Tuvassamme oli täysi tohina päällä jo aamuviiden aikoihin,
kun Potu keitteli aamukahveja ja kaksi joukkueellista lintumiehiä tankkasi
aamiaista päivän suoritusta varten. Harry, Kiljusen Jassi ja Variksen Jani
lähtivät liikkeelle ensin ja oma joukkueemme (minä, Janne, Potu ja Mikko)
hetken perästä. Rallin virallinen aloitusaika oli vasta klo 07, joten saatoimme
rauhallisesti katsella sopivaa aloituspaikkaa. Tutkailimme ensin Patelanselän
aluetta, mutta päädyimme kuitenkin Kirkkosalmelle. Rallin käynnistyttyä lajeja
ropisikin heti oikein mukavasti. Aloitimme kuulostelemalla rantapensaikoissa
liikuskelevia pikkulintuja, joita edustivat mm. ruokokerttuset ja päivän
ensimmäiset hernekerttu ja urpiainen. Salmen lukuisien vesilintujen ja nokikanojen seasta
löysimme nopeasti myös harmaasorsan ja patsastelipa paikalla muutama
harmaahaikarakin. Kahlaajia näkyi mustavikloa myöten ja pedoista hoidimme
ruskosuo-, mehiläis- ja varpushaukan. Kirkkosalmelta valuimme pikkuhiljaa kohti etelää, ja
pysähdykset tien varrella palkittiin mm. pikkutikalla, pikkukäpylinnuilla,
nuolihaukalla ja päivän ensimmäisillä viidellä käellä.
Rautaleton ja
Riisinnokan väli oli yllättävän hiljainen, mutta rantaan päästyämme
alkoi taas tapahtua. Isomatalan edustalla uiskenteli lukuisia kyhmyjoutsenia ja
nokan edustalta kaivoimme mm. pari merikotkaa, muuttohaukan, sääksen,
suosirrejä, kuovisirrin, useita räyskiä ja pari pikkutiiraa. Palatessamme
autolle kuulimme puukiipijän ja kohta jouduimme jarruttelemaan tiellä tepastelevan teeripoikueen ansiosta.
Seuraava etappimme olivat Järventakustan pellot, josta
saimme mm. kivi- ja pensastaskun sekä iloksemme myös lehtokertun. Pojat
komppasivat ilmaan pari kiurua jäätyäni itse staijailemaan autolle samalla kun säästelin kipeitä nilkkojani.
Pöllästä löytyi taas mukava yllätys – pikkulepinkäinen, ja
Kuivasäikän käynti palkittiin tyllien ja suosirrien sekaan lyöttäytyneillä
pikkutyllillä ja jänkäsirriäisellä. Ralli tuntui menevän oikein mukavasti –
varsinkin kun kylältä löytyivät pakolliset kulttuurilinnutkin (pikkuvarpunen,
naakka ym.) oikein kivuttomasti ja bonuksena saimme myös päivän kolmannen kertun
- eli pensaskertun.
Marjaniemessä teimmekin sitten yhden linturallihistoriamme
kummallisimmista havainnoista. Kalahallin taakse ajettuamme huomasimme, että
rannassa kahlaa joku mies, joka kantaa jotain valkoista. Veikkasin ääneen että
haavia, mutta kohta tuo kantamus alkoi näyttää linnulta. Totesin, että tuo
heppuhan kantaa lokkia – johon Janne totesi leikillään, että entäpä jos se on
selkälokki, niin saako siitä pinnan?! Saatuamme kiikarit silmille tajusimme,
että mies oli Aallon Esa, ja lintu oli kuin olikin selkälokki! Päivän ainoaksi
selkälokiksemme jäi siis pahasti loukkaantunut lintu, jota oli todennäköisesti ammuttu
ja jonka polkupyöräjoukkueella ralliin osallistunut Esa kävi noutamassa rantaan tarkempaa tutkimusta varten. Pinna tuli –
mutta aika alakuloisissa merkeissä.
Marjaniemen muita havaintoja olivat poikien mereltä kaivamat
mustalinnut ja lähirannassa uiskennellut pilkkasiipipoikue. Pikavisiitti Mäntyniemen
suuntaan oli sen sijaan turha, eikä metsäteiden ajeleminen tuonut meille edes
tässä vaiheessa jo kovasti kaipailemiamme rastaita.
Nyt rallikello tikitti jo uhkaavasti, ja jouduimme pitämään melkoista kiirettä. Ulkokarvosta löytyi lähinnä tuttua lajistoa
muuttohaukkaa myöten, mutta tervapääsky saatiin sentään, ja myös tien varren
uuttukyyhky piristi tunnelmaa. Santosta kohti ajaessamme näimme kanahaukan ja
kulorastaan, mutta pikkurastaat puuttuivat edelleen. Huikku ei tarjonnut mitään parempaa, joten viimeiselle etapillemme Pökönnokalle jäi paljon
odotuksia.
Pökönnokalla olikin mukavasti lintuja, mm. ristisorsia,
räyskiä, vikloja, suokukkoja, suosirrejä ja pari kuovisirriä, mutta uudet lajit
olivat edelleen kortilla. Kapustarintaparvi kuitenkin nostatti taas tunnelmaa,
ja ohitsemme muuttanut pikkukuovi oli sitten se viimeinen rallilaji vain hetkeä
ennen kuin kello oli 19 ja kisa-aika päättyi.
Pikaisen mökkikäynnin jälkeen suunnistimme kylälle purkutilaisuuteen, jossa olivat mukana kaikki 12 kisaan osallistunutta
joukkuetta. Tiesimme meillä olevan turhankin monta peruslajipuutetta, joista
pikkurastaat tuntuivat kaikkein käsittämättömimmiltä, mutta pian huomasimme
monen muunkin porukan olleen tiukilla samojen lajien kanssa. Purun alussa
sijoituksemme olikin varsin huono, mutta monet päivän aikana kohdallemme
osuneet ”pikkukivat” nostivat joukkueemme ”Pinkin tukaanin” viimein
pronssisijalle 104 lajin tuloksellamme.
Ilta sujuikin sitten kämpillämme perinteisissä merkeissä,
eli jättipitsojen rippeitä syöden, saunoen ja päivän havaintoja vertaillen. (Lintujen lisäksi näimme päivän aikana mm. amiraali- ja ohdakeperhosia ja suruvaippoja ja etenkin Pökönnokalla oli vielä hämmästyttävän paljon sääskiäkin). Illan huipensi Harryn ja Mikon chilinsyöntiesitys, kun
heput maistelivat maailman vahvimmaksi tituleerattua chiliä erittäin tuskaisen
näköisinä. Rallin hopeajoukkue painui yöpuulle jo hämmästyttävän varhain, joten me
jatkoimme omalla porukallamme chillailua vielä tovin, ennen kuin päätimme mekin
alkaa ladata akkujamme seuraavaa aamua varten.
