oikein tosissaan. Se hetki oli kuitenkin antoisa, ja tuotti lajilistan täydennykseksi 12 uiveloa, neljä mustalintua, kolme vesipääskyä ja näkyipä tornista lapinsirrikin. Sateen alta paetessamme tuli hiekkatiellä vastaan ukkometso.

Maanantain lähetessä loppuaan löysimme vielä Sattasesta suopöllön ja tempaisimme Sodankylästä lennossa matkaan muhevat hampurilaiset. Vuorokausi vaihtui toiseksi jossakin Sodankylän eteläpuolella siirtyessämme pohjoisen linnuston parista etsimään eteläisiä laulajia.

2.6.2013 - sadepäivä Pohjois-Lapissa

Aamun ensimmäinen parempi havainto tuli leppoisasti jo aamiaispöydästä, sillä Allu laittoi huvikseen atrapin soimaan avoimen ikkunan ääreen, eikä mennyt kuin muuan minuutti kun lähipuuhun ilmestyi lapintiainen ihmettelemään ikkunasta kuuluvaa linnunlaulua.

Seuraavaksi pyörähdimme Kaunispään juurella, josta löysimme edellisvuonna virtavästäräkin, ja Kaunispään laella (jossa kahvila oli yllätykseksemme vielä kiinni), ja jatkoimme Inarin Solojärvelle. Solojärvellä oli Sampo Parkkosen rannan ruokinnalla käynyt jo pitkään todennäköisesti pesivä merihanhipari, joten ajattelimme tsekata paikan rallia varten. Kävimme Sampon opastuksella kävelyllä rannassa, mutta havainnot jäivät kaakkuriin, uiveloon, kuuteen pilkkasiipeen ja 37 mustalintuun. Paikka oli kuitenkin komea ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Inarista jouduimme palaamaan Ivaloon hakemaan Ailigastunturin puomin avainta, ja samalla ruokailimme pikaisesti Kultahipussa. Palattuamme Inarin puolelle jatkoimme saman tien Kaamaseen ja Toivoniemen tornille. Pikkuhiljaa varsin koleaksi ja sateiseksi muuttuneessa kelissä laskimme järviltä peräti 130 pikkulokkia, 33 suokukkoa ja kolme vesipääskyä. Muuta lajistoa edustivat mm. jouhisorsa, uivelo ja kurki. 

Kahvitauon pidimme Neljän tuulen tuvalla, josta varasimme myös perinteisen rallimökkimme seuraavaksi yöksi. Kahvipöydästä katselimme ikkunan takana ruokinnalla pyörineitä taviokuurnia ja oravia. Paikalla oli ainakin ranskalaisia lintuharrastajia ja tulipa vastaamme myös Latjan Ari oman ryhmänsä kanssa.

Jatkuvaksi muuttuneesta sateesta huolimatta pitäydyimme alkuperäisessä retkisuunnitelmassa ja jatkoimme edelleen pohjoiseen. Utsjoentien pikkulammilta löytyi joitakin pilkkasiipiä ja mustalintuja ja Tenon varteen päästyämme löysimme Nivajoen suun laajojen hiekkasaarten luota muutaman kaakkurin ja tylliparin. (Utsjoella Westerholmin Kari avasi kauppansakin hetkeksi, jotta saimme hankittua sieltä eväät tulevaa ralliamme varten). Nuorgamissa näkyi Tenon päällä lentävä merilokki ennen kuin jatkoimme kohti Pulmankia.

Pulmankijärvi ei ihmeitä tuottanut. Sinirintojen laulua oli toki kiva kuulla pitkästä aikaa, mutta järveltä kirjasimme vain kolme kaakkuria ja rantatiellä patsastelleen riekkokukon. Ylängön pikkulammilla kiikareihimme osui mm. joutsenpari ja valkoviklo.

Edelleenkin sateisella paluumatkalla löysimme Alakönkäältä vielä merilokin. Saavuttuamme viimein majapaikkaamme huomasimme iloksemme, että mökkimme alapuolella oli rantasauna, joka meidän oli lupa lämmittää. Poikkeuksellisen aikaisesta kesästä kertoi hyvin se, että Allu väänsi vielä vihdankin saunaan ja kävimme pari kertaa uimassa. Naputeltuamme päivän havainnot Tiiraan siirryimme yöpuulle ja valmistautumaan varmasti raskasta mutta antoisaa Aves Lapponiaa varten.

