27.-29.5.2016 - PPLY:n kevätrallissa

Arkiviikko oli taas kiireinen kokouksineen ja kokeiden korjaamisineen, ja ainoa Tiiraan asti syöttämäni havainto olivat koulumatkalla Kuumalammelta laskemani 300 pikkulokkia. Perjantaina lähdin kuitenkin heti koulun jälkeen ajelemaan kohti Oulua ja viikonloppuna kisailtavaa PPLY:n linturallia.

Ajomatkaan aiheuttivat joitakin mutkia joukkuetovereiltani tulleet toivomukset, että kävisin pohjustelemassa muutamia Yli-Kiimingin lintukohteita. Niinpä löysin itseni Jolosjärven lintutornilta (jossa näkyi vain yksinäinen nokikana) ja Vepsän ja Aittokylän väliseltä pikkutieltä, jossa oli edelliskesänä ollut melkoinen petolintukeskittymä. Nyt havaitsin paikalla vain pikkulepinkäisen ja käenpiian. Myös Sanginjoen Loppula oli pettymys, sillä vielä iltapäivällä alueella oleillut pikkukiljukotka oli ottanut siivet alleen, ja havaintopaikalta löytyi vain laulava tiltaltti, rummuttava palokärki ja muutamia myöhästyneitä bongareita.

Iltayhdeksän aikoihin tapasin Jannen ja Loipon Miskan Vihiluodon Airport -hotellin respassa, ja majoituttuamme kiipesimme päivälliselle yläkerran espanjalaiseen ravintolaan. Jo hotellin ikkunoista näimme Kempeleenlahden puolella mm. fasaanin ja tilhen, ja ruokailtuamme kävelimme lenkin rannassa, josta löysimme mm. puolenkymmentä ristisorsaa, pari mustapyrstökuiria, suosirrin ja vesipääskyn. Sitten olikin aika siirtyä yöpuulle ja latailemaan akkua viikonlopun suurta koitosta varten.

Joskus aamuseitsemän jälkeen heräsin siihen, että Janne totesi ikkunamme takaa kuuluneen juuri turkinkyyhkyn huhuilua. Singahdin ylös ja pihallekin, mutta ainoa mainitsemisen arvoinen laji oli enää pihassa laulanut pensaskerttu. Aamukahdeksalta kipusimme aamiaiselle ja sitä lopetellessamme paikalle saapui joukkueemme kapteeni Nyströmin Harry ja aloimme pikkuhiljaa lyödä lukkoon reittisuunnitelmaamme.

Käytyämme Oulunsalossa kaupassa ajelimme tsekkaamaan, olisiko Akionlahdella mitään sellaista, minkä takia meidän kannattaisi käydä siellä rallissa. Räyskän, nokikanoja ja uiveloita nähtyämme jätimme paikan ja lähdimme ajelemaan kohti Mustaniemeä samat kuviot mielessämme.

Kellon näyttäessä 11:30 päätimme aloittaa vuorokauden mittaisen kisaurakan Mustaniemen rannasta Kotakarin ja Kammonkarin suunnasta löytämillämme kaakkurilla, heinätavilla, valkoposkihanhilla ja merikihulla. Autolla kävellessämme kuittasimme lähimetsästä muutaman sirittäjän, lehtokertun ja harmaasiepon, ja jatkoimme Nenännokalle. Paikan erikoisuus, töyhtötiainen, hoitui melkein heti autosta noustuamme, ja rannasta löysimme mm. kaksi komeaa merikihua, pari ristisorsaa ja jänkäsirriäisen. Pyörähdys Riutussa tarjosi reissun ensimmäiset kyhmyjoutsenet ja kymmenkunta merimetsoa.

Uusi kiepsahdus Akionlahdella antoi vain nokikanan ja punatulkun, mutta Vihiluodosta löytyivät sitten uivelotkin - samoin kuin fasaani, mustapyrstökuiri ja pikkutylli.

Kempeleen läpiajo Teppolan ja keskustan kautta lisäsi lajilistaamme ainakin mustavariksen, pensaskertun, tiltaltin ja merikotkan, ja seuraava etappimme oli Kempeleen Rajakorpi, jossa oli kuulemma havaittu peltosirkkuja. Sirkkuja ei paikalla ollut, mutta löysin ensin tuulihaukan ja Janne blokkasi kohta pedon, joka oli heti ensisilmäyksestä lähtien hälyttävän oloinen. Saatuamme linnun putkeen se oli heti sen verran lähellä, että linnun kaartaessa se oli nopeasti tunnistettavissa vanhaksi kiljukotkaksi! Lintu jatkoi pikkuhiljaa kohti NNE:tä jättäen meidät pellon reunaan kättelemään toisiamme hyvästä haviksesta, joka oli itselleni jopa elis. (Kerran olin tosin aiemminkin kiljukotkan nähnyt - itse asiassa Kirkkonummen Porkkalassa 25.5.1985 - mutta koskapa myöhästyin tuolloin tilanteesta, enkä nähnyt linnun pukutuntomerkkejä, olin jättänyt sen havainnon laskematta. Nytpä tuo olikin jo aika paikata - 31:n vuoden jälkeen...)

Peltosirkkupaikalta siirryimme tietämällemme helmipöllöpaikalle, jossa helmipöllön pojat olivat kuitenkin jo jättäneet pesänsä. Eli helmipöllöjä ei näkynyt eikä kuulunut - mutta paikalla lauloi peltosirkku ja löysimme sieltä pikkulepinkäisen ja uuttukyyhkynkin. Sitten pyörähdimme viirupöllön pesällä, jossa pari poikasta kurkisteli kelossaan ja emokin istuskeli aukean reunassa.

Ajellessamme kohti Liminkaa blokkasi Janne jostain kilometrin päästä että tien yli lensi jotain mielenkiintoista, ja saavuttuamme kyseiseen kohtaan löysimme sinisuohaukkakoiraan. Limingassa lajilistamme täydentyi turkinkyyhkyllä ja tarjosin retkikumppaneilleni elisjäätelötkin paikallisella jäätelökioskilla.

