Seuraavat päivät vietin pitkälti kotioloissa
rengastellen välillä pihalintuja, joita edustivat käpytikat, talitiaiset,
varpuset, pikkuvarpuset, viherpeipot ja vihervarpuset.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä piipahdin taas
Isokylän pelloilla katsastamassa kahlaajatilannetta ja löysin vielä yksittäiset
kuovin ja töyhtöhyypän poikaset.
Iltasella kävin sitten mutkan Jätevesijärvellä, jossa oli
jälleen elämää. Allinaaras oli edelleen paikalla ja toinen tälle järvelle outo vesilintuvieras oli härkälintu. Myös jo
edellisellä käynnilläni havaitsemani 10 lapasorsaa uiskentelivat yhä järven takaosassa. Muita
vesilintuja edustivat 17 haapanaa, 95 tavia, 5 jouhisorsaa, 60 tukkasotkaa, 45
telkkää ja 4 uiveloa. Retken kohokohta oli kuitenkin kaukaa vastarannalta
hoksaamani sorsapoikue – emo ja kaksi isohkoa untuvikkoa – jotka näyttivät heti
lupaavilta ja aikani tihrustettuani varmistuivat harmaasorsiksi. Mahtoiko olla
Itä-Lapin ensipesintä?!
Kahlaajista löysin altaalta muutaman töyhtöhyypän, tyllin ja
pikkutyllin, kuovin, rantasipin ja parikymmentä liroa. Lokkeja taas edustivat
reilu 20 harmaalokkia (puolenkymmentä poikasta), 5 kalalokkia (ainakin yksi poikanen) ja vain yksi
nuori naurulokki, joka sekään tuskin oli pesinyt paikalla.
Kotimatkalla pysähdyin vielä Pitkänsillan pengertiellä, jonne näkyi
härkälintupariskunta ja emonsa selkähöyhenten seasta kurkisteleva pieni
poikanen.
