Lauantaiaamuna herätys oli jo viiden aikaan ja aamukahvien
jälkeen mökkimme väki jakautui kahteen joukkueeseen ja lähti kohti rallin
aloituspaikkoja. Oma joukkueemme (minä, Janne, Miska ja Potu) kävi ensin
tankilla ja lähdimme sitten ajelemaan kohti saaren etelärantaa. Alkumatkasta
näimme heti joitakin lehtokurppia ja kohta tien varresta löytyivät myös Jassi
ja Antit, jotka olivat löytäneet jo varpuspöllönkin. Seisoskelimme poikien
seurassa hyvän tovin pöllön lennellessä ympärillämme, mutta noin varttia ennen
rallin aloitusta pöllö kyllästyi meihin ja katosi.
Aloitimme kuitenkin oman rallirupeamamme Syökarin tien
varresta rastailla, hippiäisillä, peukaloisella ja monilla muilla mukavan
kivuttomasti hoituneilla varpuslinnuilla. Käpytikkoja näkyi tai kuului melkein joka pysäyksellä. Jossakin vaiheessa saimme hetkeksi
seuraamme nuoren hirvestäjän, jonka kanssa juttelimme tovin, ennen kuin jatkoimme
taas etelämmäksi. Kohta viereemme pysähtyi toinenkin hirvimies, joka tivasi asuntoautonsa
ikkunasta ensitöikseen, että "Mitäs te täällä hortoilette? Täällä ei saa
olla". Ja kun koetimme kysyä, että missä ei saa olla, mitä aluetta hän
tarkoittaa, vastaus oli aika selkeä: "Koko luovossa! Painukaa muualle
hortoilemaan". Ketutti ihan oikeasti kuunnella äijän uhoamista, josta ei
näyttänyt loppua tulevan, kun oma porukkamme oli kuitenkin saapunut saareen
Kemijärveä, Parikkalaa ja Mikkeliä myöten, joten toivotimme hänelle hyvät
päivänjatkot omaan tapaamme ja jatkoimme taas matkaamme.
Riisinnokalle viimein päästyämme lintuja näkyi ympärillämme jo niin
paljon, ettei aluksi oikein tiennyt mihin keskittyä. Vesilintuja oli satamäärin
ja rannoilla istuskeli 11 merikotkaakin. Lajilistamme täydentyi mm. kyhmyjoutsenella, lapasotkalla, pilkkasiivellä, mustalinnulla, allilla, kaakkurilla, merimetsolla, ampuhaukalla, suosirrillä, pikkutikalla, kuusitiaisella ja pyrstötiaisella ennen
kuin lähdimme palailemaan kohti Rautalettoa. Seuraavaksi päätimme pistäytyä
Rautaleton mökkien rannassa, ja kohta Janne löysikin taivaalta ison kahlaajan. Nappasimme
meitä lähestyvän linnun putkiimme ja suureksi hämmästykseksemme se alkoi
näyttää koko ajan enemmän ja enemmän mustapyrstökuirilta. Lopulta se lensi
ohitsemme siipijuovat vilkkuen ja tipahti sitten näkymättömiin Isomatalan
ruovikoiden taakse. Muutamien alkureissun nuijauksien jonkin verran latistama fiilis nousi heti huimasti, sillä lokakuinen mustapyrstökuiri oli kyllä melkoinen ylläri!
Seuraava kohteemme oli Kirkkosalmen torni, josta hoituivat
mm. nokikana ja naakka - ja iloksemme pari pähkinähakkiakin. Järventakustan pelloilla
näkyi satamäärin joutsenia, mutta ainoat uudet lajit saatiin taivaalla lentäneestä
kuikkaparvesta ja päivän ensimmäisestä isolepinkäisestä. Yksi pysäys kylällä
palkittiin varpusella ja pikkuvarpusella, jonka jälkeen siirryimme jatkamaan retkeämme saaren itäpäähän. Potinlahdella huomasimme sisarjoukkueemme päätyneen
kuitenkin samaan ratkaisuun nähdessämme heidän jo komppaavan Pökönnokkaa. Lahdella
uivan härkälinnun kuitattuamme jatkoimme Huikkuun, jossa näimme heti kanahaukan
ja kohta löysimme mereltä taas yhden odottamattoman yllätyksen eli kanadanhanhen.
Pökönnokan autopaikan vierestä löytyi jo aamun toinen
tiltaltti ja nokalle päästyämme saimme lentoon muutamia kiuruja, suokukon,
taivaanvuohen ja lopuksi pulmusenkin. Nokalta löytyi myös heinikossa piileskellyt
raanakoksi ammuttu jouhisorsa.
Seuraavat etappimme, eli Ojakylänlahti, Petsamonlaituri, Pöllä, Kuivasäikkä
ja Patelanselkä eivät tarjonneet muuta uutta kuin närhen – joka ilahdutti toki
sekin, sillä rallin alun nuijaukset alkoivat nyt olla lehtokurppaa lukuunottamatta kuitattuina. Tässä vaiheessa rallikello alkoi näyttää uhkaavan paljon, joten
paikkaa vaihdettiinkin nyt tiuhaan.
Marjaniemen kalasatamasta ei sieltäkään löytynyt mitään uutta,
mutta rantahietikon puolelle laskeutui sentään kapustarinta täydentämään
lajilistaamme.
Rallimme viimeinen kohde oli Keskiniemi, jossa törmäsimme jo
ties kuinka monennen kerran sisarjoukkueeseemme. Pettymykseksemme
rantahietikoilta ei löytynyt muuta kuin lokkeja ja räkättirastaita – eli kaipaamamme kahlaajat
puuttuivat nyt täältäkin.
Kisan viimeiset minuutit käytimme oudosti rätisseen
peukaloisen ihmettelemiseen, kunnes kello tuli 18 ja peli oli selvä. Purkutilaisuuteen
koululle saapui tällä kertaa vain neljä joukkuetta, ja tilaisuus aloitettiin
viettämällä hiljainen hetki vastikään menehtyneen ystävämme, lukuissa linturalleissakin viihtyneen ja niitä järjestäneen Kari Rannikon muistoksi. Purun edetessä saimme viimein laskettua päivän lajimäärämme, joka oli ihan mukavat 83 lajia. Tällä
lajimäärällä nappasimme viimeinkin mökkimme – ja samalla myös koko rallin –
ykköstilan sisarjoukkueemme joutuessa taipumaan hopealle 81 lajillaan. Pronssia sai Markkolan Juhan, Hervan
Tuomaksen ja Arto Niemen poppoo 79 lajillaan. Purun loputtua kävin
mökillämme kahvilla, pakkasin autoni ja hyvästelin pojat, jotka jäivät paikalle
perinteiseen tapaan vielä toiseksi yöksi. Itselläni oli kuitenkin tällä kertaa
niin paljon tekemättömiä hommia kotosalla, etten voinut jäädä luotoon enää
seuraavaksi päiväksi, vaan ajelin yötä vasten kotosalle valmistautumaan tuleviin
seikkailuihin.