Virkkulan tornille saavuttuamme keli oli yllättäen muuttunut, pohjoisen puoleinen tuuli oli voimistunut ja rantalietteet olivat kadonneet vesimassojen alle. Paikalta päivän mittaan Lintutiedotukseen ilmoitettu jalohaikara löytyi kuitenkin iloksemme jostakin Temmesjokisuun suunnalta, mistä se lensi vielä komeasti Routunkarin puolelle. Vaikka paikallisia kahlaajia ei juuri ollutkaan löysimme taivaalta tundrakurmitsan sekä hauskan sekaparven, jossa oli kaksi jänkäsirriäistä ja pikkusirri. Hyviä hoitoja olivat myös tuulessa lekutellut piekana sekä Lumijokisuussa istuskellut räyskä.  

Sannanlahden tornilla meininki oli taas mitä leppoisin, ja meille uusia lajeja olivat ainakin nuolihaukka ja suopöllö.

Seuraavaksi pyörähdimme Karvonlahdella, jonka laitumelta löytyi vaihtopukuinen mustaviklo, ja jatkoimme sitten kiireesti kohti Siikajokea. Matkan varrella näimme taas muutamia suopöllöjä, joista Säären rannassa istunut lintu innosti pojat räiskimään siitä kuviakin. Samalta paikalta löysimme myös karikukon, kapustarinnan ja reissun ainoan järripeipon.

Iltastaiji Varessäikän kärjessä palkittiin neljällä mustalinnulla ja vesipääskyparvella, joiden lisäksi seurailimme neljän hirven edesottamuksia. Niistä kolme kun lähti jostakin Varessäikän eteläpuolelta ensin kahlaamaan ja sitten uimaan kohti Hailuotoa, mutta neljän otus jänisti ja palasi rantaan jääden pois porukasta.

Tauvon Ulkonokalle lompsimme Auringon juuri laskettua, mutta valoa piisasi kyllä edelleen. Keskiyö Tauvossa tarjosikin melkoisia yllätyksiä, sillä kahden kuullun ja yhden nähdyn kaulushaikaran lisäksi kuulimme paikalla ruisrääkän ja luhtakanankin. Valtavilla rantahietikoilla ei kuitenkaan ollut juurikaan toivomiamme kahlaajia, uudeksi lajiksi saimme vain lapinsirrin ja paikalla pyöri muutamia pikkutiiroja sekä surullisen näköinen kettu, joka kuljeskeli kuono maata viistäen ja loikoili välillä hietikolla.

Lähdettyämme taas liikkeelle lensi automme edestä yllättäen iso pöllö, joka jäi onneksemme istumaan lähimetsään - lapinpöllö! Ja piipahdettuamme utuisella Säikänlahdella sama toistui kohta uudelleen - auton edestä hirvitornin päältä nousi siivilleen huuhkaja, jonka tosin itse nuijasin kun katselin juuri takapenkillä sivuikkunasta ulos. Mutta pääasia että kolme neljästä linnun havaitsi, jotta siitä saatiin virallinen pinna listaan.

Seuraavaksi löysimme itsemme Raahesta Pitkäkarin lintutornista, jonka edustalla uiskenteli muutamia kanadanhanhia ja pilkkasiipiä ja kuulimme myös aamuyön ensimmäisen satakielen. Raahen puolelta kuittasimme vielä neljä mustakurkku-uikkua ja jatkoimme Pyhäjoelle. Kuulimme lisää satakieliä, ruisrääkkiä ja luhtakanankin, ja Pyhäjokivarresta löysimme viitakerttusen. Muita aamuyön laulajia edustivat mm. mustapääkerttu sekä muutamat peukaloiset ja puukiipijät.

Aamustaijille könysimme Elävisluodon kärkeen. Kaakkureita oli muutolla pitkälti toistakymmentä, joiden ohessa näimme kuikan ja muutaman härkälinnunkin. Ruokkejakin liikkui peilityynellä merellä noin 15 linnun verran.

Palattuamme Siikajoen puolelle suunnistimme Varttiin etsimään metsälajeja hyvällä menestyksellä - palokärjen, pohjantikan ja kulorastaan ohella näimme komean ukkometsonkin. Sitten siirryimme paikkaan X, jossa joukkueeni jäsenet olivat kahtena vuonna havainneet ralleissaan reviiriä pitävän niittysuohaukkakoiraan - ja kuinkas ollakaan, sieltä sellainen taaskin löytyi!

Seuraavaksi olimme suunnitelleet aamustaijia Alhonmäellä, mutta koskapa kaksi paikalta eniten kaipaamamme lajia eli kangaskiuru ja hemppo löytyivät melkein heti autosta noustuamme, jatkoimmekin taas Sääreen. Mitään uutta paikka ei kuitenkaan enää tarjonnut, ja aikaisemmin aamulla muutaman muun joukkueen näkemä lampiviklokin oli joko poistunut tai kadonnut lämpöväreilyyn.

Niinpä koska meillä oli enää reilu tunti aikaa päätimme viettää sen Virkkulassa, ja siirryimme sinne. Noin viisi minuuttia ennen saapumistamme oli tornin ohittanut saalista kantava arosuohaukkakoiras, mutta eipä hätää... Miska blokkasi sen lentelemästä edelleen Pitkännokan päällä. Lintu lensi siellä jonkinmoista soidinlentoa saalis yhä kynsissään. Ja hetken päästä tornin edestä lensi kaksi suohaukkanaarasta, jotka jäivät Lumijokisuuhun kaartelemaan. Sinisuohaukan ja arosuohaukan sekaparvi!

