9.-11.7.2013 - harmaasorsapoikue ja muuta sälää...

Seuraavat päivät vietin pitkälti kotioloissa rengastellen välillä pihalintuja, joita edustivat käpytikat, talitiaiset, varpuset, pikkuvarpuset, viherpeipot ja vihervarpuset.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä piipahdin taas Isokylän pelloilla katsastamassa kahlaajatilannetta ja löysin vielä yksittäiset kuovin ja töyhtöhyypän poikaset.

Iltasella kävin sitten mutkan Jätevesijärvellä, jossa oli jälleen elämää. Allinaaras oli edelleen paikalla ja toinen tälle järvelle outo vesilintuvieras oli härkälintu. Myös jo edellisellä käynnilläni havaitsemani 10 lapasorsaa uiskentelivat yhä järven takaosassa. Muita vesilintuja edustivat 17 haapanaa, 95 tavia, 5 jouhisorsaa, 60 tukkasotkaa, 45 telkkää ja 4 uiveloa. Retken kohokohta oli kuitenkin kaukaa vastarannalta hoksaamani sorsapoikue – emo ja kaksi isohkoa untuvikkoa – jotka näyttivät heti lupaavilta ja aikani tihrustettuani varmistuivat harmaasorsiksi. Mahtoiko olla Itä-Lapin ensipesintä?!

Kahlaajista löysin altaalta muutaman töyhtöhyypän, tyllin ja pikkutyllin, kuovin, rantasipin ja parikymmentä liroa. Lokkeja taas edustivat reilu 20 harmaalokkia (puolenkymmentä poikasta), 5 kalalokkia (ainakin yksi poikanen) ja vain yksi nuori naurulokki, joka sekään tuskin oli pesinyt paikalla.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Pitkänsillan pengertiellä, jonne näkyi härkälintupariskunta ja emonsa selkähöyhenten seasta kurkisteleva pieni poikanen.

6.-8.7.2013 - lokkeja ja tiirailua

Sunnuntaiaamuna ajelin taas Simojärvellä, ja kahviteltuani Hamarin Allun luona suuntasin Allun, hänen poikansa Lennin ja Kalavaisen Topin kanssa läheisille pikkulammille tutkailemaan harmaalokkitilannetta. Topin rakentamasta lintutornista laskin lammilta ainakin yhdeksän isoa lokinpoikasta, joita sitten lähdimme Allun ja Lennin kanssa soutuveneellä tavoittelemaan Topin jäädessä torniin staijailemaan ja virittelemään makkaratulia läheiselle laavulle.

Auringon porottaessa soudimme lammilta ja Lenni juoksi rantasoilta kiinni peräti 11 komeaa harmaalokkinuorukaista, eli pesinnät näyttivät sujuneen huomattavasti edellisvuotta paremmin. 

Iltapäivällä urakan jälkeen söimme Allun luona makoisat Allun ja Lennin Tenolta pyytämästä lohesta tehdyt "perhoset" Topin luota lainattujen pottujen ja sipulivoin kanssa, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lumijokea, jonne Allu oli luvannut viedä Lennin illaksi.

Ajomatkalla ei ihmeitä näkynyt - jokunen tuulihaukka vain - mutta erottuamme Lennistä jatkoimme saman tien yölaulajaretkelle Siikajoen ja Lumijoen maisemiin.

Retken saldoksi saimme pari ruisrääkkää (Karinkannasta ja Varjakan tien varresta) sekä peräti yhdeksän suopöllöä Karinkannan ja Puhkiavanperän väliltä. Leiriydyimme Puhkiavanperän P-paikalle, eli nukuimme teltassa, joskin omat yöuneni jäivät vain noin kolmen tunnin pituisiksi lähipellolla asustelleen kuoviemon aloitettua mekastuksensa jo viiden aikaan aamulla.

Jo ennen kahdeksaa olimme siirtyneet Sannanlahdelle, jossa koetimme etsiskellä hietatiiraa, mutta ilmeisesti kovaksi yltynyt tuuli oli nyt hyydyttänyt linnun lentohalut, sillä tälläkin kertaa moinen otus jäi meiltä näkemättä. Muuten linnusto oli pitkälti samaa kuin viime reissullanikin, eli mielenkiintoisempaa lajistoa edustivat mm. viisi mustapyrstökuiria, kolme merikihua ja muutama merikotka, nuolihaukka ja ampuhaukka sekä kaulushaikara.

