maanantai 30. kesäkuuta 2014

23.-29.6.2014 - kotkia ja jalkapalloa

Kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa rytmittivät lähinnä kotkanpesien takseeraus sekä iltaisin ja öisin TV:ssä pyörineet jalkapallon MM -kisat. Maanantaina lähdin kesän ensimmäiselle kotkareissulle Iina ja Veikka matkassani. Muksujen ensimmäinen petolinturetki olikin kaikin puolin hyvä, sillä molemmat inventoimamme pesät olivat asuttuja ja kaksi komeaa kotkanpoikaa sai renkaat jalkoihinsa. Muuten kulkemamme metsät olivat hiljaisia - yksi pikkukäpylintuparvi sentään nähtiin.


Tiistain reissu oli myös yllätyksekäs. Jo alkumatkasta jouduin pysähtymään hetkeksi tienvarteen vastaan tulleen auton ohella joutsenpoikueen ylittäessä maantien. Päivän ensimmäinen pesä oli aution näköinen, vaikka Piisilän Petri oli keväällä todennut juuri sen asutuksi. Kiivettyäni puuhun tarkistamaan tilannetta olivat siellä vastassa vain kylmenneet munat.


Puusta laskeuduttuani minua lähti karkuun siipirikkoa esittävä koppelo, mutta poikasia ei näkynyt missään. Olivatkohan viime viikkojen kylmät kelit tuhonneet koko poikueen?!

Toista pesää lähestyessäni se näytti jo kaukaa varsin tyhjältä, mutta puun alta nousi siivilleen kotkaemo. Pesä olikin romahtanut osin maahan ja kaksi hyvävoimaisen näköistä poikasta pällisteli minua puun juurelta!  



Kotimatkalla löysin tien päältä vielä pari rundailevaa hiirihaukkaa.

Keskiviikkona vietimme aamun kaupungilla, ja kesken jonkun kuvasuunnistustapahtuman näin kirjaston parkkipaikalla hernekertunkin. Iltapäiväksi jättämäni kotkareviirit olivat molemmat tyhjiä. Kiivettyäni ensimmäiselle pesälle tarkastelemaan tilannetta lensi pesän reunalle sentään kuukkeli ihmettelemään, mitä jäbä oikein duunaa...

Torstaista tuli välipäivä maastohommien osalta, sillä päivälle osuivat nuorimmaisen synttärit, valtuustosopimuskokous ja kaupunginhallituksen kokous. Niinpä kävin kolme viimeistä vastuullani olevaa kotkareviiriä läpi sitten perjantaina.

Ensimmäinen ja työläin niistä oli asumaton, mutta pitkää kävelyä piristi kuitenkin pesäkolossaan kiikittänyt pohjantikkapoikue.


Toiselta reviiriltä löytyi poikanen ja viimeiseksi jättämäni kaikkein epävarmimmaksi määrittelemäni kotkareviiri tuotti oikein mukavan yllätyksen. Tarkistamani vanhat pesäpaikat olivat odotetusti tyhjiä, mutta löysin päivän jo hämärtyessä alueelta kokonaan uuden pesän, jossa jökötti kaksi komeaa poikasta!


Viikonlopun ohjelmaan ei sitten enää linturetkiä mahtunut. Sen sijaan lauantaina osallistuin nuorimmaisten kanssa Pöyliöjärven vesihyppyrillä järjestettyyn Hyppy tulevaisuuteen -tapahtumaan ja päädyin jopa hyppäämään tornista. Sunnuntain ohjelmassa oli puolestaan vierailu Ailangassa esikoisemme rippikoululeirillä.