Jäteasemalta löytyi (tavallisten varislintujen ohella) vain teerikana ja maantien varresta jokunen sen lajikumppani lisää, ja vähän ennen kuntarajaa näkyi hiiripöllökin. Misiin saavuttuani vedin lumikengät jalkoihini ja lähdin GPS:n avulla kahlaamaan kohti Suuksankoskia. Lumikenkäily pitkästä aikaan ei mennyt heti ihan kuin Strömsössä, mutta saman tien kun aloin erottaa puiden lomasta sulaa vettä alkoi siellä näkyä myös lintuja. Komean telkkäkoiraan seurassa oli kolme sinisorsaa - kaksi koirasta ja naaras.
Hyvän talvilajin kuitattuani lähdin kohta palailemaan takaisin autolle, mutta nyt päätin kulkea järveä seuraillen. Päästyäni mielestäni riittävän kauas sulapaikasta siirryin järven jäälle jolloin kulku alkoi sujua todella nopeasti - kunnes yhtäkkiä jää murtui oikean jalkani alta ja se painui veteen polvea myöten. Toisen jalan puolella jää onneksi kesti, joten hivutin varovasti jalan lumikenkineen ylös avannosta ja siirryin taas suosiolla kovan maan puolelle. Olin kyllä (tapani mukaan) kulkenut koko ajan aivan rannan tuntumassa, mutta uintireissu ja talviturkin heittäminen olivat silti todella lähellä.
Päästyäni autolle vaihtoin märät vaatteet kuivaan haalariin ja lähdin palailemaan kohti Kemijärveä. Ensin meinasin ajaa Misin kautta Martinvaaraan, mutta metsäautotie oli niin huonosti aurattu, että jouduin palaamaan päätielle. Tältä reissulta löysin sentään yhden koskikaran.
Kemijärven puolelle päästyäni siirryin kuitenkin taas pois päätieltä, eli ajoin kotiin ampuma-alueen kautta, mutta tuo kiepaus tarjosi vain komean tykkyisiä maisemia. Sarriojärven lenkillä ei näkynyt ensimmäistäkään lintua.