Torniin kertyi pikkuhiljaa myös muita joukkueita, jotka kuittailivat itselleen pinnoja lähirannoilla käyskennelleestä tundrakurmitsasta, pikkusirristä ym. - jotka olimme saaneet jo edellispäivän puolella. Ralliajan lähestyessä jo loppuaan löysi Miska vielä kanahaukankin, josta tuli sitten viimeinen rallilajimme - eli laji n:o 155.

Rallimme loputtua pyörähdimme pikaisesti Tupoksen ABC:lla, jonka jälkeen Harry heitti meidät Vihiluotoon. Täältä jatkoin Jannen ja Miskan kanssa vielä Ouluun etsiskelemään rantakurvia Harryn palatessa Virkkulaan johtamaan rallin purkutilaisuutta. Helteisessä kelissä ei kurvia löytynyt, mutta muuttava piekana sentään säväytti vielä jonkin verran. Sittenpä lähdin palailemaan kohti Kemijärveä ja kotona odottavia koepinoja Miskan ja Jannen suunnatessa Mikkeliin ja Parikkalaan. Matkan varrella saimme sitten tiedon, että olimme sijoittuneet kolmanneksi yhdentoista joukkueen rallissa - eli ihan tyytyväisiä saimme olla suoritukseemme. Ja olimmekin.

22.5.2016 - in the middle of nowhere

Sunnuntaina - käytettyäni ison osan lauantaita ja sunnuntaitakin kokeiden korjaamiseen ja 9. luokkalaisten päättöarvosanojen antamiseen - päätin hetken mielijohteesta lähteä iltapäiväretkelle Sallan suuntaan. Yhtenä kimmokkeena oli toki se, että aivan kirkonkylän kupeessa Märkäjärvellä oli oleillut edellispäivinä pari mustakurkku-uikkua ja nokikanaa, joten ainakin jotain nähtävää piti olla tarjolla.

Menomatkalla ei löytynyt mitään mainittavaa, mutta Märkäjärvi oli käymisen arvoinen. Heti rantaviivassa paarusti tyllipari, kolme suokukkoa ja muutama liro, joista pystyin havainnoinnin ohessa ottamaan muutamia kuviakin.

Mustakurkku-uikut löytyivät järveltä ja nokikanat rantakortteikosta, joiden lisäksi kirjasin paikalta mm. 29 telkkää, 11 tukkasotkaa, 9 lapintiiraa ja parikymmentä pääskyä.

Seuraavaksi kohteekseni valitsin Aapa-Tuohilammen lintutornin, jonne meno oli varsin hankalaa aluksi puutteellisten opastusten ja lopuksi ajotien katkaisseen puomin takia. Lompsin kuitenkin tornille asti, jossa lammen lajistoa edustivat mm. kuikka, pari uiveloa ja kurkea sekä lammen yllä kierrelleet neljä tervapääskyä.

Paluumatkalla näin Kelloselän kohdalla hiiripöllön ja kirkonkylän kupeesta kurvasin vielä Termusjärven tornille. Täällä tornin suuntaan vievä tieura oli täynnä jonkun risusavotan yhteydessä kertyneitä oksia ja parkkilevikkeeltä piti suunnistaa tornille omaan muistiin turvautuen. Minkäänlaisia opasteita kun ei löytynyt. Torni oli kuitenkin täälläkin hyvä, ja järvi lintupaikkana erinomainen.

Vesilintuja edustivat 76 telkkää, 65 mustalintua, 30 tukkasotkaa, 10 pilkkasiipeä, 8 uiveloa ja viisi tavia. Järven rantoja kierteli sinisuohaukkanaaras ja täälläkin lenteli jo tervapääskykin. Tunnelmaa piristivät myös käen kukunta, kurkien huuto, liron laulu ja lähipuuhun ilmaantuneen tilhiparven sirinä. Autolle palatessani kuulin vielä järvelle saapuneen metsähanhiparven tojotusta.

Kotimatkalla ei enää kummempia näkynyt, ja kotiin saavuin sopivasti juuri jääkiekon MM -finaalin eli Suomi - Kanada pelin alkaessa.

PS: Otin retkeni jälkeen yhteyttä Sallan kuntaan, jossa luvattiin pistää opasteet ja muut puitteet kuntoon mainitsemieni lintutornien osalta!

20.-21.5.2016 - yöjuttu

Perjantai-iltana noin klo 23:25 lähdin pitkään suunnittelemalleni yöpyöräretkelle Isokylän suuntaan. Alkumatka ei ihmeitä tarjonnut, ja koko homman järkevyyskin alkoi mietityttää, mutta Kallaanvaaran venesataman edustalla peilityynellä järvellä kelluneet 45 mustalintua ja neljä lapasotkaparia sekä rannassa uineet kaksi härkälintuparia piristivät kummasti mieltä. Isokylän koulun kohdalla näkyi yön ensimmäinen lehtokurppa ja muutamaa sataa metriä myöhemmin kuulin lähipuista pari hernekertun säettä.

Jaakkolanlahdella ei ollut enää kahlaajia, ja ainoaksi havaintomerkinnäksi tuli 72 pikkulokkia. Sen sijaan Jousilammella uiskennellut heinätavikoiras riemastutti jo tosissaan. Imposenniemessä lensi reissun toinen lehtokurppa ja Kalkonniemessä herkistyin jopa kuvaamaan kaunista yömaisemaa.

Paluumatkalla päätin vielä selata selässä kantamallani kaukoputkella Imposenniemen mullospeltoja - lähinnä töyhtöhyyppiä laskiakseni. Se kannatti, sillä kahdeksan hyypän ohella putken kuvaan osui melkoinen yllättäjä - keräkurmitsa - josta sain putken läpi jonkinmoisen dokumenttikuvankin (noin klo 02:30).

Seuraava mielenkiintoinen yllätys tuli Rantapolun lenkkitien päästä, jossa lauloi hernekerttu - varsinkin kun jo aikaisemmin yöllä kuulemani kerttu lauloi nyt aktiivisesti tien toisessa päässä.  

