Tiistaina herätys oli vielä edellispäivääkin aikaisempi, sillä retkibussi noukki meidät kyytiinsä jo vähän aamukuuden jälkeen. Auringon noustessa olimmekin sitten jo saaren eteläosassa Los Cristianoksen satamassa odottamassa laivamme lähtöä La Gomeran saarelle.
Päästyämme laivaan varasimme itsellemme heti kansipaikat ja laivan startattua alkoi kova tähystely merelle.
Heti alkumatkasta taivaalta löytyi komea harmaahaikaraparvi ja kohta sen jälkeen peräaallokosta löytyi kuin löytyikin pieni delfiiniparvi!
Muuten merimatka oli hiljainen, ja La Gomeran pääkaupunkiin San Sebastianiin päästyämme käytimme ensin tovin kaupunkiin tutustumalla. Linnusto oli samaa kuin Puerto de la Cruzissa, joten ainoat mieleen jääneet luontohavainnot löytyivät satama-altaasta, jossa kuhisi kaloja - joukossaan myös muutamia jännän näköisiä trumpettikaloja. Hauska tuttavuus oli myös satamassa tapaamamme heppu, jolta hankin neljä näppärän oloista lintupilliä kotiin viemiseksi.
Jatkettuamme matkaa päädyimme toinen toistaan upeampiin maisemiin, joissa edellispäiväisellä retkikohteellamme Teidelläkin oli oma roolinsa.
Itse olin odottanut eniten vierailuamme Garanojayn kansallispuiston laakeripuumetsiin, jotka olivatkin oikein hienoja.
Kulkemamme polun varrella oli puiston eläimistöstä kertovia kylttejä, joissa Kanariansaarten endeemit kyyhkyt olivat myös näkyvästi esillä.
Itselleni uutena lintulajina löytyi polun varresta teneriffae -alalajin hippiäinen, jota kuvatessani touhujani kävi ihmettelemässä myös reissun ensimmäinen tintillon -alalajin peippo.
Laakerimetsän jälkeen siirryimme ruokailemaan Las Rosas nimiseen kylään, jossa ravintolan ikkunasta oli jännä seurata koko lomaviikkomme ensimmäisen sadepilven vyörymistä laaksoon.
Retken viimeinen etappi oli hieno banaaniviljelmä, josta löytyi myös monia muita mielenkiintoisia viljelykasveja.
Kiertoajelun varrella näkyi ainakin lukuisia tuulihaukkoja ja muutama korppi, ja saaren äänimaailmaan kuuluivat tutut kanarianhempot ja -tiltaltit sekä mustarastaat. Jossain kuului myös pensasvarpusten silputusta ja tien varressa näkyi liikenteen uhriksi jäänyt villikani.
Paluumatkalla kansistaijimme palkittiin vielä yhdellä vastaamme uineella delfiinillä, mutta lintuhavainnot jäivät edelleen vain muutamiin etelänharmaalokkeihin.
Puerto de la Cruziin palattuamme singahdimme saman tien kaupungille, jossa piti olla menossa suuri loppiaiskulkua. Ehdimme parahiksi kulkueen päätepisteeseen näkemään kun karkkeja kahmalokaupalla väkijoukkoon syytäneet tietäjät saapuivat torille kansan hurratessa ympärillä.