Aamun ensimmäinen parempi havainto tuli leppoisasti jo aamiaispöydästä, sillä Allu laittoi huvikseen atrapin soimaan avoimen ikkunan ääreen, eikä mennyt kuin muuan minuutti kun lähipuuhun ilmestyi lapintiainen ihmettelemään ikkunasta kuuluvaa linnunlaulua.
Seuraavaksi pyörähdimme Kaunispään juurella, josta löysimme edellisvuonna virtavästäräkin, ja Kaunispään laella (jossa kahvila oli yllätykseksemme vielä kiinni), ja jatkoimme Inarin Solojärvelle. Solojärvellä oli Sampo Parkkosen rannan ruokinnalla käynyt jo pitkään todennäköisesti pesivä merihanhipari, joten ajattelimme tsekata paikan rallia varten. Kävimme Sampon opastuksella kävelyllä rannassa, mutta havainnot jäivät kaakkuriin, uiveloon, kuuteen pilkkasiipeen ja 37 mustalintuun. Paikka oli kuitenkin komea ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Inarista jouduimme palaamaan Ivaloon hakemaan Ailigastunturin puomin avainta, ja samalla ruokailimme pikaisesti Kultahipussa. Palattuamme Inarin puolelle jatkoimme saman tien Kaamaseen ja Toivoniemen tornille. Pikkuhiljaa varsin koleaksi ja sateiseksi muuttuneessa kelissä laskimme järviltä peräti 130 pikkulokkia, 33 suokukkoa ja kolme vesipääskyä. Muuta lajistoa edustivat mm. jouhisorsa, uivelo ja kurki.
Kahvitauon pidimme Neljän tuulen tuvalla, josta varasimme myös perinteisen rallimökkimme seuraavaksi yöksi. Kahvipöydästä katselimme ikkunan takana ruokinnalla pyörineitä taviokuurnia ja oravia. Paikalla oli ainakin ranskalaisia lintuharrastajia ja tulipa vastaamme myös Latjan Ari oman ryhmänsä kanssa.
Jatkuvaksi muuttuneesta sateesta huolimatta pitäydyimme alkuperäisessä retkisuunnitelmassa ja jatkoimme edelleen pohjoiseen. Utsjoentien pikkulammilta löytyi joitakin pilkkasiipiä ja mustalintuja ja Tenon varteen päästyämme löysimme Nivajoen suun laajojen hiekkasaarten luota muutaman kaakkurin ja tylliparin. (Utsjoella Westerholmin Kari avasi kauppansakin hetkeksi, jotta saimme hankittua sieltä eväät tulevaa ralliamme varten). Nuorgamissa näkyi Tenon päällä lentävä merilokki ennen kuin jatkoimme kohti Pulmankia.
Pulmankijärvi ei ihmeitä tuottanut. Sinirintojen laulua oli toki kiva kuulla pitkästä aikaa, mutta järveltä kirjasimme vain kolme kaakkuria ja rantatiellä patsastelleen riekkokukon. Ylängön pikkulammilla kiikareihimme osui mm. joutsenpari ja valkoviklo.
Edelleenkin sateisella paluumatkalla löysimme Alakönkäältä vielä merilokin. Saavuttuamme viimein majapaikkaamme huomasimme iloksemme, että mökkimme alapuolella oli rantasauna, joka meidän oli lupa lämmittää. Poikkeuksellisen aikaisesta kesästä kertoi hyvin se, että Allu väänsi vielä vihdankin saunaan ja kävimme pari kertaa uimassa. Naputeltuamme päivän havainnot Tiiraan siirryimme yöpuulle ja valmistautumaan varmasti raskasta mutta antoisaa Aves Lapponiaa varten.