Aurinko alkoi nousta Isokylällä ollessani, mikä kuului mm. peippojen, kirjosieppojen ja metsäkirvisten aktivoitumisena, ja päästyäni Kallaanvaaraan siellä lauloi rautiainenkin. Retkeni toinen pääkohde oli Jätevesijärvi, jonne saavuttuani kuulin kohta niin lapinsirrin kuin pikkutyllin ja tyllinkin. Järvellä oli 120 pikkulokkia ja vesilintuja edustivat mm. 7 jouhisorsaa, retken toinen heinätavikoiras, 6 lapasorsaa, punasotkapari, allipari, 115 telkkää ja kaksi uiveloa. Punajalkaviklo huuteli ja lenteli edelleen altaalla ja yllättäen kentälle ilmaantui kaksi äänekästä meriharakkaakin. Muita tehdasalueen lajeja edustivat mm. metsäviklo, 10 törmäpääskyä ja haarapääsky sekä neljä etelään matkannutta metsähanhea.  

Loppumatka sujui taas ilman kummempia yllätyksiä ja kotiin ja nukkumaan pääsin joskus seitsemän aikaan aamulla, pitkän mutta mielestäni aika huikean yön jälkeen.

16.-19.5.2016 - Kemppaa ja Rolloa jälleen

Alkuviikon ainoat havismerkinnät olivat maanantaina aivan koulun vieressä laulanut tiltaltti ja tiistaina kotipihassa laulanut punavarpunen. Keskiviikkona olin kuitenkin taas Rovaniemellä, nyt tyttären kanssa jolla oli käynti LKS:ssa. Koska sairaalareissussa meni aamusta pitkälle iltapäivään asti ehdin taas pyörähtää kaupungillakin. Vesi oli noussut kovasti, ja Niskanperän tornin edustalla oli enää 30 suokukkoa sekä pari valkovikloa ja kuovi. Mandariinisorsat olivat näyttäytyneet edellispäivänä molemmin puolin Kemijokea, joten hain niitä ensin Hirvaalta ja sitten Koskenrannan puolelta. Sorsia ei taaskaan näkynyt, mutta Kemijoen itäpuolelta löytyi kyllä lajille oikein passeli lutakko, jonka lajistoa edustivat nyt mm. muutama poro ja laulujoutsen sekä ohitseni sinkoutunut metsäjänis.

Souharinlammella törmäsin Leppäsen Timoon ja Eijaan, joiden kanssa näin mm. lapasorsaparin, kahdeksan lapinsirriä, sääksen ja todennäköisesti jo lauantaina Paavalniemessä näkemäni vanhan merikotkan. Paavalniemen tornilla taas oli paikalla oikeastaan vain (niin ikään vanha tuttu) lapasorsakoiras, ja Pöykkölästä löysin pikkutyllin ja fasaanin.

Koskapa sairaalalla oli vielä hommat kesken sovin Timon kanssa treffit Aronperälle, ja komppasimme vielä sen kahdestaan. Mainittavimpia haviksia olivat Jängislahdella uiskennellut silkkiuikku, Ounasjokisuistoon laskeutuneet pari kurkea ja tietenkin etsimämme lintu - paikalla edelleen viihtynyt uuttukyyhky, joka pomppasi edestämme lentoon laskeutuen kauemmas kentälle, ja oli Timolle ensihavainto lajista Lapista.

Torstaina retkeilin taas Kemijärvellä, eli kävin koulupäivän aikana 6. luokkalaisten kanssa BirdLifen "Lasten lintuviikon" retkellä Kuumalammella. Lammen yllä pörräsi nyt 200 pikkulokkia ja koulun katonharjan alla asuva pikkuvarpusen ja varpusen risteymäkoiraskin suvaitsi näyttäytyä meille. Iltapäivän pyörälenkin paras laji oli uimarannalla piipertänyt tylli.

11.-15.5.2016 - lietteillä ja lutakoilla

Keskiviikkona ehdin piipahtaa vain pikaisesti kaupungin rannoilla. Riekonniemen edustalta löysin alliparin, 13 mustalintua, kaakkurin ja kolme härkälintua ja Pitkänsillan ympäristössä uiskenteli kolme härkälintua lisää - sekä pari lapa- ja jouhisorsaa.

Torstaina tein kevään ensimmäisen retken entisen sellutehtaan Jätevesijärvelle, jonka linnustoa olen seurannut viimeisten kymmenen vuoden ajan, ja jonne minulla on sen takia myös kulkulupa. Allas yllättikin positiivisesti, sillä 270 nauru- ja 60 pikkulokin lisäksi löysin paikalta mm. harmaasorsaparin, lapasorsaparin ja heinätavikoiraan. Kahlaajia edustivat pari rantasipiä ja punajalkaviklo.

Perjantaina pyöräilin muutaman lenkin kaupungilla ekopinnojen toivossa. Kuumalammen ympäristössä pyöri 110 pikkulokkia ja lammella ui 42 tukkasotkaa. Kirjaston edustalla näkyi pikkutyllikin. Venesataman edustalta löysin puolestaan 62 joutsenta, alli- ja mustalintuparit, kuusi lapasotkaa, kolme härkälintuparia ja tuulihaukka.

Lauantaiaamuna olin jo aikaisin liikenteessä, sillä olin luvannut kuskata vaimoni Rovaniemen lentoasemalle jo puoli viideksi, ja tarkoitukseni oli viettää koko aamupäivä Rovaniemen lintukohteissa. Heti lentoasemalta lähdettyäni tien yli lensi lehtokurppa ja pari pysähdystä Kuolajokisuussa tarjosivat kaksi silkkiuikkua, kaakkurin, merikotkan, 70 suokukkoa ja punajalkaviklon sekä pari hirveä. Niskanperälle käännyttyäni näkyi joen puolella selkälokki, ja tornille niitä näkyi neljä lisää. Lintutornilla olivat myös Nevalan Esko ja Simulan Jukka, joiden kanssa staijailin tovin, ja näimme mm. pari kuikkaa, sinisuohaukan ja parisataa suokukkoa.

