Alakallaanvaaran edustalla oli kuitenkin jo huomattavasti enemmän elämää. Ynnäsin kolmesta järvellä sukeltelevasta mustalintuparvesta yhteensä 100 lintua ja Isokylän suunnassa uiskenteli ainakin 350 isokoskelon lautta. Muita vesilintuja edustivat 25 telkkää, seitsemän tukkasotkaa, kolme haapanaa, kaksi kuikkaa ja tukkakoskeloa sekä yksinäinen uivelo. Myös Pitkänsillan levikkeelle näkyi mukavasti lintuja, joskin niiden laskeminen oli huomattavasti vaikeampaa. Tukkasotkia oli molemmin puolin siltaa ainakin 83, mustalintuja 26 ja haapanoita 35. Kaukana pohjoisessa näkyi satoja joutsenia, mutta niin pahasti saarten lomassa, että laskeminen oli jo aivan mahdotonta. Viimeisistä retkikohteistani Pöyliöjärvi oli tyhjä ja Riekonniemen edustalta löytyi vielä nuori härkälintu. Iltapäivä kuluikin sitten opomme eläköitymisjuhlissa ja ilta Uinon Kaukon luona jutustellessa.
Sunnuntain ohjelmassa oli hautajaisreissu Ranuan Saukkojärvelle. Ajoimme kuitenkin Rovaniemen kautta, jossa oli jo useamman päivän ajan oleskellut harjalintu. Pikabongaus onnistuikin, sillä saavuttuamme Vennivaaraan tapasimme heti kolme lintuharrastajaa, jotka olivat juuri nähneet linnun ja sen, mihin se oli mennyt. Hetken päästä töyhtöpää löytyikin erään rivitalon etupihalta, josta joukko leikkiviä lapsia hätisti sen kuitenkin saman tien tiehensä ja kadoksiin. Harjalinnun näkeminen lämmitti kuitenkin jälleen kerran mieltä, vaikka kyseessä oli jo neljäs Lapissa näkemäni harjalintu - edelliset havaintoni olivat Enontekiön Peltovuomasta ja Narttelista sekä Kemijärven Juujärveltä. Näitä aikaisemmin olin havainnut lajin ainakin Espoossa ja Piippolassa, mutta spontaanihavainto lajista odotuttaa vielä itseään.
Nuorimman poikani kummisedän hautajaisten jälkeen ajoimme appivanhempieni luokse Simojärvelle. Koska keli oli pitkästä aikaan oikein mukava päätin pyörähtää pikaisesti Aittoniemen kärjessä. Niemen edustalla ei näkynyt linnun lintua, mutta jämähdin kuitenkin useammaksi tunniksi paikalle koskapa autoni päätti tehdä totaalisen lakon. Edes matalalla rannan yli lentänyt vanha merikotka ei paljoa lohduttanut kun koetin epätoivoisesti saada autoa liikkeelle, ja lopulta sen käynnistäminen onnistui vasta hinauksessa. Myös kotimatkalle lähdettiin niin, että appiukko hinasi autoamme niin pitkään, että sain moottorin käyntiin. Kotimatkasta muodostuikin poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Yllättävin luontohavainto oli klo 18:30 Ranuan ja Rovaniemen kuntarajan molemmin puolin tien päällä lennellyt (pohjan)lepakko! Jännitystä taas piti yllä auto, joka alkumatkan poltti vain akkuvaloa, mutta noin 40 kilometriä ennen Kemijärveä alkoi myös turvatyynyvalo palaa, ajovalot alkoivat himmetä, tuulilasinpyyhkijät nykiä, tuuletin pätkiä, autoradio sammui ja vähän ennen Kemijärveä huomasin bensamittarin neulan pudonneen lähelle nollaa (vaikka tankin piti olla lähes täysi), eivätkä suuntavilkutkaan suostuneet enää kunnolla toimimaan. Pudotettuani muun perheen kotiovelle ajoinkin viime vuosituhannen puolelta asti uskollisesti palvelleen Astrani saman tien huoltamon pihaan odottamaan diagnoosia oudosta käyttäytymisestään.