1.6.2013 - kohti pohjoista

Kesäkuun ensimmäisen päivän iltana (koulun kevätjuhlan ja muutaman lakkiaisvierailun jälkeen) hyppäsin Hamarin Allun kyytiin ja starttasimme kohti pohjoista. Tarkoituksemme oli retkeillä sunnuntaipäivä Inarin ja Utsjoen alueella ja startata maanantaiaamuna perinteiseen 24 tunnin Aves Lapponia linturalliin, jossa pyrkimyksemme ei olisi enempää tai vähempää kuin pitää ”poika kotona”. Olihan mestaruuspokaali ollut hallussamme jo viimeiset kolme vuotta!

Reissun ensimmäiseksi lintuhavainnoksi kirjasimme Levärannalla tien yli lentäneen palokärjen ja Pelkosenniemen Sokanaavalla ihmettelimme suon eri puolilla näkyneitä tilhiä. Savukoskentieltä Sodankylän suuntaan käännyttyämme löysimme laulavan pikkusirkunkin.

Sodankylän Ilmakkiaavalla nautiskelimme upeasta alkukesän säästä ja ihmettelimme hillan varhaista kukkimista. Suolla oli aivan valtavasti hillankukkia ja myös raate kukki jo komeasti.

Vesilintuja oli niukasti – vain yksinäinen uivelo kirjattiin – mutta jänkäsirriäisen soitimen kuuleminen piristi entisestään retkitunnelmaan.

Ensimmäinen yllärilaji löytyi Porttipahdan padolta, jossa aivan peilityyneltä järveltä löytyi paitsi 74 isokoskeloa, myös aktiivisesti huuteleva(!) mustakurkku-uikku. Hupaisaa toisaalta oli se, että myös 6.6.2010 vastaavalla pohjoisen reissulla löysimme paikalta mukurun. Kenties saman linnun?

Illan viimeinen varsinainen retkikohteemme oli Sompiojärvi, jonka tornista näimme mm. kuikan, jouhisorsan, neljä pilkkasiipeä, 12 liroa, 2 suokukkoa ja vesipääskyn. Vastarannan lämpöväreilyssä vilahti myös suopöllö ja torniin kuului riekon reipas nauru.

Kävimme vielä pikaisesti läpi Kiilopään perinteisen virtavästäräkkipaikan, jonka jälkeen majoituimme yhteen Kiilopään tyven kelomökkiin ja aloimme kerätä voimia tulevien päivien retkiä varten.

30.5.2013 - huh hellettä...

Toukokuun lopussa Lappi oli yllättäen koko Euroopan lämpimin paikka. Päivät olivat helteisiä ja tuulettomia, joten pikkuretkiä tuli tehtyä myös arki-iltoina.

Maanantaina oli ohjelmassa kasiluokkalaiten sotahistoriaretki Sallan suunnalle ja päivä jatkui pitkällä arviointikokouksella. Illalla kävin kuitenkin vilkaisemassa Jyrki Sirolan Ruuhiperään rakennuttamaa lintukosteikkoa. Komeasta kelistä huolimatta lintuja oli kuitenkin hyvin vähän, eikä paikkakaan ainakaan vielä kovin houkuttelevalta näyttänyt. Järvellä näkyi vain laulujoutsenpari, kuikka, valkoviklo ja liro. Vastarannalta löytyi myös pari tilheä.

Myöskään Isokylä ja Pitkäsilta eivät tarjonneet mitään sen kummempaa, mutta Kuumalammen yllä lenteli sentään viitisenkymmentä pikkulokkia.

Tiistaina oli vuorossa koulun liikuntapäivä, ja kodin ja urheilukentän väliltä löytyivät jo aamulla sirittäjä ja hernekerttu. Koulupäivän jälkeen lähdin iltaretkelle Rovaniemelle. Nappasin matkalta Hamarin Allun kyytiini ja ajelimme Paavalniemen tornille. Jo ennen tornipolkua näimme fasaanikukon ja kuulimme hernekertun. Kuitenkaan (koskapa tämän vuoden bongausreissuni olivat tupanneet epäonnistumaan lähes 100 prosenttisesti) en yhtään yllättynyt ettei tornin edustan 67 laulujoutsenen joukosta löytynyt enää pari päivää aikaisemmin havaittuja pikkujoutsenia.

