Saatuani auton alleni lähdin lähes saman tien ajelemaan kohti Teideä. Olin reissumme aikana onnistunut näkemään kaikki Teneriffalla tavattavat Makaronesian endeemit lintulajit yhtä lukuunottamatta - ja tätä puutetta lähdin nyt paikkaamaan...
Ensimmäinen etappini eli La Calderan piknikpaikka tarjosi heti useita siriseviä hippiäisiä ja muutamia tintillon -peippoja, mutta ei kaipaamaani siivekästä.
Cappuccinot El Portillon Bambi -ravintolassa palkitsivat vain ruokinnalla käyvillä kanarianhempoilla, ja kohta terassille tunkesi myös bussillinen häliseviä turisteja, joten jatkoin taas matkaani halki Teiden huikeiden maisemien.
Saavuttuani pääkohteeseeni Las Lajaksen piknik-alueelle Teiden etelärinteen kanarianmäntymetsän katveeseen löysin aluksi vain muutaman tingitanus -alalajin korpin ja kuulin reissun ensimmäisen käpytikan.
Sitten törmäsin kiikarit kaulassa hiippailevaan herrasmieheen, joka kertoi vaimonsa olevan juuri kuvaamassa etsimääni lajia - ja totta se oli. Vähän matkan päästä löytyi skotlantilaisrouva, joka räpsi juuri järjestelmäkamerallaan kuvia lähipuussa istuvasta kanarianpeipponaaraasta!
Kohta huomasin toisessa lähipuussa myös koiraslinnun, ja otettuamme muutaman kuvan siitäkin ja rupateltuamme hetken skotit jatkoivat matkaansa ja itse lähdin lähestymään peippoa. Hetken päästä lintupariskunnan molemmat osapuolet tulivatkin ilokseni pyörimään aivan lähelleni.
Peippojen jatkettua matkaa lähdin etsimään äsken kuulemaani käpytikkaa ja löysinkin paikalta ainakin kolme eri lintua, ja pääsin viimein tutustumaan näihin canariensis -alalajin tikkoihin.
Tälle varsin karun näköiselle piknik-alueelle alkoi pikku hiljaa saapua yhä enemmän paikallisia loppiaispäivän viettäjiä, joten hyppäsin kohta taas pikkupösööni ja lähdin palailemaan kohti Puerto de la Cruzia.
Koska meillä oli nyt auto käytössämme suuntasimme koko pesueen voimin loppupäiväksi kaupungin sellaisiin kohteisiin, joihin emme olleet vielä kävelypelillä tutustuneet. Aloitimme Parque Taoro -puistosta, josta komeiden maisemien lisäksi löytyi kuvauksellinen canariensis -alalajin virtavästäräkki.
Puiston yläpuolella sain kuvattua myös mustapääkerttukoiraan, joka edusti käsittääkseni heineken -alalajia.
Loppupäivän eli lähes pimeän tuloon asti vietimme kaupungin suurimmalla uimarannalla Playa Jardinilla, jossa tarkoituksemme oli uida, mutta maininkien takia jouduimme tyytymään pelkkään kahlailuun. Aallot olivat kuitenkin sen verran suuria, että siinäkin hommassa kyllä kastui.
Etsiskelimme myös mereneläviä rantakivien joukosta, ja löysimme joitakin simpukoita, joista osassa asusteli pieniä rapuja. Mielenkiintoisimpia olivat kuitenkin Veikan löytämät merijänikset.
Sain myös viimeinkin kuvia alueelle tyypillisestä atlantis -alalajin etelänharmaalokista.
Illan vietimme taas rantakaduilla, joskin palasimme hotellillemme jo iltayhdeksän aikaan seuraamaan ihan hienoa flamenco-näytöstä.
Paikkauspäivä, joka oli tarjonnut paitsi kaipaamani kanarianpeipon myös kuvia monesta kiintoisasta alalajista, muuttui pikkuhiljaa pakkauspäiväksi, sillä seuraavana aamuna olikin edessä lähtö kohti kovien pakkasten kourissa hytissyttä kotimaatamme. Matkapäivän ainoa mainittava lintuhavainto olivat bussin ikkunasta näkemäni pari kalliopyytä, ja torstai-iltana Kanarian lämpö vaihtuikin sitten Helsingin parinkymmenen asteen pakkaseen. Takaisin Lappiin ja saman tien koululle ehdimme sitten varhain perjantaiaamuna.
