21.-31.7.2014 - hissuttelua

Heinäkuun loppu olikin sitten melkoista hissuttelua, sillä turvonneet nilkat ja tulehtuneet nivelsiteet eivät oikein suosineet retkeilyä. Heti kun jalat kestivät edes pihamaalla kävelyä virittelin kuitenkin jonkinmoista lintupyyntiä, ja loppukuun rengastuksia olivatkin sitten pihasta saamani västäräkki, keltavästäräkki, kaksi pajulintua, sinitiainen, 13 varpusta, pikkuvarpunen, seitsemän viherpeippoa ja pohjansirkku.

Kuun loppuun osui myös tyttäremme tutkimusjakso Lapin keskussairaalassa, jonka yhteydessä ajelin kolmena päivänä mutkin Rovaniemellä. Tiistaina 29.7. kävin myös pitkästä aikaa pyörähtämässä Kuusiselän kaatopaikalla, jossa ei kuitenkaan (lupaavasta maisemasta huolimatta) mitään harmaalokkeja ja paria naakkaa kummempaa näkynyt.

Käväisin myös Kivitaipaleen Kivijärvellä, jossa niin ikään autosta staijailemalla näin jokusen suokukon ja liron sekä ruskosuohaukan, joka sai kaksi tuulihaukkaa kimppuunsa.

Seuraavana päivänä piipahdin ennen sairaalalle menoa Harjulammella, josta löytyi muutama pikkutylli sekä kuusi silkkiuikkua - eli poikue sekä yksi lapseton pariskunta.

Lähtiessämme hyvin sujuneiden tutkimusten jälkeen kohti kotia lensi Nelostielle laskevan rampin kohdalla vastaamme pähkinähakki.

Kuun viimeisen päivän kunniaksi kävin klenkkaamassa kulkulupani turvin lenkin entisen sellutehtaan Jätevesijärvellä. Lintuja olikin oikein mukavasti. Vesilintupoikueita näkyi siellä täällä ja myös luppoilevia lintuja oli runsaasti - suurimpana yllätyksenä kaksi allia. Taveja näkyi ainakin 120 ja muista sorsista laskin jouhisorsat, joita oli 12. Löysin alueelta jopa kaksi lapasorsapoikuetta, joissa molemmissa oli kolme poikasta.

Toivoin aamuisen sadekelin pudottaneen paikalle kahlaajia, ja peruskahlaajat olivatkin ihan hyvin edustettuna. Laskin alueelta ainakin 15 liroa, 9 suokukkoa, 5 tylliä, kolme valkovikloa, kaksi taivaanvuohta, pikkutyllin, mustaviklon, rantasipin, lapinsirrin ja suosirrin. Pääskyjä ja västäräkkejä näkyi paljon ja ampuhaukka pyörähti pariin otteeseen lintujahdissa. Autolle nilkuttaessani löysin vielä kaksi tuulihaukkaa ja kaksi isolepinkäistä.

19.-20.7.2014 - ja kuinkas sitten kävikään...

Rukkailin viikonlopun retkiaikataulujani moneen otteeseen mm. säätiedotusten ja sukulaisvierailun takia, mutta lauantaina lähdin viimein iltapäivällä ajelemaan kohti Simojärveä tarkoituksenani koluta järvellä olevat sääksenpesät illan ja seuraavan aamupäivän aikana. Saavuttuani Allun luo alkoi kuitenkin sataa, joten pitelimme hetken sadetta ja sen osoittaessa taukoamisen merkkejä pistäydyimme pikaisesti Topin lintutornilla kiikaroimassa Ruonasuonlammille. Avovedessä uiskenteli toistakymmentä harmaalokkinuorukaista ja viime reissulla näkemämme mustakurkku-uikkukin oli edelleen paikalla.