Staijailimme tornissa tovin (shortsit ja t -paitakin tuntuivat tässä kelissä olevan liikaa!) ja vaihdoimme kuulumiset paikalla olleen Laineen Paavon kanssa. Seuraavaksi ajoimme mutkan Jarkonojansuussa ja jatkoimme Kivitaipaleeseen. Tsekkasimme Kivijärven linnut ensin pengertieltä, jonka jälkeen jatkoimme järven taakse nousseelle upouudelle lintutornille.

Torni olikin melkoinen elämys. Minkäänlaisia opasteita ei vielä ollut, sinne pääsy vaati vähintäänkin saappaat (vaikka teki tiukkaa niilläkin), torni huojui sen verran rajusti, että tuntui että sen saisi heiluttamalla kaatumaan, ylätasanteen lattialaudat notkuivat jalkojen alla ja portaat rasahtelivat ikävästi niillä kuljettaessa. Kuitenkin näkymä tornista oli hyvä, joten pienellä fiksaamisella paikasta voidaan kyllä saada hyvinkin suositeltava retkikohde.

Meidän havaintomme paikalta jäivät kuitenkin vain naurulokkikoloniasta löytyneeseen puoleenkymmeneen lapasorsakoiraaseen ja pariin suokukkoon. Palattuamme keskustaan kävimme vielä Harjulammella, jossa näkyi myös suokukkokoiras ja silkkiuikkupari. Retkemme päättyi Arktikumin rantaan, jossa lauloi pensaskerttu.

Keskiviikkoiltana kävin Hietajärven Teuvon ja Tuovisen Aatoksen kanssa Gideon -kokousreissulla Luusuassa. Paluumatkalla kiikaroimme Tuulaniemen ja Kulmunginniemen edustat, mutta paikalla ei ollut juuri muuta kuin muutama kuikka, ja ainoaksi havismerkinnäksi jäi soidinnellut lehtokurppa. Torstain Kuumalammen kierto ei sekään lisähavaintoja tuottanut. Päivän ainoaksi havismerkinnäksi jäi kulttuurikämpän pihalla Väänäsen Karin ja Puikon Eskon kanssa jutustellessani taustalla laulanut hernekerttu - joita tuntuukin näiden helteiden myötä olevan Lapissa ennätysmäärin.

26.5.2013 - kokeenkorjausta ja lintukurssia

Viimeisin reilu viikko meni pääasiassa kokeita suunnitellen ja korjaten sekä arvosanoja miettien, eikä ulkoilusta saatika retkeilystä ehtinyt juuri haaveilemaankaan. Pieni lohtu oli kuitenkin sinirintanaaras, joka pyörähti tiistaina aivan koti-ikkunan takana. Lauantaina kävin kuitenkin Anittan kanssa vetämässä Pyhätunturissa tuleville kansallispuisto-oppaille ja muille kiinnostuneille ensin parin tunnin diaesityksen ja sen päälle linturetken kansallispuiston puolelle.

Vaikka keli oli komea, oli lintumaailma puiston metsissä odotetun hiljainen. Myöskään Tunturiaavalta ei löytynyt peruslajeja kummempaa - eikä edes Isokuru tuottanut edes paikallisia erikoisuuksia. Kurssilaiset vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä päivän antiin, ja siihen että pääsivät luonnossa opiskelemaan alueen peruslajeja, joita tällä kertaa edustivat Tunturiaavan telkät, joutsenet, sinisorsat, lirot, harmaalokki ja keltavästäräkit, sekä muualla reitin varrella vastaan tulleet pyy, käet, käpytikat, metsäkirviset, västäräkit, pajulinnut, leppälinnut, harmaa- ja kirjosiepot, korpit, urpiaiset, vihervarpuset, peipot ja järripeipot. Pyhänkasteenlammella surffaili pienellä jäälautalla rantasipikin.

