Viimeisen reissuaamumme kunniaksi lähdin jo aamuseitsemän
aikoihin koluamaan kouluaikojeni keskeisimpiä lintupaikkoja eli Espoon
Laajalahtea ja Finnåta eli Suomenojanlahtea. Laajalahti oli jälleen edustava, eli lintuja piisasi, mistä kiitos kuuluu pitkälti rannassa laiduntaneille lehmille, jotka pitävät nykyään rantaruovikot kurissa.
Kahlaajista paikalla näkyi ainakin 85 töyhtöhyyppää, pienempiä
määriä tyllejä, pikkutyllejä, taivaanvuohia, suokukkoja, liroja, rantasipejä ja
suo- ja lapinsirrejä sekä yksittäiset kapustarinta, meriharakka, valkoviklo ja
punakuiri. Erilaisia räpyläjalkaisia laskin mm. 35 harmaasorsaa, 56 nokikanaa
ja ainakin 12 räyskää, sekä 14 kanadan- ja kaksi valkoposkihanhea ja
polskuttelipa ruovikon reunassa myös paikalla pitkään oleillut tundrahanhi. Lisäksi
tornin edustalta löytyi nuori mustakurkku-uikku, hietikolla hiippaili
harmaahaikara ja yksinäinen sääksikin kävi lahdella kalassa.
Annoin välillä tornin vierustalta puhelinhaastattelun Lapin
radioon, jolloin näin tornipolulta hernekertun ja satakielen. Lisäksi
lähiruovikossa näkyi pari rytikerttusta ja kahlaajien seuraan hiekkakentälle
ilmaantui jossakin välissä pari hemppoa.
Laajalahdelta jatkoin Finnålle, jonka komeista takiaiskasvustoista löytyi heti muutama tikli.
Kaipaamani vuodenpinna löytyi paikalta
helposti, sillä kiertäessäni altaan näkyi ruovikon reunoilla yhteensä 7 vanhaa
ja 9 nuorta liejukanaa.
Muuta lajistoa edustivat mm. mustakurkku-uikut, punasotkat
ja runsaina esiintyneet eri-ikäiset nokikanat.
Pitkälle kotimatkalle starttasimme vasta iltakahdeksalta - ja
aika tarkkaan kaksitoista tuntia myöhemmin olimme taas kotona Kemijärvellä.
