Sunnuntaina mökin pihalla näkyi fasaaninaaras ja ikkunan takana räystään alla asustelleet haarapääskyt lähtivät viimein pesästään. Sen sijaan anoppilan pihasta löysin yhdestä pihapöntöstä vielä seitsemän aivan pientä sinitiaisen poikasta.
Kävimme myös porukalla uimassa läheisellä hiekkarannalla, josta pystyimme kaukoputkella seurailemaan pari viikkoa aikaisemmin rengastamiani sääksenpoikasia. Iltapäivällä lähdimme palaamaan kohti Kemijärveä. Muutaman kilometrin ajettuamme huomasimme tiellä parven pääskyjä. Syy lintujen kokoontumiseen selvisi, kun hoksasin yhden linnun olevan kuollut. Hetken mielijohteesta päätin ottaa linnun talteen museonäytteeksi ja se kannatti - yllätyksekseni tämä vanha haarapääskynaaras olikin rengastettu, eli sillä oli jalassaan suomalainen J -rengas. Myöhemmin selvisi, että Mäkelän Jyrki oli rengastanut linnun edelliskesänä pesäpoikasena Kuusamossa!
Maanantai-iltana piipahdin taas mutkan Jätevesijärvellä. Kahlaajia edustivat tällä kertaa mm. yhdeksän tylliä, kuusi lapinsirriä ja syksyn ensimmäinen nuori pikkusirri.
Kotioloissa kesäloman loppu sujui syrjäsilmällä olympialaisia seuraten ja ohessa kaikkea muuta värkäten. Jatkoin myös pihalintujen rengastamista, ja varsinkin varpuset ja pikkuvarpuset vierailivat aktiivisesti pihassamme ja kävivät myös pyydykseen. Elokuun alkupäivien saldoksi rengastinkin 28 varpusta ja 12 pikkuvarpusta sekä muutaman talitiaisen.
Pikkuvarpusnuorukaiset olivat aika persoonallisen näköisiä.
Ensimmäisille nuorille varpuskoiraille alkoi pikkuhiljaa tulla koiraan värejä.
Suurin yllätys oli tiistaina pyydystämäni lintu, joka muistutti ulkonäöltään pikkuvarpusia, mutta oli varpusen kokoinen. Kyseessä olikin ensimmäinen rengastamani varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintu.