Seuraavaksi kohteekseni valikoitui Hirvas, jossa oli oleillut kaksi mandariinisorsakoirasta. Ainoa palkinto etsinnästä oli Kemijokivarressa laulanut sinirinta. Illinvuopajassa oli taas pari kuikkaa ja mustalintupari ja Souharinlammella viisi taigametsähanhea, kaksi merilokkia, 35 suokukkoa, 11 mustavikloa, kaksi pikkutylliä ja lapinsirri.

Päivän toinen lintutornikohde oli Paavalniemen torni, jonne kävellessäni kuulin hippiäisen ja jossa törmäsin puolestaan Ruonakosken Anttiin. Täälläkin oli hyvät ja laajat lietteet, joilta Antti laski sinnikkäästi 187 suokukkoa, 133 liroa ja 9 valkovikloa, joiden lisäksi kahlaajia edustivat kolme lapinsirriä ja tylli.

Taivaalla pyöri joitakin haarapääskyjä ja yksi törmäpääsky ja torniin kuului hernekertun laulua. Läheisen niemen kärjessä istui puun latvuksessa komea vanha merikotka, ja tornin edustalta löysimme vielä pari lapintiiraa ja lapasorsankin.  

Viimeiseksi etapikseni Rovaniemellä otin Aronperän, josta sain vielä siivilleen sekä kiurun että jänkäkurpan, ja kotimatkalla pysähdyin hetkeksi Apukan peltojen kohdalla, joilta löytyi töyhtöhyyppien ohella myös kolme kapustarintaa.

Illalla kävin vielä pyörälenkin Kemijärven rannoilla. Venesataman edustalla oli nyt ainakin 118 joutsenta ja kuikka, ja löysin paikalta kivitaskunkin. Hannantien edustalla oli toinen kuikka ja jossain todella kaukana pohjoisessa istui puun latvassa kalasääski.  

Vauhdikkaan lintuviikon päätteeksi kävin sunnuntaiaamuna taas Jätevesijärvellä, tosin nyt fillarilla. Harmaasorsat, lapasorsat ja punajalkaviklo olivat edelleen paikalla, mutta heinätavia en harmikseni löytänyt. Vahinko paikkautui kuitenkin uudella yllätyksellä eli punasotkaparilla. Muita räpyläjalkaisia edustivat mm. 11 tavia, 5 uiveloa ja jouhisorsa. Pyörälenkin muuta satoa olivat lapintiira (sairaalan rannassa), metsäkirvinen ja kirjosieppo (Kallaanvaarassa) ja 25 niittykirvistä ja kaksi kivitaskua (venesatamassa). Hauska yllätys oli puolestaan Sairaala Lapponian savupiipun päässä kitkuttanut taivaanvuohi, josta tuli samalla pihapinna.

Iltapäivällä pakkasin vielä muksut autoon ja kävimme retkellä Myllykummun lintutornilla. Tornin edustalla pörräsi kymmenittäin haara-, räystäs- ja törmäpääskyjä ja rannassa lenteli 30 keltavästäräkin parvi. Yhdessä kaukana olevassa kelossa istui kaksi merikotkaa ja mukava yllätys oli myös tornin edustalta lentänyt tilhi. Autolle palattuamme näimme vielä suopöllön ja paluumatkalla koppelon. Kotimatkalla päätin kurvata mutkan Isokylällä, ja Kärppäläntien pelloilla meitä odottikin yllättävä näky... Paikalla ruokaili ainakin 600 suokukkoa, jotka olivat saaneet seuraansa ainakin yhden pikkukuovinkin.    

9.-10.5.2016 - repesorsista paksujalkaan

Maanantaiaamuna kävin jo ennen koulun alkua pyöräilemässä lenkin kaupungilla. Vesi oli noussut reipasta kyytiä, eli käytännössä kaikki hyvät lietteet olivat pettymyksekseni jo veden alla. Hannantien edustalta löytyi kuitenkin pieneksi piristykseksi harmaasorsapari sekä härkälintu ja kirjaston edustalla varoitteli leppälintukoiras. Myöhemmin päivällä ehdin vain piipahtaa Pitkälläsillalla, jonka ympäristöstä löysin mm. 19 mustalintua, 7 pikkulokkia, pari kalatiiraa ja mustavikloa sekä aikaisen törmäpääskyn.

Tiistaina kävin koulupäivän ja valtuuston iltakoulun välissä Isokylällä, jossa kevät oli loikannut taas aimo harppauksen eteenpäin. Jo menomatkalla näkyi Pitkälläsillalla lapasorsa ja Ollilantien varren lammikosta niitä löytyi peräti kolme koirasta ja kaksi naarasta lisää. Tien toisella puolella Jaakkolanlahdella uiskenteli härkälintu ja rannassa tepasteli 24 suokukkoa sekä jokunen liro ja mustaviklo. Imposenniemen pelloilla näkyi 12 kapustarintaa ja pikkukuovi ja Porolammen pelloilla keltavästäräkki sekä pensastasku.

Tehdessäni lähtöä valtuustosalista tuli viesti Kuusamon Kantokylästä löytyneestä paksujalasta, ja hetken mietinnän ja karttaan vilkaisemisen jälkeen olinkin taas bongausreissulla. Ajomatkan varrella Lintutiedotukseen tulleet tiedot kertoivat linnun nukkuvan löytöpaikalla, joten isompaa hätää ei tuntunut olevan. Päästyäni nuottien mukaiseen paikkaan vastaani käveli pari naista, jotka kertoivat että lintu näkyi parhaiten lähipellolle, ja siellä olikin vielä muutamia kuusamolaisia (Jarmo Martiskainen, Timo Talala ym.) sitä kiikaroimassa. Lintu torkkui edelleen keskellä peltotietä maastoutuen hämmästyttävän hyvin ympäristöönsä.  

