perjantai 4. joulukuuta 2015

1.-3.12.2015 - pinnallista arjen aherrusta

Tiistaina alkoi joulukuu ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen koko joulu- ja tammikuun ajan kestävä talvilintukilpailu. Aloitin päivän kiikaroimalla pihalintuja, ja tuttu järripeippo löytyikin ruokinnaltamme jo aamuhämärissä. Muuten pihapiirissä näkyi olevan ainakin seitsemän pulua, kaksi hömö-, neljä sini ja seitsemän talitiaista, neljä harakkaa, varis, 10 varpusta, 15 pikkuvarpusta, viherpeippo ja 10 keltasirkkua - eli aamu alkoi 11 lajilla.

Valmistautuessani jo kouluun lähtöön tuli Kettusen Einolta Kostamosta tekstari, että kurki on edelleen paikalla! Pikainen kelloonkatsominen kertoi, että saattaisin hyvinkin ehtiä käydä siellä ennen päivän ensimmäistä oppituntia - ja saman tien olin jo tien päällä. Soitin Eikalle matkalta ja hän oli edelleen Kostamossa ja lupasi tulla näyttämään tarkan paikan missä kurki hiippaili. Kohta tapasimmekin kylän keskellä olevalla bussipysäkillä, ja siellä jonkin piharakennuksen vierustalla kurki ruokaili tarmokkaan näköisenä. Seurailimme hetken sen touhuja, ja välillä ohitsemme lensi korppikin, jonka jälkeen jouduinkin kiireellä jatkamaan koululle. Pahkakummuntien päässä odotti vielä yksi mukava yllätys, kun editseni lensi kanahaukka laskeutuen hetkeksi läheisen männyn latvukseen.

Keskiviikkona koulupäiväni loppui jo yhdeltä, ja vaikka olin saanut aamulla Lapponiassa kortisonipiikit molempiin kesästä asti kipeinä olleisiin kantapäihini, päätin käydä pienellä ajelulla - autossa istuminenhan ei jalkoja kuormittaisi... Suuntasin kohti Joutsijärveä, ja Isokylältä ja Mäntyvaarasta löytyi heti pari teeritokkaa. Joutsijärven kylällä lensi närhi, mutta Käsmänjoen sula vaikutti taas kerran epämiellyttävän tyhjältä.


Raahustaessani sillalle kuului jostakin kaukaa kuitenkin outo kyik-kyik-kyik -huutosarja, josta tuli ensin mieleen palokärki tai harmaapäätikka, mutta hetken mietittyäni aloin kallistua sille kannalle, että kyseessä voisi olla joku kotka. Pähkäilyni palkittiin hetken päästä, kun kaukana jokivarressa lensi kaksi vanhaa merikotkaa, joista toinen jäi istumaan männyn latvaan ja huusi taas muutamaan kertaan. Paluumatkalla keskitalven pinnalistani karttui vielä Käsmänperästä löytämilläni käpytikalla ja punatulkuilla.

Torstaina olin virallisesti sairaslomalla, mutta jouduin aamulla käyttämään tytärtämme Rovaniemellä LKS:ssa. Lääkärikäynnin jälkeen piipahdimme ensin Ounasvaaran ruokinnalla, jossa ei näkynyt mitään mainittavaa. Ounaskosken sulasta löytyi kuitenkin isokoskelonaaras ja pikaisen kauppareissun jälkeen Torilta seitsemän naakan parvi. Kotimatkan ajoimme pitemmän kaavan kautta, eli kävin ensin tsekkaamassa Hirvaan perinteisesti hyvän sulapaikan, joka oli kuitenkin nyt tyhjä linnuista. Virallisen kotimatkan ensimmäinen parempi havis oli Apukan pelloilla patsastellut hiiripöllö ja muutamaa kilometriä myöhemmin aivan ajotien varresta aurausmerkin päältä löytyi toinen samanmoinen. Päivän viimeinen tsekkauspiste eli Vikajärven Pieskanmukan sulapaikka tarjosi vielä yhden yllärin. Jokivarteen ajettuamme siellä lensi heti nuori joutsen, joka laskeutui sulaan uimaan - ja olikin sitten jo 23 talvikisaan havaitsemani lintulaji.


Kahden päivän jalkojenkäyttökiellon ansiosta sain naputeltua viimeiset reilut 300 syksyn rengastustanikin Rengastustoimiston tietokantaan, joten joulukuu alkoi lintujen suhteen oikein mukavasti...