Sään seljettyä lähdimme soutamalla järvelle, josta Allu oli aikaisemmin kesällä löytänyt uuden vaihtopesän yhdelle sääksiparillemme. Siellä emo istuikin pesän reunalla, ja puuhun kiikuttuani pesässä odotti yksinäinen poikanen.

Illalla saunoimme ja uimme helteiden lämmittämässä järvessä, ja seuraavana aamuna kello kahdeksan suuntasimme jälleen sääksenpesille. Nyt matkassamme oli myös Holapan Raimo, jonka tapasimme Kantoniemen tuvilla, josta vuokrasimme myös veneen. Ensimmäiseksi valitsemamme pesäpaikka oli heti asuttu ja pesässä oli kolme komeaa poikasta. Laskin ensimmäisen poikasen maahan ja rengastin sen siellä, sillä Raimon retken tavoite oli saada rengastuskuvia sääksestä. Loput poikaset minulla oli tarkoitus rengastaa pesällä. Palattuani puuhun onnistuin kuitenkin tavalla tai toisella tumpeloimaan, horjahdin yllättäen taaksepäin sellaisessa tilanteessa ettei turvaköysi ollutkaan puun ympärillä, ja siinäpä sitä sitten oltiin... Ainekset isompaankin onnettomuuteen olivat ihan valmiina, mutta loppujen lopuksi selvisin vain vääntyneillä nilkoilla. Pyörähdin kuitenkin niin pahaan asentoon, että ilman Allun ja Raimon apua en olisi päässyt alas, ja siinäkin souvissa meni tunteroinen. Se sääksireissu olikin sitten siinä, sillä tämän rengastajan kiipeämiset oli tältä kesältä kiivetty - ja seuraavat päivät liikkuminen tapahtuikin sitten kainalosauvojen tukemana.

12.-18.7.2014 - haukkoja ja pihalintuja

Lauantaiaamuna aloitin kesän haukkahommat. Tosin niin, että Käsivarren retkeltään palaavat Janne ja Hanna ajelivat pihaamme aamuyhdeksäksi, josta jatkoimme autollani kohti ensimmäistä haukkasuota. Matkan varrella näimme palokärjen. Suolle päästyämme alkoikin kuulua muuttohaukan varoittelua, ja yllätykseksemme näimme kohta peräti kolme aikuista haukkaa; paikalla asustavan parin lisäksi suon yllä pyörähti myös vieras koiraslintu. Aamun haukkamäärä nousi kohta peräti seitsemään, kun pesällä meitä odottivat terhakkaat neloset.

Illalla kävin myös toisella haukkasuolla, joka oli harmittavasti tyhjä. Pitkää kävelyä piristi ainoastaan edestäni pyrähtänyt pyypoikue. Myös sunnuntaina tarkistamani pesäsuo oli autio.

Maanantaipäivä oli niin helteinen, että lykkäsin suosiolla viimeisen rankemman suokävelyn varhaiseen tiistaiaamuun. Vaikka olin ylhäällä jo aamuneljältä oli suolle päästyäni jo tuskastuttavan kuuma. Varoitteleva haukkapari kohensi kuitenkin mielialaa, ja räpsin kulkiessani kuvia emolinnuista mahdollisten lukurenkaiden toivossa. Kuvista näkyi kuitenkin, että molemmat linnut olivat renkaattomia.

Aika epätoivoisenkin hakemisen jälkeen löytyivät lopulta myös poikaset. Naaras ja koiras, jotka olivat kätkeytyneet yllättävän hyvin varvikon sekaan. Niitä rengastaessani jouduin toteamaan, että suolla oli myös poikkeuksellisen paljon mäkäriä.

Aamukävelyn muita havaintoja olivat mm. kanahaukkapoikue, muutama kuukkeli, kaksi metsävikloa ja varoitteleva pohjansirkku. Illaksi ajelimme sukuloimaan Simojärvelle, joskin lukemattomien hyönteisten puremien jälkeen etenkin korviani tuntui kuumottavan vielä seuraavanakin päivänä.