Seurailin väsyneen oloista lintua reilun puolen tunnin ajan, eikä se näyttänyt hätkähtävän edes ohi lentänyttä merikotkaa. Juuri kun olin tekemässä lähtöä Peunan Antti soitti olevansa muutaman kilometrin päässä, ja niinpä jäin kuitenkin vielä pellolle ja tuijottelin Antin (ja välillä talon isännänkin) kanssa lintua taas ainakin puoli tuntia, kunnes viimein päätin lähteä. Ehdittyäni kävellä kymmenkunta metriä Antti huusi kuitenkin perääni, että nyt se lintu seisoo... Palasin pikaisesti Antin luo, ja nyt lintu oli viimeinkin päättänyt aktivoitua ja näimme nyt ensimmäistä kertaa myös paksujalan jalat.

Se seisoskeli ensin tokkuraisen näköisenä, juoksi vähän matkaa ja pomppasi sitten lentoon ja lensi läheisen maatalon taakse. Löysimme sen sieltä, tosin taas makoilemasta, mutta nyt se oli jo mukavan lähellä ajotietä, josta sitä katselimme.

Otin linnusta vielä muutaman kännykkäkuvan kaukoputkeni läpi ja lähdin viimein palailemaan kohti Kemijärveä. Paluumatkalla ei lisähavaintoja tullut, mutta Euroviisujen semifinaali tahditti sentään mukavasti matkantekoa.

8.5.2016 - mutkien kautta matkaan

Sunnuntaina olin suunnitellut lähteväni jo hyvissä ajoin palailemaan kohti pohjoista, mutta aamuinen hälyviesti punakaulahanhista muutti minun ja Jannen suunnitelmat, ja aamupäivän retkikohteeksi valikoitui Parikkalan Saari. Tosin sinne ajellessamme kävimme ensin tsekkaamassa onnistuneesti läheisen sirittäjäpaikan. Päästyämme pelipaikoille olivat linnut tilapäisesti kateissa, mutta löytyivät kohta juuri sieltä mistä olisimme itsekin niitä seuraavaksi etsineet - eli Suurenjärvenlietteen hanhiparvesta.

Tovin paikallisten harrastajien kanssa hanhia katseltuamme jatkoimme Pohjanrannan tornille, jonka edustalta löytyi iloksemme mustapyrstökuiri. Paikalla oli jo valmiiksi tuhansia valkoposkihanhia ja kohta lintuja alkoi lapata paikalle myös Suurenjärvenlietteen suunnasta, joten laitoimme paikallisille hälärin että nyt myös sieltä kadonneita punakaulahanhia kannattaisi etsiä jatkossa täältä, ja jatkoimme sitten matkaamme.

Palattuamme Parikkalaan kävimme syömässä ja lähdin sitten viimein ajelemaan kohti pohjoista. Saarta jälleen lähestyessäni tuli kuitenkin tieto, että Siikalahdella oli nähty kiljukotka, ja koskapa olin jo aika kaukana päätin Jannen soiton opastamana ajella Pirhosen Jarmon ja Rantasen Joukon seuraksi Saaren suurimman peltoaukean reunaan odottamaan, jos kotka tulisi sitä reittiä. Kohta paikalle saapuivat myös linnun löytäneet Mika Teivainen ja Arttu Valonen, mutta jonkin aikaa odoteltuamme tuli viesti, että kotka olikin havaittu pian ensitapaamisen jälkeen jälleen Siikalahdella, eli kyse olikin paikallisesta eikä liikkuvasta linnusta. Niinpä lähdin taas jatkamaan matkaani, joskin bongasin vielä Parikkalan viimeiseksi havainnoksi Tetrisuolta aamulla löytyneen peltosirkun.

Alkumatka meni vauhdikkaasti, joskin pysähdyin hetkiseksi Kiteen Puhoksessa ja laskin peltojen päältä peräti 57 lentävää töyhtöhyyppää. Suomussalmella näkyi kelon latvassa isolepinkäinen ja samalla hakkuulla huutelivat metsäviklo ja pikkukuovi. Saman kunnan puolella lensi edestäni ukkometso ja Kuusamon puolelle päästyäni alkoi tien varressa näkyä myös koppeloita sekä todella paljon jäniksiä.

Iltaöinen Kuusamon läpiajo tarjosikin yllättävän paljon nähtävää ja kuultavaa. Säynäjäperän kohdalla oli tien varressa hirvi ja lahdelta kuului viita- ja ruskosammakoiden mekastusta. Nissinjärven Kokkoperässä ui puolestaan reissun kolmas piisami. Pyörähdys Konttaisen parkkipaikalla ei antanut kuin muutaman laulurastaan, mutta pysähdys Varpasalmella tarjosi liroja, huutelevan härkälintuparin, soidintavia teeriä sekä yllätyksekseni myös puputtavan helmipöllön - ja muutamaa kilometriä myöhemmin edestäni lensi sitten lapinpöllökin!

Kemijärvelle saavuin vuorokauden juuri vaihduttua, sillä noin varttia yli puolenyön kirjasin Joutsijärveltä retkeni viimeisiksi havainnoiksi hirven ja viisi kapustarintaa.

7.5.2016 - ruusuinen taistopäivä

Tornien taiston aamuna herätyskello herätti vähän kolmen jälkeen, ja lompsimme tornille jo auringonnousun aikoihin. Vähän ennen viittä oli joukkueemme (eli minä, Janne, Hanna, Lötjösen Matti ja Kuusisalon Ilpo) kasassa ja valmiina kahdeksan tunnin intensiiviseen havainnointiin.

