keskiviikko 8. toukokuuta 2013

3.5.2013 – tundravikla ja muita EK:n herkkuja

Perjantaiaamuna jo pian aamuseitsemän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Parikkalaa. Tosin pientä sekaannusta aiheutti se, että Allun pojan Lennin oli ollut koko ajan tarkoitus lähteä mukaamme Lumijoelta, mutta nyt hän olikin kuulemma sairastunut. Matka eteni varsin hyvää kyytiä, ja vain Tyrnävällä ja Vieremässä havaitsemamme piekanat, Siikalatvan hiirihaukat ja Pyhännän kapustarinnat päätyivät havikseen asti. Saavuttuamme Parikkalaan kaarsimme Särkisalmen ABC:lle, jossa tapasimme Jannen ja Suojarinteen Potun ja lähdimme saman tien retkelle Jannen koppiautolla.

Kevät oli Etelä-Karjalassa jo sillä mallilla, että vuodenpinnoja alkoi nyt suorastaan ropista. Aurinkoisessa, mutta varsin tuulisessa säässä näimme ensin mm. tundrahanhia, kalatiiroja, rantasipin ja keltavästäräkkejä Rautalahdella ja nuolihaukan sekä lapinsirkkuja Tetrisuolla. Seuraavaksi kiipesimme Pohjanrannan torniin, josta itselläni oli jo ennestään hyviä muistoja. Edellisellä käynnilläni 13.5.2010 kun bongasimme tornista punakaulahanhen.


Tornin edustalla näkyikin mukavasti lintuja ja aloin kohta laskea rannassa käyskenteleviä valkovikloja. Totesin paikalla olevan pari suokukkokoirastakin. Kohta Janne alkoi kuitenkin kummastella ääneen löytämäänsä lintua, joka oli aluksi näyttänyt selkä meihin päin seisovalta suokukkonaaraalta, mutta jossa jokin mätti... Ehdin jo kysyä, että tundraviklaako meinasit, kun Janne totesi, että kyllä – nyt lintu kääntyi ja sehän se on! Me muutkin nappasimme saman tien linnun putkiin, ja aivan totta. Aivan lähimpien valkoviklojen seassa tepasteli itselleni spontaani elis – tilastojen mukaan Suomen 32. ja kautta aikojen varhaisin tundravikla! Retki ei olisi juuri voinut paremmin alkaa. Janne hälytti saman tien paikalle lähialueella retkeilleet Harri Partasen ja Rolle Mortensenin, laitoimme hälyn Lintutiedotukseen ja Janne alkoi scoupata linnusta kuvia ja videota.


Viklan lisäksi tornista näkyi mukavasti muutakin, mm. yhteensä 63 valko- ja 16 mustavikloa, 12 liroa, tavallisempien hanhien seassa näkyi pari kanadanhanhea, sorsien joukossa heinätavikoiras ja lensipä ohitse sinisuohaukkakin. Viklot ja vikla kävivät useamman kerran lennossa, mutta palasivat iloksemme aina löytöpaikalle. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua muitakin bongareita, joten lähdimme jatkamaan keskeytynyttä retkeämme.

Seuraava kohteemme Uukuniemen Suurenjärvenliete oli myös aivan upea. Tulvapelloilla oli satapäinen metsä- ja tundrahanhiparvi jonka seasta poimimme myös 14 valkoposkea. Kahlaajia edustivat mm. kaksi mustapyrstökuiria ja sekä erinäinen määrä valko- ja mustavikloja, liroja, taivaanvuohia ja pikkutyllejä sekä suokukko. Taivaalla pyöri haara- ja räystäspääskyjä ja iloksemme takametsässä kopistellut tikkakin paljastui valkoselkätikkanaaraaksi.  

Jyrkilän pelloilla näimme teeriparven ja soidintavan oloisen uuttukyyhkypariskunnan ja Tarassiinlahden edustalta löytyi vuodariksi pajulintu. Kanavalammen kohdalla löytyi taivaalta vanha valkopyrstöinen merikotkakin.

Kävimme vielä tsekkaamassa tilanteen Pohjanrannan tornilla juuri samaan aikaan kun ensimmäinen helsinkiläisporukka karautti paikalle tundraviklaa katsomaan. Viimein ilta alkoi olla siinä pisteessä, että ajelimme Särkisalmelle syömään. Härskiinmutkasta kiikaroimme vielä Simpelejärven vesiäisiä, ja Jannen ja Hannan luona piipahdettuamme jatkoin Allun kanssa Siikalahden opastuskeskukselle yöpymään. Illan pimetessä päätimme huikean retkipäivän kuuntelemalla Siikalahden äänimaisemaan kuuluvia kaulushaikaroita, luhtahuitteja ja –kanoja ja lensipä ylitsemme vielä suurehko hanhiparvi ja yksinäinen lehtokurppakin. Lähempänä puoltayötä painuimme viimein nukkumaan ajatukset jo keskittyneinä aamuviideltä alkavaan Tornien taistoon.