Sannanlahden jälkeen pyörähdimme pikaisesti Pitkänokalla, josta saimme saaliiksemme vain pikkulepinkäisnaaraan ja Virkkulassa, jossa tuuli riepotti mm. 25 liron parvea. Muuten oli hiljaista.

Palattuamme iltasella Simojärvelle totesimme tuulen olevan tyyntymässä ja kelin näyttävän oikein houkuttelevalta. Niinpä (koska Allu oli todennut oman perämoottorinsa särkyneen) lainasimme moottoriveneen Kantoniemen tuvilta ja painelimme järvelle. Suuntasimme Pajuselälle alueen parhaille selkälokkisaarille, mutta kuten edellisvuosinakin oli pääosa selkälokkien pesinnöistä jälleen epäonnistunut, ja saarille oli asettunut asumaan myös harmaalokkeja. Saarten yllä varoitteli kymmenkunta selkälokkiemoa (ja yksi löytyi kuolleena rantavedestä, jonka toimitin myöhemmin Eviraan tutkittavaksi), mutta poikasia saimme renkaisiin vain kolme.

Lisäksi rengastimme saarilta kaksi harmaalokin poikasta yhden kalatiiran poikasen.

Rantauduimme lähempänä kahta, jonka jälkeen kävimme Allun luona iltapalalla ja lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Kotimatkalla pyörähdin Juujärvellä ja Luusuassa saaden havikseeni vielä merkinnät keskellä tietä kököttäneestä käestä, varoittelevasta pikkutyllistä ja muutaman säkeen laulaneesta sirittäjästä.

3.-6.7.2013 - Kemijärven kesälintuja

Ranuan reissun jälkeiset päivät vietimme kotosalla, ja keskityin lähinnä pihalintujen seuraamiseen. Aika ajoin laitoin myös lintuverkot pihalle, ja rengastelin mm. varpusen- ja pikkuvarpusen lentopoikasia.

Muuta pihalajistoa edustivat mm. vihervarpunen, räkättirastas ja muutama käpytikka.

Läheisellä Ahvensalmella uiskenteli reippaan kokoinen haapanapoikue. 

Perjantain ja lauantain ohjelmasta ko. paikalla vastasi sitten Iskelmätulet -festari, jossa itsekin kävin fiilistelemässä. Ahvensalmen kentällä esiintyikin melkoinen kattaus artisteja aina Anna Puusta Dingoon asti. Muutamana yönä kävin myös kyttäilemässä Isokylän alueen kahlaajanpoikasia, mutta rengastussaalis jäi vain kahteen kuoviin.

2.7.2013 - kissajahtia Simojärvellä

Lumijoen reissuni jälkeen jäimme vielä yhdeksi yöksi Simojärvelle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa kotosalle heti aamusta. Nyt suunnitelmaan aiheutti kuitenkin muutoksen pihalle karannut ja kadonnut Purri -kissamme, joka suostui ilmaantumaan esiin vasta lähemmäs kahdeksan tuntia seikkailtuaan.

Tällä välillä ehdin ajella useampaankin kertaan Aittoniemen ja Sääskilahden väliä. Aittoniementien varressa näkyikin sekä koppelo että sepelkyyhkyateriaa nauttiva kanahaukkanaaras. Jyrilän kohdalla tien yli lensi yllätykseksemme mustarastaskoiraskin.

Kun viimein pääsimme liikkeelle jäivät rengastamani haarapääskyt vielä ikkunan takana sijaitsevaan pesäänsä. Kuitenkin nähtävästi varsin valmiina lähipäivinä alkaviin lentoharjoituksiinsa.

1.7.2013 - sadepäivä Sannanlahdella

Kesäkuun viimeisen päivän iltana ajelin Ouluun, joskaan ihan ilman mutkia en matkaan päässyt. Nimittäin kun kävin iltasella saattelemassa muuta perhettä Aittoniemen mökille, huomasimme yllätykseksemme aurinkopaneeliin kytketyn akun räjähtäneen kirjaimellisesti pitkin seiniä. Päivän aikana oli alueen yli kulkenut ukkosrintama ja sen jäljiltä akkuhappoa oli nyt jopa kahden metrin korkeudessa hirsiseinässä, akku oli halki, siihen kiinnitetyistä hakasista toinen kahtia ja siihen kytketty muuntaja aivan päreinä. Mökissä päivää viettäneet kissamme näyttivät kuitenkin olevan entisellään, joten pahimmat sotkut siivottuamme starttasin tien päälle.

