Kevät oli Etelä-Karjalassa jo sillä mallilla, että
vuodenpinnoja alkoi nyt suorastaan ropista. Aurinkoisessa, mutta varsin
tuulisessa säässä näimme ensin mm. tundrahanhia, kalatiiroja, rantasipin ja keltavästäräkkejä
Rautalahdella ja nuolihaukan sekä lapinsirkkuja Tetrisuolla. Seuraavaksi
kiipesimme Pohjanrannan torniin, josta itselläni oli jo ennestään hyviä
muistoja. Edellisellä käynnilläni 13.5.2010 kun bongasimme tornista
punakaulahanhen.
Tornin edustalla näkyikin mukavasti lintuja ja aloin kohta
laskea rannassa käyskenteleviä valkovikloja. Totesin paikalla olevan pari
suokukkokoirastakin. Kohta Janne alkoi kuitenkin kummastella ääneen löytämäänsä
lintua, joka oli aluksi näyttänyt selkä meihin päin seisovalta
suokukkonaaraalta, mutta jossa jokin mätti... Ehdin jo kysyä, että
tundraviklaako meinasit, kun Janne totesi, että kyllä – nyt lintu kääntyi ja
sehän se on! Me muutkin nappasimme saman tien linnun putkiin, ja aivan totta.
Aivan lähimpien valkoviklojen seassa tepasteli itselleni spontaani elis – tilastojen
mukaan Suomen 32. ja kautta aikojen varhaisin tundravikla! Retki ei olisi juuri
voinut paremmin alkaa. Janne hälytti saman tien paikalle lähialueella
retkeilleet Harri Partasen ja Rolle Mortensenin, laitoimme hälyn
Lintutiedotukseen ja Janne alkoi scoupata linnusta kuvia ja videota.
Viklan lisäksi tornista näkyi mukavasti muutakin, mm. yhteensä
63 valko- ja 16 mustavikloa, 12 liroa, tavallisempien hanhien seassa näkyi pari
kanadanhanhea, sorsien joukossa heinätavikoiras ja lensipä ohitse
sinisuohaukkakin. Viklot ja vikla kävivät useamman kerran lennossa, mutta
palasivat iloksemme aina löytöpaikalle. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua
muitakin bongareita, joten lähdimme jatkamaan keskeytynyttä retkeämme.
Seuraava kohteemme Uukuniemen Suurenjärvenliete oli myös
aivan upea. Tulvapelloilla oli satapäinen metsä- ja tundrahanhiparvi jonka
seasta poimimme myös 14 valkoposkea. Kahlaajia edustivat mm. kaksi
mustapyrstökuiria ja sekä erinäinen määrä valko- ja mustavikloja, liroja, taivaanvuohia
ja pikkutyllejä sekä suokukko. Taivaalla pyöri haara- ja räystäspääskyjä ja
iloksemme takametsässä kopistellut tikkakin paljastui
valkoselkätikkanaaraaksi.
Jyrkilän pelloilla näimme teeriparven ja soidintavan oloisen
uuttukyyhkypariskunnan ja Tarassiinlahden edustalta löytyi vuodariksi
pajulintu. Kanavalammen kohdalla löytyi taivaalta vanha valkopyrstöinen
merikotkakin.
Kävimme vielä tsekkaamassa tilanteen Pohjanrannan tornilla
juuri samaan aikaan kun ensimmäinen helsinkiläisporukka karautti paikalle
tundraviklaa katsomaan. Viimein ilta alkoi olla siinä pisteessä, että ajelimme
Särkisalmelle syömään. Härskiinmutkasta kiikaroimme vielä Simpelejärven
vesiäisiä, ja Jannen ja Hannan luona piipahdettuamme jatkoin Allun kanssa
Siikalahden opastuskeskukselle yöpymään. Illan pimetessä päätimme huikean
retkipäivän kuuntelemalla Siikalahden äänimaisemaan kuuluvia kaulushaikaroita,
luhtahuitteja ja –kanoja ja lensipä ylitsemme vielä suurehko hanhiparvi ja
yksinäinen lehtokurppakin. Lähempänä puoltayötä painuimme viimein nukkumaan
ajatukset jo keskittyneinä aamuviideltä alkavaan Tornien taistoon.
