Sunnuntaiaamuna ajelin taas Simojärvellä, ja kahviteltuani
Hamarin Allun luona suuntasin Allun, hänen poikansa Lennin ja Kalavaisen Topin
kanssa läheisille pikkulammille tutkailemaan harmaalokkitilannetta. Topin
rakentamasta lintutornista laskin lammilta ainakin yhdeksän isoa lokinpoikasta, joita
sitten lähdimme Allun ja Lennin kanssa soutuveneellä tavoittelemaan Topin
jäädessä torniin staijailemaan ja virittelemään makkaratulia läheiselle laavulle.
Auringon porottaessa soudimme lammilta ja Lenni juoksi
rantasoilta kiinni peräti 11 komeaa harmaalokkinuorukaista, eli pesinnät
näyttivät sujuneen huomattavasti edellisvuotta paremmin.
Iltapäivällä urakan jälkeen söimme Allun luona makoisat Allun
ja Lennin Tenolta pyytämästä lohesta tehdyt "perhoset" Topin luota lainattujen
pottujen ja sipulivoin kanssa, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti
Lumijokea, jonne Allu oli luvannut viedä Lennin illaksi.
Ajomatkalla ei ihmeitä näkynyt - jokunen tuulihaukka vain -
mutta erottuamme Lennistä jatkoimme saman tien yölaulajaretkelle Siikajoen ja
Lumijoen maisemiin.
Retken saldoksi saimme pari ruisrääkkää (Karinkannasta ja
Varjakan tien varresta) sekä peräti yhdeksän suopöllöä Karinkannan ja
Puhkiavanperän väliltä. Leiriydyimme Puhkiavanperän P-paikalle, eli nukuimme
teltassa, joskin omat yöuneni jäivät vain noin kolmen tunnin pituisiksi
lähipellolla asustelleen kuoviemon aloitettua mekastuksensa jo viiden aikaan
aamulla.
Jo ennen kahdeksaa olimme siirtyneet Sannanlahdelle, jossa
koetimme etsiskellä hietatiiraa, mutta ilmeisesti kovaksi yltynyt tuuli oli nyt
hyydyttänyt linnun lentohalut, sillä tälläkin kertaa moinen otus jäi meiltä
näkemättä. Muuten linnusto oli pitkälti samaa kuin viime reissullanikin, eli
mielenkiintoisempaa lajistoa edustivat mm. viisi mustapyrstökuiria, kolme
merikihua ja muutama merikotka, nuolihaukka ja ampuhaukka sekä kaulushaikara.
Sannanlahden jälkeen pyörähdimme pikaisesti Pitkänokalla,
josta saimme saaliiksemme vain pikkulepinkäisnaaraan ja Virkkulassa, jossa
tuuli riepotti mm. 25 liron parvea. Muuten oli hiljaista.
Palattuamme iltasella Simojärvelle totesimme tuulen olevan
tyyntymässä ja kelin näyttävän oikein houkuttelevalta. Niinpä (koska Allu oli
todennut oman perämoottorinsa särkyneen) lainasimme moottoriveneen Kantoniemen
tuvilta ja painelimme järvelle. Suuntasimme Pajuselälle alueen parhaille selkälokkisaarille, mutta kuten edellisvuosinakin oli pääosa selkälokkien pesinnöistä
jälleen epäonnistunut, ja saarille oli asettunut asumaan myös harmaalokkeja.
Saarten yllä varoitteli kymmenkunta selkälokkiemoa (ja yksi löytyi kuolleena
rantavedestä, jonka toimitin myöhemmin Eviraan tutkittavaksi), mutta poikasia
saimme renkaisiin vain kolme.
Lisäksi rengastimme saarilta kaksi harmaalokin poikasta
yhden kalatiiran poikasen.
Rantauduimme lähempänä kahta, jonka jälkeen kävimme Allun
luona iltapalalla ja lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Kotimatkalla pyörähdin
Juujärvellä ja Luusuassa saaden havikseeni vielä merkinnät keskellä tietä
kököttäneestä käestä, varoittelevasta pikkutyllistä ja muutaman säkeen
laulaneesta sirittäjästä.
