9.-10.5.2016 - repesorsista paksujalkaan

Maanantaiaamuna kävin jo ennen koulun alkua pyöräilemässä lenkin kaupungilla. Vesi oli noussut reipasta kyytiä, eli käytännössä kaikki hyvät lietteet olivat pettymyksekseni jo veden alla. Hannantien edustalta löytyi kuitenkin pieneksi piristykseksi harmaasorsapari sekä härkälintu ja kirjaston edustalla varoitteli leppälintukoiras. Myöhemmin päivällä ehdin vain piipahtaa Pitkälläsillalla, jonka ympäristöstä löysin mm. 19 mustalintua, 7 pikkulokkia, pari kalatiiraa ja mustavikloa sekä aikaisen törmäpääskyn.

Tiistaina kävin koulupäivän ja valtuuston iltakoulun välissä Isokylällä, jossa kevät oli loikannut taas aimo harppauksen eteenpäin. Jo menomatkalla näkyi Pitkälläsillalla lapasorsa ja Ollilantien varren lammikosta niitä löytyi peräti kolme koirasta ja kaksi naarasta lisää. Tien toisella puolella Jaakkolanlahdella uiskenteli härkälintu ja rannassa tepasteli 24 suokukkoa sekä jokunen liro ja mustaviklo. Imposenniemen pelloilla näkyi 12 kapustarintaa ja pikkukuovi ja Porolammen pelloilla keltavästäräkki sekä pensastasku.

Tehdessäni lähtöä valtuustosalista tuli viesti Kuusamon Kantokylästä löytyneestä paksujalasta, ja hetken mietinnän ja karttaan vilkaisemisen jälkeen olinkin taas bongausreissulla. Ajomatkan varrella Lintutiedotukseen tulleet tiedot kertoivat linnun nukkuvan löytöpaikalla, joten isompaa hätää ei tuntunut olevan. Päästyäni nuottien mukaiseen paikkaan vastaani käveli pari naista, jotka kertoivat että lintu näkyi parhaiten lähipellolle, ja siellä olikin vielä muutamia kuusamolaisia (Jarmo Martiskainen, Timo Talala ym.) sitä kiikaroimassa. Lintu torkkui edelleen keskellä peltotietä maastoutuen hämmästyttävän hyvin ympäristöönsä.  

Seurailin väsyneen oloista lintua reilun puolen tunnin ajan, eikä se näyttänyt hätkähtävän edes ohi lentänyttä merikotkaa. Juuri kun olin tekemässä lähtöä Peunan Antti soitti olevansa muutaman kilometrin päässä, ja niinpä jäin kuitenkin vielä pellolle ja tuijottelin Antin (ja välillä talon isännänkin) kanssa lintua taas ainakin puoli tuntia, kunnes viimein päätin lähteä. Ehdittyäni kävellä kymmenkunta metriä Antti huusi kuitenkin perääni, että nyt se lintu seisoo... Palasin pikaisesti Antin luo, ja nyt lintu oli viimeinkin päättänyt aktivoitua ja näimme nyt ensimmäistä kertaa myös paksujalan jalat.

Se seisoskeli ensin tokkuraisen näköisenä, juoksi vähän matkaa ja pomppasi sitten lentoon ja lensi läheisen maatalon taakse. Löysimme sen sieltä, tosin taas makoilemasta, mutta nyt se oli jo mukavan lähellä ajotietä, josta sitä katselimme.

Otin linnusta vielä muutaman kännykkäkuvan kaukoputkeni läpi ja lähdin viimein palailemaan kohti Kemijärveä. Paluumatkalla ei lisähavaintoja tullut, mutta Euroviisujen semifinaali tahditti sentään mukavasti matkantekoa.