Oulussa ajelin veljeni Rikun luokse, jonne myös Janne ja Potu olivat saapuneet. Yö venähti lähemmäs kolmea Confederations -cupin finaalia (Brasilia - Espanja) katsoessamme, ja 05:15 soi sitten herätyskello.

Yllätykseksemme (ja vastoin sääennusteita) heti aamusta tuli vettä taivaan täydeltä, mutta pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassamme, eli isäntäväen Puma -koiran ulkoilutettuani ajelin Jannen ja Potun kanssa Tupokseen, nappasimme aamukahvit ja muut tarvittavat matkaan ja jatkoimme kohti Lumijokea.

Matkalla näimme muutaman suopöllön ja Sannanlahdelle päästyämme huomasimme tornissa olevan jo kosolti porukkaa. Päivän päätavoitehan meillä kuten myös muilla oli paikalla luuhanneen hietatiiran näkeminen, joskin sateinen keli tiesi sitä, että jo muutenkin aika hankala laji voisi olla tänään hyvin hankala nähdä.

Aamulla tuli pääasiassa tihkua, joten tornissa oli ihan siedettävää. Sateen muututtua kaatosateeksi paikalle saapuneet kuukausipinnabongarit jatkoivat kuitenkin Kokkolaan mustajalkatylliä katsomaan, ja kun ilma yllättäen (ja jälleen vastoin ennusteita) pahimman sateen jälkeen kirkastui, huomasimme olevamme tornissa keskenämme.

Iltapäivän mittaan tornissa kävi taas uutta väkeä ja klo 16, kun rankkasade taas alkoi ja taivas näytti lohduttoman harmaalta, jätimme viimeisinä tornin. Hietatiiraa emme tällä erää löytäneet, mutta reilun mittaiseksi venähtänyt havainnointijakso ei mennyt kuitenkaan hukkaan – sen verran monipuolisesti lintuja Sannanlahti tarjosi.

Paikallisista vesilinnuista mainittavimpia olivat lukuisat merihanhipoikueet ja vesialueella lilluneet lapa- ja jouhisorsat, mustalinnut, kuikat ja kaakkurit. Pari kaulushaikaraa lenteli vähän väliä läheisessä jokivarressa. Petolintuja edustivat kolme paikallista merikotkaa (joista yksi kuivatteli sateen jälkeen siipiään muistuttaen lähinnä jotain kummaa sopu -telttaa), Pitkännokan päällä lentänyt muuttohaukka ja tornin ohi kiitänyt nuolihaukka. Kahlaajista oli liikkeellä eniten suosirrejä, joita näimme Jannen laskelmien mukaan yli 300. Lahdella lenteli mustapyrstökuireja ja punajalkavikloja ja näimmepä me hauskan kuovien, yhden pikkukuovin ja kolmen punakuirin muuttoparvenkin. Yllättävimpiä kahlaajia olivat kuitenkin vesipääskyt, sillä ison osan päivästä lahdella näkyi yksi ja juuri lähtöä tehdessämme sinne saapui sateen pudottamana viiden parvi. Lamukarin suunnassa (jossa oletimme etsimämme tiiran luuhaavan) näkyi muutamia räyskiä ja kolme merikihuakin. Ruovikosta kuului lähes jatkuvasti ruokokerttusten säksätystä, jossakin vaiheessa lauloi myös hernekerttu ja kaukaa pensaikosta löytyi naaraspukuinen pikkulepinkäinen.

Palattuamme yhtä lailla sateiseen Ouluun käväisimme pikaisesti Oritkarissa, jossa näkyi vain muutama tylli ja pikkutylli. Starttasin lähes saman tien paluumatkalle kohti Simojärveä. Ainoa havis tuolta väliltä oli (lukuisten suviseuroista palaavien asuntoautojen ohella) Toivakassa näkynyt koppelo. 

