Jaakkolanlahdella ei ollut enää kahlaajia, ja ainoaksi havaintomerkinnäksi tuli 72 pikkulokkia. Sen sijaan Jousilammella uiskennellut heinätavikoiras riemastutti jo tosissaan. Imposenniemessä lensi reissun toinen lehtokurppa ja Kalkonniemessä herkistyin jopa kuvaamaan kaunista yömaisemaa.
Paluumatkalla päätin vielä selata selässä kantamallani kaukoputkella Imposenniemen mullospeltoja - lähinnä töyhtöhyyppiä laskiakseni. Se kannatti, sillä kahdeksan hyypän ohella putken kuvaan osui melkoinen yllättäjä - keräkurmitsa - josta sain putken läpi jonkinmoisen dokumenttikuvankin (noin klo 02:30).
Seuraava mielenkiintoinen yllätys tuli Rantapolun lenkkitien päästä, jossa lauloi hernekerttu - varsinkin kun jo aikaisemmin yöllä kuulemani kerttu lauloi nyt aktiivisesti tien toisessa päässä.
Aurinko alkoi nousta Isokylällä ollessani, mikä kuului mm. peippojen, kirjosieppojen ja metsäkirvisten aktivoitumisena, ja päästyäni Kallaanvaaraan siellä lauloi rautiainenkin. Retkeni toinen pääkohde oli Jätevesijärvi, jonne saavuttuani kuulin kohta niin lapinsirrin kuin pikkutyllin ja tyllinkin. Järvellä oli 120 pikkulokkia ja vesilintuja edustivat mm. 7 jouhisorsaa, retken toinen heinätavikoiras, 6 lapasorsaa, punasotkapari, allipari, 115 telkkää ja kaksi uiveloa. Punajalkaviklo huuteli ja lenteli edelleen altaalla ja yllättäen kentälle ilmaantui kaksi äänekästä meriharakkaakin. Muita tehdasalueen lajeja edustivat mm. metsäviklo, 10 törmäpääskyä ja haarapääsky sekä neljä etelään matkannutta metsähanhea.
Loppumatka sujui taas ilman kummempia yllätyksiä ja kotiin ja nukkumaan pääsin joskus seitsemän aikaan aamulla, pitkän mutta mielestäni aika huikean yön jälkeen.