Muuten linturetkeily jäi - varsinkin helteiden takia - vähiin, mutta kotipihassa rengastelin viikon aikana jos jonkinnäköisiä siivekkäitä. Valtalajeja olivat viherpeippo (54 r) ja varpunen (40 r)  mutta ohessa sain rengastettua myös kolme talitiaista, kolme pajulintua, käpytikan, harakan, variksen ja urpiaisen.

4.-11.7.2014 - kuuma jakso

Ranuan lokkirengastusreissua seuraavat päivät olivat taas melkoisen vauhdikkaita - joskaan eivät lintumielessä. Muutamaa seuraavaa päivää kun värittivät etenkin Tuukan rippijuhlat sukulaisvierailuineen sekä vain muutaman sadan metrin päässä kotoamme pidetyt iskelmäfestivaalit, jossa kävin bongaamassa artisteja Paula Koivuniemestä Jukka Poikaan. Kelit muuttuivat nyt helteisiksi, joten miellyttävintä retkiaikaa olivat ilta ja yö - varsinkin kun jalkapallon MM-kisojen takia unirytmi suosi muutenkin iltavalvomista. Tosin vasta maanantain ja tiistain välisenä yönä olin taas renkaineni liikenteessä - nyt kuovien perässä. Isokylän, Soppelan ja Puikkolan pellot olivat kuitenkin varsin tyhjiä kahlaajista. Töyhtöhyyppiä ei näkynyt lainkaan, mutta kaksi kuovin poikasta sain sentään renkaisiin.

Jaakkolanlahdella lauloi lisäksi ruokokerttunen ja paikalla näkyi härkälintu ja neljä pikkulokkia. Pitkänsillan ympäristössä uiskenteli 50 haapanaa ja Pöyliöjärvellä näkyi kaksi härkälintua.

Keskiviikkona veimme Iinan mummolaan Simojärvelle ja kävin samalla Allun kanssa perinteisellä selkälokkireissullamme Pajuselällä. Lokkisaarten yläpuolella kaarteli tusinan verran aikuisia selkälokkeja, mutta ainoat poikaset jotka löysimme olivat kaksi harmaalokkia.

Kävin vielä alkuillasta läpi appivanhempien pihapiirin lukuisat linnunpöntöt, mutta vain yhdessä oli enää asukkaat - viisi kirjosiepon poikasta.

Torstaina kuulin kirjaston pihalla hernekertun ja hellesäässä Pöyliöjärven uimarannan äänimaisemaan kuuluivat mm. tilhen sirinä ja härkälinnun mylvintä. Iltasella ajelin Posion Pernuun, jossa olin luvannut käydä rengastamassa Timo Mattilan pöntössä asustavan tuulihaukkapoikueen.

Illan jo hämärtyessä pyörähdin myös Auttikönkäällä, josta löytyi koskikarapoikue ja yksinäinen tukkakoskelonaaras, mutta ei kaipaamiani virtavästäräkkejä. Taannoisen metsäpalon jäljet näkyivät selvästi könkään rinteissä.

Seitakorvan kala-altaiden ympäristössä oli yöpymässä 47 nauru-, 40 harmaa-, seitsemän kala- ja kaksi selkälokkia sekä yksinäinen kalatiira. Juujärvellä ja Luusuassa näin yllätyksekseni kolme suopöllöäkin.

Luusuansaaressa näkyi pari kurkea, Itärannantien varressa ruokaili joutsenpoikue ja Kulmunginniemen yllä lenteli nelisenkymmentä tiiraa.

Perjantaina pistin pitkästä aikaa siemenpyydyksen kotipihalle ja rengastin muiden askareiden ohessa syyskauden ensimmäisen viherpeipon ja kolme nuorta varpusta.