29.-30.6.2013 - Simojärven pihalintuja

Kuun loppupäivät vietimme Ranuan Simojärvellä Aittoniemen mökillä sekä appivanhempien luona Sääskilahdessa. Pihapönttöjen pikkulinnuista osa oli jo ehtinyt saada poikasensa maailmalle. Rantasaunan lähipöntöstä löytyi kuitenkin vielä sinitiaispoikue.

Pihapiirin muissa pöntöissä asusti puolestaan viisi kirjosieppopoikuetta, joista kolme oli rengastusikäisiä.

Talon räystäiden alla perinteisesti pesineet haarapääskyt olivat vaihtuneet yllättäen räystäspääskyiksi, joiden lentopoikue pyöri nyt aktiivisesti pihapiirissä hyönteisiä napsien.

Räystäspääskyjä seuraillessani päätyi kameran etsimeen talon viereen sähkölangalle istahtanut metsäkirvinenkin.

Sen sijaan mökkiräystään alla asusti ainakin kaksi haarapääskyparia, joista toisella oli jo valmiit poikaset ja toinen vaikutti olevan vasta munimisvaiheessa. Kolmaskin pari oli vielä paikalla, mutta ilmeisesti vasta pesänrakennuspuuhissa.

24.-28.6.2013 - kotkan hakua ja tipulintuja

Ensimmäisen ihan onnistuneen kotkapäivän jälkeen alkoi kuitenkin pian näyttää tosi synkältä. Maanantaina kävin Kemijärven puolella kahdella reviirillä, joissa oli molemmissa viime kesänä löytyneet uudet pesät, mutta tyhjää oli. Seuraavana iltana inventoin kaksi Sallan puolen reviiriä, mutta näidenkin pesät olivat autioita. Vastaan tulleet kuukkelit ja pyypoikue piristivät kuitenkin jonkin verran mieltä, varsinkin kun yksi poikasista yritti piiloutua aivan viereeni.

Paluumatka osui sopivasti puolille öin, joten kävin palatessa läpi Joutsijärven ja Isokylän peltoja, ja rengastin samalla kesän ensimmäiset kuovit, pikkukuovit ja töyhtöhyypän.

Inventointien loppuosa meni sekin aika alakuloisissa merkeissä. Yhdellä pesällä sentään onnisti, ja pääsin taas katselemaan lintujen kuningasta silmästä silmään. Mutta se, että kymmeneltä tarkastamaltani kotkareviiriltä löytyi vain kaksi poikasta, osoitti pesintöjen menneen tänä vuonna aika pahasti pieleen.

Loppupäivien ja -öiden muista havainnoista mainittavimpia olivat Sallan puolelta löytynyt isolepinkäispoikue ja jokunen pikkukuovi- ja kuovirengastus.

Kotkainventointien lopetuksen kunniaksi kävin kuitenkin perjantaina kävelemässä pitkän lenkin Javarustunturissa, josta Jokimäet olivat löytäneet linjalaskennassa pikkusiepon ja peräti kolme sinipyrstöä. Tunturin laelta löysinkin laulavan vanhan sinipyrstökoiraan, mutta pikkusieppo jäi tällä reissulla kuulematta. Autolle palatessani näin vielä metson ja kuulin kirjosiipikäpylinnun ääntä.

Kotimatkalla ajelin metsäautotietä ikkunat auki, jotta sisään tulvineet sääsket (joita olikin maastossa tuskastuttavan paljon) lentäisivät pihalle tai ainakin antaisivat minun ajaa rauhassa. Pysähdyin hetkeksi tien varteen lähettämään puhelimellani yhden kuvaviestin, jolloin avoimesta ikkunasta kuului sisään sinipyrstön laulua. Kuitenkin ympärilläni oli vain epämääräistä koivuvitikkoa eli ei siis todellakaan mitään sinipyrstöbiotooppia. Lähdin äänen perään ja muutamien kuusten keskellä lauloi koivun oksalla komea 2kv sinipyrstökoiras.

Iltasella ajelimme sitten sukuloimaan Simojärvelle. Ajomatkan ainoa havaintokirjaus oli Luusuassa lentänyt lehtokurppa – joka taisi olla jo viikon kuudes vastaan tullut lajin edustaja.