Komealla Auttikönkäällä ei näkynyt kuitenkaan linnun lintua - ellei ota huomioon tien varressa ruokaillutta urpiaisparvea - ja jatkoimme kohta kohti pääkohdettamme eli Korouomaa.
Muutaman talviatlashavainnon (teeren ja käpytikan) jälkeen saavuimme Posion Pernun kylällä olevan Myllykosken sillalle. Allu oli kahtena edellisenä talvena nähnyt paikalla talvehtivia sinisorsia, ja olipa niitä paikalla nytkin! Aivan sillan kupeessa uiskenteli Lapin oloissa varsin huikea viiden sorsan parvi ja kauempana sulassa pulikoi koskikara.
Korouomaan laskeutuminen sujui leppoisasti leveää kelkkauraa pitkin kävellen. Tulistelimme tovin kurun pohjalla olevalla laavulla, jonka jälkeen kävimme jääputouksella katsomassa kiipeilijöiden touhuja.
Kurussa näkyi niin kotimaisia kuin ulkolaisiakin retkeilijöitä, mutta lintumaailma oli hiljainen. Ainoastaan muutama urpiainen kuului. Palattuamme autolle lähdimme ajelemaan takaisin kohti Auttia. Koskapa oli vielä suhteellisen valoisaa päätimme lopettaa retkemme Ranuan Kaitavirralle. Hyppäsin autooni Auttissa ja ajelimme perätysten Kaitavirralle, jonka sillalta pääsimme kiikaroimaan paitsi seitsemää koskikaraa myös Näyhän Ollin edellispäivänä löytämää naaraspukuista uiveloa. Täällä tiemme erkanivat, eli Allu ja Pyry lähtivät jatkamaan kohti Lumijokea ja itse suuntasin auton keulan Kemijärven suuntaan. Kotimatka ei kummoisia tarjonnut, muutaman harakan ja urpiaisen vain.