Puoliltaöin tein vielä reissun Isokylän pelloille, mutta ainoat näkemäni kahlaajat olivat vain kaksi aikuista kuovia. Kesäöinen maisema Pitkältäsillalta oli jälleen kerran varsin kuvauksellinen.

3.7.2014 - Ruonasuonlampien lokit

Heinäkuun ensimmäisen varsinaisen linturetkeni kohteena olivat Ranuan Ruonasuonlammet, joilta olen rengastellut harmaalokkeja vuodesta 2009 alkaen. Kemijärvellä oli satanut vettä pitkin päivää ja vielä lähtiessäni vettä tuli taivaan täydeltä, mutta saapuessani Simojärvelle tiet olivat aivan kuivia ja keli erinomainen.

Tapasin Hamarin Allun ja Kalavaisen Topin päätien varressa, josta jatkoimme Topin tekemälle lintutornille lampien rantaan. Sarajärven Eeva oli lammilla kalassa, mutta toi meille veneen heti rantaan tultuamme, ja suuntasin Allun kanssa lokkijahtiin.

Alku vaikutti tosi huonolta, sillä löysimme lampien pohjoisreunalta vain yhden harmaalokin poikasen.

Sitten hoksasimme rantautua pesimäsaarille ja heinikkoon piiloutuneita lokkeja alkoi löytyä sieltä täältä. Poikaset olivat sen verran pieniä, että ne olivatkin vielä saarissa, kun kaikkina aikasempina vuosina olimme pyydystelleet niitä avovedestä tai lampia ympäröiviltä soilta.

Illan urakan saldo oli ennätykselliset 13 rengastusta, ja lokinpoikasten lisäksi meitä ilahdutti lammilla uinut ja välillä myös lennellyt mustakurkku-uikku. Rantauduttuamme kahvittelimme ja paistoimme vielä makkarat lintutornin vieressä olevalla laavulla. Kotimatkalla näin Ranuan pohjoisosissa vielä pari lehtokurppaa ja rengastin yhden kuovinpoikasen.

23.-29.6.2014 - kotkia ja jalkapalloa

Kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa rytmittivät lähinnä kotkanpesien takseeraus sekä iltaisin ja öisin TV:ssä pyörineet jalkapallon MM -kisat. Maanantaina lähdin kesän ensimmäiselle kotkareissulle Iina ja Veikka matkassani. Muksujen ensimmäinen petolinturetki olikin kaikin puolin hyvä, sillä molemmat inventoimamme pesät olivat asuttuja ja kaksi komeaa kotkanpoikaa sai renkaat jalkoihinsa. Muuten kulkemamme metsät olivat hiljaisia - yksi pikkukäpylintuparvi sentään nähtiin.

Tiistain reissu oli myös yllätyksekäs. Jo alkumatkasta jouduin pysähtymään hetkeksi tienvarteen vastaan tulleen auton ohella joutsenpoikueen ylittäessä maantien. Päivän ensimmäinen pesä oli aution näköinen, vaikka Piisilän Petri oli keväällä todennut juuri sen asutuksi. Kiivettyäni puuhun tarkistamaan tilannetta olivat siellä vastassa vain kylmenneet munat.

Puusta laskeuduttuani minua lähti karkuun siipirikkoa esittävä koppelo, mutta poikasia ei näkynyt missään. Olivatkohan viime viikkojen kylmät kelit tuhonneet koko poikueen?!

Toista pesää lähestyessäni se näytti jo kaukaa varsin tyhjältä, mutta puun alta nousi siivilleen kotkaemo. Pesä olikin romahtanut osin maahan ja kaksi hyvävoimaisen näköistä poikasta pällisteli minua puun juurelta!  

Kotimatkalla löysin tien päältä vielä pari rundailevaa hiirihaukkaa.