Sunnuntaina sain vihdoin syötettyä viimeisetkin arvosanat koneelle. Iltasella kävin sitten Hietajärven Teuvon kanssa mutkan jätevesijärvellä ja Pitkälläsillalla lähinnä etsimässä viikontakaisia harmaasorsia. Hakemamme sorsat eivät nyt näyttäytyneet, mutta tehdasalueella näkyi taas lapasorsa sekä tyllipari, ja Pitkänsillan entiseltä pumppaamolta löysimme kolme mustalintua ja lahden pohjukassa pesänsä päällä parittelevan härkälintuparin. Illan hämärtyessä kuului pihaamme kaupungin yllä hyönteispyynnissä lepattelevien pikkulokkien ääntelyä.

19.5.2013 - sammakon helluntaiheila ja muita havaintoja

Lauantaiaamuna olin jälleen pyörällä liikkeellä. Keli oli muuttunut hämmästyttävän kesäiseksi ja hyönteissyöjät olivat saapuneet rymäyksellä. Pajulintuja, kirjosieppoja ja leppälintuja kuului laulavan siellä täällä. Muuten oli kuitenkin hiljaista, ja kaupungin rannat sairaalalta Pitkällesillalle eivät tarjonneet mitään mustalintuparia kummempaa. Koskapa meillä oli tarkoitus ajella aamupäivän aikana vielä Simojärvelle, päätin ottaa pääkohteekseni entisen sellutehtaan jätevesijärven.

Lapasorsapari näyttäytyi heti saavuttuani paikalle, ja turvelauttojen luona hengaili 77 naurulokkia, mutta muuten paikka vaikutti varsin tyhjältä. Ehdin jo joutessani pällistellä alueen runsaita leskenlehtikasvustojakin.

  

Yllättäen huomasin kuitenkin avoimesti avoveteen ilmaantuneen sorsan, joka osoittautui ilokseni harmaasorsakoiraaksi. Kohta sille löytyi naaraskin, kun moinen sinkosi rääpättäen ilmaan tienvarren pikkualtailta. Paluumatkalle lähdettyäni lähti sellutehtaan portin pielestä koppelo. Pienten teknisten ongelmien jälkeen (= selässäni kantamani kaukoputken jalka meni ja jumi vauhdissa pyörän pinnojen väliin) vuodenpinnojen tulo jatkui, sillä Sipovaarasta löytyi laulava punavarpunen ja Pitkänsillan tyveltä hernekerttu.

Iltapäiväksi ajelimme sitten Simojärvelle ja suoraan Aittoniemeen. Päivä oli tyyni ja lähes helteinen, ja mökin pihassa hakivat haarapääskyt pesäpaikkaa ja vieruspellolla lauloi pensastasku. Iltasella appivanhempien pihapiiristä löytyivät puolestaan mm. harmaasieppo, pohjansirkku ja sauna- ja uintireissulla (jäät kun olivat lähteneet sopivasti keskiviikkona) lehtokurppakin.

Ilta ja varsinkin illan äänimaailma Aittoniemessä oli hämmästyttävän hieno - pärjäten hyvin iltaöisille euroviisuille.  

Viikonlopun ohjelmassa oli 9. luokan matsankokeiden korjaus ja päättötodistusten numeroiden anto, joten varsinainen retkeily jäi loppujen lopuksi aika vähiin. Sunnuntaina aamupalalle siirtyessämme päädyimme kuitenkin ihmettelemään jopa paikallisten sammakoiden (lemmen)touhuja. 

Päivemmällä käväisin mutkan Topin lintutornilla, jonka edustalta löytyi tuttujen harmaa- ja kalalokkien ohella mm. telkkiä, tukkasotkapari, jouhisorsakoiras, hautova joutsen, viisi töyhtöhyyppää sekä kuovi, pikkukuovi, kapustarinta ja liro. Eli kattaus oli varsin perinteinen. 

Illaksi ajelimme kotosalle kuunnellen samalla radiosta piinaavaa jääkiekon MM -pronssipeliä Suomi-USA. Joku koppelo ja teerikana näkyi sentään tien poskessa jauhinkiviä napsimassa ja pikakiepaus Juotasjärvellä tuotti törmäpääskyn vuodariksi.