Sunnuntai meni kokonaan juhlissa ja jatkoilla, ja harmittavasti Jannen piti olla jo maanantaiaamuna Parikkalassa, joten velipojasta ei ollut tällä erää retkiseuraksi. Illalla alkoi vieläpä sadella, ja iltayöstä näkyi huoneen ikkunasta komea sateenkaarikin.
Kuitenkin maanantaiaamuna löysin itseni jo aamuneljältä Lumijoen Karista läheltä Pitkänokan laidunta etsiskelemästä sieltä edellispäivänä löytynyttä pikkukultarintaa. Luvattu saderintama oli onnekseni ennustettua heikompi, joten retkeily sujui mukavasti siviilikamppeissa - ja lintukin löytyi helposti lauleskelemasta aivan hiekkatien varresta.
Lisäksi Karissa näkyi pari suopöllöä ja kuulin muutaman punajalkaviklon.
Seuraavaksi jatkoin Sannanlahdelle, jossa Liminganlahdella jo useana kesänä havaittu hietatiira oli nähty viimeksi edellispäivänä. Aikatauluni oli tiukka, sillä olin luvannut palata Ouluun jo aamukahdeksaksi, mutta staijailin tornissa kunnes taivaalta alkoi tulla taas vettä. Ainoa havikseeni asti päätynyt laji oli kuitenkin vain lapasorsa, joskin laskin niitä lahdelta peräti 140 yksilöä!
Viimeiseksi etapikseni valikoitui sateiseksi muuttuneen sään takia Virkkulan katettu koju, jossa pällistelin lähemmäs aamuseitsemää. Lahdella lenteli kyllä lokkeja ja tiiroja ja Lumijokisuistossa istuskeli räyskäkin, mutta hakemani tiira pysyi piilossa. Jonkinmoinen yllätys oli sentään jokisuussa puljannut saukko. Lopulta sade taas taukosi, joten nousin hetkeksi kojun katolle rakennettuun uuteen torniin, josta hallitsi selvästi laajemman maiseman. Jossakin Routunkarin suunnassa istuskelikin esiaikuinen merikotka ja kohta blokkasin erään tolpan nokasta myös oudon vaalean petolinnun. Niin vaalean, että vaikka lintu oli varsin kaukana oli heti ensivaikutelma lajista arosuohaukka.
Tässä vaiheessa torniin kipusi myös joku ulkomainen orni, jolle näytin lintua. Vastaus oli diplomaattinen "Might be...", mutta sen jälkeen kaveri tuntui olevan kiinnostuneempi räyskästä ja muutaman kerran huutaneesta luhtahuitista kuin kaukana kyhjöttävästä macrokandista.
No - en kuitenkaan luovuttanut, vaan kyttäsin lintua varmaan parikymmentä minuuttia, jonka aikana se venytteli siipiään muutamaan otteeseen ja aloin olla yhä varmempi määrityksestä. Viimeinenkin epätietoisuus onneksi karisi juuri kun olin lähdössä, sillä haukka sai kimppuunsa lokin (taisi olla harmaalokki - en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota), lähti lentoon ja varmistui komeaksi arosuohaukkakoiraaksi.
Saatuani ulkomaan kaverilta kiitokset sinnikkyydestäni tuijotella kaukana kököttänyttä lintua ja nuotitettuani hänelle pikkukultarintapaikan singahdin autolle ja ajelin Edeniin aamiaiselle muun pesueen seuraksi. Loppupäivä olikin tarkkaan ohjelmoitu, sillä ajo Kemijärvelle kesti aamuyhdeksästä iltapäivän kello yhteen, jolloin alkoi kaupungin taloustyöryhmän kokous, joka jatkui välittömästi (klo 16) kaupunginhallituksen kokouksella, joka loppui vasta klo 20 jälkeen. Itse suuntasin viimein noin klo 21 kaupungilta kotiin niin ison pizzan kanssa, että Taivaan tulien Aimo -poliisikin (eli näyttelijä Vesa Kietäväinen) pysähtyi sitä kommentoimaan. Tällaisen päivän päätteeksi se oli kuitenkin vähintäänkin ansaittu iltapala.