Aamu oli hiukan sumuinen, mutta lämpimästä kelistä huolimatta näkyvyys pysyi lähes koko päivän todella hyvänä, mikä helpotti lintujen löytämistä. Niinpä lajilistamme alkoi täyttyä hyvää kyytiä, ja parin tunnin jälkeen kasassa oli jo 70 lajia, vaikka havaitsemamme linnut olivatkin pääosin Siikalahden peruslajistoa.

Hanhia pörräsi taas siellä täällä ja arvioimme pelkästään järvellä kelluvan enimmillään tuhatkunta valkoposkihanhea. Paikallisista vesilinnuista mukavimpia olivat harmaasorsakoiras ja uivelonaaras, ja muutolta löytyi mm. viitisensataa mustalintua ja jokunen allikin. Petolinnuista mainittavimmat olivat pari sinisuohaukkanaarasta, kaukana lennellyt mahdollinen sirosuohaukka, piekana, kaksi nuolihaukkaa ja pitkän odottelun jälkeen taivaalta löytynyt haarahaukka. Päivän toinen vuodari oli kevään ensimmäinen tervapääsky. Tikkojakin näkyi kolme lajia, sillä käpytikkojen ja parin palokärjen ohella näimme Siikalahdelle tyypillisen, mutta itseäni aina ilahduttavan valkoselkätikkakoiraan. Myös kahlaajia - pääasiassa liroja ja suokukkoja - muutti jonkin verran, ja muita hyviä taistolajeja olivat mm. kaakkuri, punajalkaviklo ja uuttukyyhky.

Taiston tauottua ynnäsimme yllätykseksemme nähneemme peräti 95 lajia, eli enemmän kuin olimme näin kesäiseltä keliltä uskaltaneet edes odottaa. Toisaalta vaikka osa muuttajista oli jo jatkanut pohjoiseen korvasivat niiden puuttumista mm. tornista havaitsemamme törmäpääsky, satakieli, ruokokerttunen, hernekerttu ja pari pensaskerttua. Kävellessämme tornilta autoille lauloi opastuskeskuksella mustapääkerttukin.

Päivän jatkosuunnitelmat menivät uusiksi lähes samalla kellonlyömällä kun taisto loppui, sillä Janakkalasta tuli ilmoitus sieltä löytyneestä ruusulokista. Koskapa Jannelta puuttui laji jopa WP -pinnoista olivat vaihtoehdot vähissä ja kohta olimmekin tien päällä. Pitkältä tuntuneen ajomatkan jälkeen jouduimme vielä kävelemään muutaman kilometrin, ennen kuin saavutimme turvetuotantoalueen keskellä olevan lammikon reunalla seisseen bongariporukan.

Iloksemme lintu oli edelleen paikalla, mutta vaikutti valitettavan huonokuntoiselta - eli se torkkui pää nuokahdellen altaan reunalla. Jonkin aikaa sitä seurailtuamme ja tuttuja jututettuamme se nousi kuitenkin siivilleen ja lensi näyttävän lenkin altaan yllä kadoten lopuksi rantavallin taakse. Pitkän odottelun jälkeen ruusulokki nousi taas vallille näkyviin ja levättyään tovin se siirtyi edessämme olevalle turvekentälle, jolloin onnistuin saamaan siitä itsekin jokusen lentokuvan.

Röyhynsuon muita lintuja edustivat mm. pari ruskosuohaukkaa ja lapasorsaa sekä ylitsemme lentänyt tylli. Paluumatkalla piipahdimme aivan lokkipaikan lähellä Ryttylässä koputtelemassa setämme ovella, mutta ketään ei ollut kotona, ja kävimme myös viimein syömässä jossakin Lahden seutuvilla.

Koskapa ohitimme Lappeenrannan vasta illan pimettyä kävimme kokeilemassa olisiko Kaislasella havaittu ruokosirkkalintu äänessä. Olihan se, sillä lintu kuului jo autoon asti, ja samalta järveltä kuulimme kaulushaikaran ja luhtakanankin. Parikkalaan saavuimme joskus yhden maissa yöllä, ja piipahdettuamme ensin Patotiellä pääsimme viimein yöpuulle.

6.5.2016 - latauspäivä

Herätyskello soi armottomasti jo keskiyöllä ja kohta löysimmekin itsemme Patotieltä kuuntelemasta kaulushaikaroiden, luhtakanojen, luhtahuittien ja viitasammakoiden sekakuoroa. Kuulimme lyhyehkön yöretkemme aikana ainakin viisi huittia, seitsemän luhtakanaa ja kaksi satakieltä sekä useita muuttavia mustalintuja, mutta mitään isompaa yllätystä ei vastaan tullut. Siikalahdella yöpyvät hanhet pitivät myös melkoista mekkalaa, ja muutamaan kertaan kuulimme punasotkien ja nokikanojenkin ääntelyä.

Aamulla Janne lähti töihin ja itse kävin ensin paikkaamassa Harrin pihapiirissä edellisiltana nuijaamani käenpiian ja jatkoin sitten Siikalahdelle. Aamun ohjelmassa oli linturetken vetäminen KD:n Parikkalan paikallisosaston väelle, ja paikalla olikin kolmisenkymmentä linnuista ja luonnosta kiinnostunutta. Lintutornikierroksen jälkeen kahvittelimme, paistoimme makkaraa ja rupattelimme pitkään opastuskeskuksen edustalla, ja retkeläisten poistuttua lompsin sitten Patotien tornille, jonne Jannekin saapui ruokatuntiaan viettämään. Paikalla oli yllätykseksemme myös Hotulaisen Kimmo, jonka värikkäät jutut piristivät helteistä ja hiljaista lintupäivää.

Jannen päästyä töistä kävimme ensin syömässä ja iltapäivällä lähdimme sitten kiertämään häneltä vielä tarkastamatta jääneitä pöllönpönttöjä. Metsäkierros palkittiin mm. laulavalla tiltaltilla, soidintavalla ukkometsolla, hirvellä ja kangasvuokoilla, mutta ainoat pöntöistä löytyneet asukkaat olivat talitiaisia. Illan viimeisellä valolla kaivoimme vielä Härskiinmutkan edustalta puolenkymmentä allia, jonka jälkeen lähdimme lataamaan akkujamme seuraavan päivän suurta koitosta eli Tornien taistoa varten.   

