5.5.2013 – Pohjanranta rules OK

Sunnuntaiaamuna nukuimme suhteellisen pitkään ja aloitimme päivän leppoisasti vierailemalla Hannan ateljeessa, jossa olivat työn alla Siikalahti -aiheisen näyttelyn taulut. Koskapa pikkukanadanhanhi oli taas näyttäytynyt aamun aikana, päätimme ottaa tämänkin päivän pääkohteeksi Saaren pellot. Tosin sinne ajellessamme kävimme pistämässä puuhun koirankopin kokoisen viirupöllön pöntön ja piipahdimme tarkistamassa yhden pesäpöntön.

Lajisto oli pitkälti samaa kuin edellispäivinäkin, joten pitkään päivän parhaan lajin titteliä piti vain palokärki. Suurenjärvenlietteen tulvatkin olivat kuivuneet ja kahlaajat olivat vähissä, mutta paikalla oli komeat noin 250 metsä- ja 200 tundrahanhea. Tylli sentään löytyi retkipinnaksi. Allu tarjosi pullakahvit meille ja paikalla tapaamallemme Pirhosen Jarmolle, jonka jälkeen jatkoimme Pohjanrannan tornille.

Tornin vierustalla oli taas jonkin verran hanhia ja etualalla kahlaajia. Vilkaisin hanhet läpi ja alettuani selaamaan kahlureita Janne totesi että niiden joukossa on joku keltajalkainen lintu, joka saattaa hyvinkin olla rantakurvi. Jalkojen väriin perustunut alkumääritys piti kutinsa, sillä kohta muiden kahlaajien seasta köpötteli esiin kaunis rantakurvi! Janne hälytti saman tien Jarmon paikalle ja taas lähti hälytys Lintutiedotukseen. Lähipelloilla kierrellyt Jamppa ehti torniin muutamassa minuutissa, ja Janne sai taas videota linnusta, joka kuitenkin kohta nousi liroparven mukana taivaalle. Osa linnuista laskeutui lahden pohjukkaan, mutta myöhemmin paikalle saapuneet bongarit eivät kuitenkaan sieltä enää kurvia löytäneet.

Muutaman hanhipellon jälkeen päätimme luovuttaa pikkukanadanhanhen suhteen, mutta pettyneitä emme todellakaan olleet. Pohjanranta oli tarjonnut taas hyvän spondehavainnon.

Seuraavaksi ajoimme taas yhdelle Jannen pöllönpöntölle, ja siellä pöllöemo oli kuin olikin kotosalla. Janne kaivoi emon pöntöstä, luin linnun renkaan ja liukenimme nopeasti paikalta, jotta pöllö pääsisi jatkamaan rauhassa pesimätouhujaan.

Päivä oli jo pitkällä, joten meidän oli viimein hyvästeltävä Janne ja lähdettävä ajelemaan kohti pohjoista. Tosin kohta löysimme taas itsemme Särkisalmen ABC:lta, mutta vatsa täynnä matkanteko tuntuikin sitten paljon mukavammalta. Klo 18 alkanut kotimatka sujui joutuisasti, ja matkan varrelta havikseen päätyivät vain Juukassa tienvarsipellolla ruokailleet selkälokit, Taivalkoskella ja Kuusamossa näkemämme riekot ja Kuusamossa lentänyt lehtokurppa. Kemijärvellä olimme kahden aikaan yöllä, josta Allu jatkoi vielä Rovaniemelle yöpymään.