Tiistain ensimmäinen kohteemme oli Ruonakosken Antin vastikään Sodankylän Sassalista löytämä pensassirkkalintu, joka ei kuitenkaan ollut enää äänessä. Sodankylän eteläosista löysimme vain heräileviä tilhiä, ruokokerttusen ja jotain muuta tavallista sälää, kuten teeriä, käkiä, laulurastaita ja punarintoja.
Saavuttuamme viimein Rovaniemelle muuttui pelin henki kuitenkin aivan täysin. Saarenkylästä pari päivää aikaisemmin löytynyt viitakerttunen lauloi aivan täysillä samoin kuin Vitikassa oleillut satakieli(!). Vitikanpään rannassa näkyi lisää selkälokkeja (pari fuscusta ja yksi ”tuhkaselkäinen”) ja kaupunkia sahatessamme löysimme mm. silkkiuikkuja, pikkutyllejä, lehtokerttuja, pikkuvarpusia, punavarpusia ja muitakin toivelajeja. Kuolajokisuun rannassa käynti onnistui myös yli odotusten, sillä parin silkkiuikun ohella näimme lapasorsaparin ja yllätykseksemme jopa nokikanan – ja vastarannalla lenteli suopöllökin. Niskanperällä auton sisään kuului viitakerttusen laulua ja lajilistamme kasvoi kiurulla ja pensaskertulla. Palattuamme keskustaan naakka näyttäytyi meille niinkin helposti kuin seisomalla keskellä tietä – ja hetken päässä Pöykkölässä teki fasaanikukko meille saman tempun!
Pahimmat puutteemme alkoivat nyt olla metsälajien puolella, joten teimme seuraavaksi pikapyrähdyksen Sapilasselän rinteeseen, josta löytyivät mm. metsäviklo, metsäkirvinen, rautiainen, sirittäjä ja vihervarpunen. Kivitaipaleen Kivijärvi ei lisälajeja tuottanut ja Ranuan Portimojärveltäkin löytyi vain 115 joutsenta, mutta nyt alkoi lupaavasti näyttää siltä, ettei sääkartoilla näytettyä saderintamaa tulisikaan, vaan saisimme jatkaa rallia kuivassa kelissä.
Seuraavaksi siirryimme Allun viimeksi nuotittamalle taipaleelle, eli hoidimme Ranuan Kuhajärveltä härkälintuparin, jostakin Simojärven suunnasta kalasääsken (ja bonuksena tervapääskyn ja tuulihaukan) ja Piittisjärvestä iloksemme edelleenkin paikalla viihtyneen meriharakan! Vanttauskoskella lauloi sirittäjän ohella pari tiltalttia ja pikapyrähdys Auttikönkäälle lisäsi lajilistallemme koskikaran.
Rankka rallitaival alkoi nyt lähestyä loppuhuipennustaan eli Korouomaa. Laskeuduimme kurun pohjalle nyt Piippukodan puolelta, mikä osoittautui heti hyväksi päätökseksi. Jääputouksen rinteestä kun kantautui heti pohjalle päästyämme idänuunilinnun reipasta laulua.
Ralliaikaa oli jäljellä vielä puolisentoista tuntia, joten päätimme yrittää ehtiä kävellä siinä ajassa Pirunkirkon laavulle ja lopettaa rallimme sinne. Piippukodan ohitettuamme löysimme kohta toisenkin idänuunilinnun, ja seuraava uusi laji oli rinteessä huutanut palokärki. Varsin vaisu petolintulistamme karttui seuraavaksi hiirihaukalla, jonka jälkeen kuulimme polun varteen (sirittäjän lisäksi) ensin yhden peukaloisen ja myöhemmin kaksi lisää. Korouoman pohjan komeus ja lintumaailman monipuolisuus oli karkottanut jo lähes kaiken väsymyksen – ja kimpussamme olevat sääsketkin unohtuivat viimeistään siinä vaiheessa kun korviimme kantautui edellisvuotiselle reviirille saapuneen pikkusiepon laulua! Myös omituista meteliä kuusen latvassa pitänyt kuukkeli ja polun varressa laulanut pohjansirkku kuulostivat tässä vaiheessa rallia erittäin hienoilta. Viimeiset ralliminuutit etenimme juosten, sillä Pirunkirkon kalliopahdasta olisi ollut mahdollista löytää vielä lisälajeja, ja aivan viime minuuttien aikana ehdimme vielä tarkistaa tuonkin kiviseinämän ennen kuin kello tuli 10:55 ja pelimme oli pelattu.
Väsyneinä mutta tyytyväisinä siirryimme lähilaavulle makkaranpaistoon ja ynnäämään löytämiämme lajeja – ja vaikka välillä oli tuntunut siitä, ettei tästä hommasta tulisi mitään, huomasimme saaneemme jälleen kasaan 117 lajia, eli sivusimme edellisvuonna tekemäämme ralliennätystä!
Pitkä paluumatka autolle sujui lähes euforisessa mielentilassa ja Allun viedessä minua Kemijärvelle nukuimme jonkin aikaa autossa, jotta jaksoimme perille asti. Luusuan kaakkurit olivat näköjään taas pesimälammellaan, mutta ralliaikataulumme puitteissa laji jäi nyt hoitamatta. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä näissä olosuhteissa pidimme tulostamme sen verran hyvänä, että uskoimme sen riittävän siihen, että ”poika" pysyisi edelleen kotona.