Keskiviikkona vietimme aamun kaupungilla, ja kesken jonkun kuvasuunnistustapahtuman näin kirjaston parkkipaikalla hernekertunkin. Iltapäiväksi jättämäni kotkareviirit olivat molemmat tyhjiä. Kiivettyäni ensimmäiselle pesälle tarkastelemaan tilannetta lensi pesän reunalle sentään kuukkeli ihmettelemään, mitä jäbä oikein duunaa...

Torstaista tuli välipäivä maastohommien osalta, sillä päivälle osuivat nuorimmaisen synttärit, valtuustosopimuskokous ja kaupunginhallituksen kokous. Niinpä kävin kolme viimeistä vastuullani olevaa kotkareviiriä läpi sitten perjantaina.

Ensimmäinen ja työläin niistä oli asumaton, mutta pitkää kävelyä piristi kuitenkin pesäkolossaan kiikittänyt pohjantikkapoikue.

Toiselta reviiriltä löytyi poikanen ja viimeiseksi jättämäni kaikkein epävarmimmaksi määrittelemäni kotkareviiri tuotti oikein mukavan yllätyksen. Tarkistamani vanhat pesäpaikat olivat odotetusti tyhjiä, mutta löysin päivän jo hämärtyessä alueelta kokonaan uuden pesän, jossa jökötti kaksi komeaa poikasta!

Viikonlopun ohjelmaan ei sitten enää linturetkiä mahtunut. Sen sijaan lauantaina osallistuin nuorimmaisten kanssa Pöyliöjärven vesihyppyrillä järjestettyyn Hyppy tulevaisuuteen -tapahtumaan ja päädyin jopa hyppäämään tornista. Sunnuntain ohjelmassa oli puolestaan vierailu Ailangassa esikoisemme rippikoululeirillä.

15.-22.6.2014 - kylmä jakso

Lontoon reissun jälkeiset päivät menivät pitkälti kotitöissä ja heti ensimmäisenä arkipäivänä olivat edessä myös muutamien ehtolaiskuulustelujen korjaaminen ja kaupunginvaltuuston kokous. Samana päivänä istuessani kotona plaraamassa reissukuvia koneellani lensi ikkunan takana kesykyyhky pihapinnaksi. Myöskään ajankohtaan nähden harvinaisen kylmä sää ei sekään oikein innostanut retkeilemään.

Keskiviikkona pyörähdin kuitenkin pikaisesti Pitkälläsillalla ja Pöyliöjärvellä, joissa molemmissa näkyi jokunen härkälintu. Torstaina tein retken jätevesijärvelle, jossa turvelautat olivat edelleen veden alla, ja esim. kahlaajat loistivat poissaolollaan. Järven yllä pörräsi 40 pikkulokkia ja vesilintuja edustivat 140 tavia (jotka olivat yhtä lukuunottamatta kaikki koiraita), uivelokoiras ja peräti kahdeksan lapasorsan parvi.

Perjantaina ajelimme Simojärvelle juhannuksen viettoon. Matkan varren luontohavainnot rajoittuivat Pikkukylässä lentäneisiin hiirihaukkaan ja lehtokurppaan. Juhannusaattoilta oli ihan järkyttävän kylmä ja sateinen, mutta kävimme kuitenkin iltasella fiilistelemässä Kantoniemessä emännän serkun kahta bändiä eli Pöllö Miljardia ja Tre Homonesta. Appivanhempien sauna oli tilapäisessä käyttökiellossa kuistille asettuneen harmaasiepon takia.

Sunnuntaiaamuna heräsimme Aittoniemen mökillä kummaan rapinaan ja uikutukseen. Kuistille oli ilmestynyt emokoira neljän pienen pentunsa kanssa. Melkoisen salapoliisityön jälkeen löysimme viimein koirien kodin - ne olivat lähteneet karkuteille yhdeltä reilun kilometrin päässä olevalta mökiltä, jossa niiden luultiin vielä niitä sinne viedessämmekin olevan nukkumassa pihalla olevassa koirankopissa... No - olipahan ainakin ikimuistoinen herätys.