5.5.2016 - helatorstai Parikkalassa

Helatorstaina lähdin Jannen ja Hannan kanssa liikkeelle jo aamuvarhaisella, ja aloitimme retkipäivän kiikaroimalla Simpeleenjärvelle Härskiinmutkan kohdalta. Piristävä yllätys löytyi heti, sillä lähirannassa tepasteli meriharakka. Seuraavaksi jatkoimme Siikalahdelle Patotien torniin, jossa staijailimme noin puoli seitsemästä puolillepäivin asti.

Aamun laululintuja edustivat mm. kolme kerttulajia (mustapää-, pensas- ja hernekerttu), ruokokerttunen, pensastasku, kirjosieppo, leppälintu, metsäkirvinen ja satakieli, ja muutolla näimme suokukkojen, lirojen, ja mustaviklojen ohella mm. pikkutyllin ja lapinsirrin "sekaparven". Valkoposki-, metsä- ja tundrahanhia oli jonkin verran liikkeellä, joiden lisäksi taivaalta löytyi mm. pari nuolihaukkaa, haara- ja törmäpääskyä sekä keltavästäräkkiä. Paikallista lajistoa edustivat mm. mustakurkku-uikut, lapasorsat, punasotkat, ruskosuohaukat, sääkset, luhtakanat, rantasipit, pikkulokit ja kalatiirat.

Lintujen ohella pääsimme ihmettelemään tornin juurella hypellyttä kärppää, joka sinkoili välillä hyvinkin läheltä samassa heinikossa loikoillutta kyytä.

Kelin lämmettyä jopa tukalan kuumaksi päätimme lähteä kiertelemään lähialueen järvenselkiä. Päätös osoittautui oikein hyväksi, sillä jo ensimmäisessä etapissamme Tähtiniemessä tärppäsi, ja löysimme järveltä neljän allihaahkan parven! Muuten järvillä oli hiljaista, mutta kesäistä tunnelmaa täydensi käen kukunta.

Iltapäivällä piipahdimme juhlistamassa Soikkelin Miikan valmistujaisia, jonka jälkeen retkemme jatkui päivänsankarilla vahvistettuna Saaren puolelle. Aloituspaikkamme Tetrisuo tarjosi vain ampuhaukan, mutta Pohjanranta ruletti jälleen. Nyt tornin edustalta löytyi mm. neljä harmaasorsakoirasta ja kauempana uivassa laulujoutsenparvessa oli mukana pikkujoutsen.

Hanna jäi tässä vaiheessa pois kyydistä, eli hän pystytti piilokojun lähirantaan, josta löytyikin heti mm. punajalkaviklo, ja jäi sinne yöksi kuvaamaan meidän muiden jatkaessa retkeä.

Retki jatkuikin ihan hyvissä merkeissä, sillä Suurenjärvenlietteeltä löysimme suuresta hanhiparvesta lyhytnokkahanhen ja lukurenkaallisen metsähanhen. Sama laaja peltoaukea palkitsi myös suopöllöllä ja jänkäkurpalla.

Jätettyämme Miikan Särkisalmelle käväisimme vielä hakemassa Partasen Harrilta tuoreen vesimyyränraadon, jonka toimitimme yötä vasten parempiin suihin - eli iltapalaksi pöntössään hautovalle viirupöllömammalle. Iltakymmenen aikaan vetäydyimme muutamaksi tunniksi yöpuulle tarkoituksenamme kuitenkin painua taas maastoon heti puolenyön jälkeen.

2.-4.5.2016 - jäähyväiset jäälle

Toukokuun alkupäivinä sulapaikat Pitkänsillan ympäristössä pikkuhiljaa laajenivat, kaakkurit saapuivat sulille ja maanantai-iltana jään reunalta löytyi yöpyvä selkälokki ja tiistaiaamuna yllättävän aikainen suokukko. Tiistaista koulumatkaa tahditti jo laulava pajulintukin. Tiistaina tulikin jo viesti siitä, että jäät olisivat lähdössä, joten LC Kemijärven edustajat aloittivat päivystyksen Pitkänsillan kupeessa, jottei jäänlähtömerkki pääsisi huomaamattamme karkaamaan. Oma väijyvuoroni osui iltakymmenen ja puolenyön väliin, jolloin jäät olivat kuitenkin rauhallisesti paikallaan, ja vahtivuoroa piristivät vain lähipuskissa smyygaillut punarinta sekä läppäriltä seuraamani Mestareiden liigan välieräpeli. Keskiviikkona sain kuitenkin jo aamupäivällä kouluun hälärin, että nyt ne jäät lähtevät, ja ehdittyäni lyhyen koulupäivän jälkeen sillalle oli siellä jo täysi meno päällä.

Kauaa en jäiden virtaamista ehtinyt seurata, sillä kohta suuntasin autoni keulan kohti etelää ja lähdin ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa. Menomatkan havaintotarjonta jäi yllättävänkin vaisuksi, ja vain Valtimossa uiskennellut kanadanhanhi, Nurmeksessa loikkineet rusakot ja Juukassa lentänyt ruskosuohaukka päätyivät havikseen saakka. Illan hämärtyessä olin viimein perillä Parikkalassa, ja kävin saman tien Jannen kanssa tsekkaamassa heidän lähirantansa lintutilanteen.

Koivut olivat täällä jo hiirenkorvalla ja järveltä kuului kaulushaikaran humppausta, härkälintujen rääkynää ja silkkiuikkujen korinaa. Loppuilta meni taas Mestareiden liigan parissa ja latautuessa tuleviin intensiivisiin retkipäiviin.