29.7.2016 - Kilpisjärven mahtava Saana...

Perjantaiaamuna jätimme taas Hetan ja lähdimme ajelemaan kohti Kilpisjärveä. Matkan varrella pysähdyimme Mannakosken lintutornilla, jonka rakentamisesta olin tehnyt aikoinaan valtuustoaloitteen Enontekiön kunnanvaltuustossa. Näkymä Muonionjoen puolelle oli ihan oivallinen, mutta alkuperäinen tavoitteeni siitä, että tornilta näkisi hyvin myös Jietajängälle oli toteutunut vain osittain. Kunnan kannattaisikin vielä a) laittaa Käsivarrentien levikkeelle opaste tornille ja b) kaataa kokonaan tornin ja jängän väliset puut.

Komeista maisemista huolimatta lintumaailma tornilla oli hiljainen - kirjasin ylös vain rantasipin ja sinirinnan.

Majoituttuamme Kilpisjärvelle Arctic Polar -lomakylään lähdimme pikapuolin kiipeämään kohti Saanan lakea.

Taival oli totutun pitkä ja kivinen, mutta oikein miellyttäväksi heittäytynyt sää ja komeat maisemat korvasivat kyllä kiipeämisen vaivan. Rinteen yllä lenteli räystäspääskyjä ja myös aivan tunturin laelta näkyi muutamia lintuja, jotka olivatkin juuri niitä lajeja joita olin toivonutkin näkeväni - eli parin pulmusen lisäksi löysimme kahdesta paikasta kiirunan.

Laskeutuessamme kohti Kilpisjärveä löytyi polun varresta vielä kiirunapoikuekin, jonka emo piti jälkikasvuaan silmällä läheisen kallion päältä.

Saanan tyvellä tunturikoivikossa vilahteli nuoria sinirintoja ja tunturipurojen varressa kasvoi Väinönputkia.

Palattuamme takaisin kylälle kello näytti jo iltayhdeksää, joten ainoa auki ollut ruokapaikka oli Lapland Hotel Kilpis - mutta niillä eväillä palautuikin kyllä nopeasti pitkästä kävelylenkistä.

23.-28.7.2016 - Kemijärveltä Hettaan

Kotiuduttuamme taas Kemijärvelle kävin heti alkuun polkupyöräretkellä Jätevesijärvellä. Nauru- ja pikkulokit olivat jo kadonneet paikalta, joten lokkeja edusti vain paikallinen harmaalokkipariskunta. Vesilintuja oli ihan mukasvasti - eniten laskin haapanoita (175) ja taveja (150). Jouhisorsia näkyi 20, uiveloita kolme, sinisorsia kuusi - joukossaan edelleen yksi "kööpenhaminalainen" - ja lapasorsia tällä kertaa vain yksi. Punasotkapoikuekin oli yhä kokonaisuudessaan paikalla. Alueen ylitti myös kaakkuri ja kuusi kuikkaa. Kahlaajia edustivat puolestaan kaksi pikkutylliä, 10 tylliä, kaksi nuorta kuovia, viisi suokukkoa, kaksi valkovikloa, 13 liroa ja kaksi taivaanvuohta.

Sunnuntaina pyörähdimme koko perheen voimin Rovaniemellä ensin elokuvissa ja sitten RoPSin pelissä. Palattuamme Kemijärvelle käväisimme Pitkälläsillalla katsomassa kesäistä maisemaa - josta löytyi yllättäen myös paikallinen ruskosuohaukka sekä 33 haapanaa ja kuusi härkälintua.

Maanantain paras havainto oli (kissojemme avustuksella) saamani vuoden 17. nisäkäspinna - kotipihallamme vilistellyt metsäpäästäinen.

Keskiviikkona olimme taas liikekannalla - tällä kertaa kohti pohjoista. Tarkoituksemme oli viettää muutama päivä entisessä kotikylässämme Hetassa ja pistäytyä myös Kilpisjärvellä ja Jäämerellä. Pitkään vallinnut lähes helteinen ja auringonpaisteinen keli loppui kuin seinään saavuttuamme Leville, jossa nopeasti pilvistynyt taivas muuttui kunnon ukkosmyräkäksi. Saavuttuamme Pallastunturiin vettä tuli edelleen, mutta pääsimme sateen hieman tauottua kävelemään pienen lenkin Vatikurussa.

Pyörähdimme myös Pyhäjoen luontopolulla ennen kuin jatkoimme Ketomellaan vierailulle Kurkelan Outin ja Paavon luo. Illaksi jatkoimme Hettaan, jossa majoituimme Hetan kodan komeaan isoon vuokramökkiin.

Torstaiaamuna suuntasin jo aikaisin aamulla yhteen suosikkikohteeseeni eli Sotkajärvelle, josta olin aikoinaan löytänyt mm. pikku-uikkuja, amerikanhaapanan, kuparisorsan, allihaahkan ja monta muutakin harvinaisuutta ja jossa oli yleensä kesäaikaan satoja vesilintuja.

Nyt järvellä oli kuitenkin hiljaista, ja ynnäsin sieltä vain 75 tavia, 55 telkkää, 45 tukkasotkaa ja viisi uiveloa. Lokkilintuja edustivat pari nuorta naurulokkia ja vanha lapintiira ja kahlaajia vain jokunen liro. Näyttävin havainto oli taviparvea useampaankin kertaan ahdistellut vanha merikotka.

Kävin myös läheisellä Porokotajärvellä, joka on ajoittain hyvä kahlaajapaikka, mutta nyt vesi oli täälläkin korkealla, enkä löytänyt järveltä kuin muutaman haapanan, uivelon, tukkasotkan ja liron.

Torstain ensimmäinen yhteinen kohteemme oli Tunturi-Lapin luontokeskus...

...josta jatkoimme sujuvasti Jyppyrälle katselemaan edelleen varsin pilvistä maisemaa, jossa Pyhäkerostakin erottui vain tyviosa.

Hiljaista oli täälläkin, ja ainoa mieleen jäänyt lintu oli ympärillämme pyöriskellyt omituisen pörheä järripeippo.

Kiertelimme välillä kylällä tutkailemassa tuttuja maisemia, mutta iltapäivällä kävimme vielä Yrjö Kokko -lintutornilla, jossa linnustoa edustivat ainakin tilhet, sinirinnat, harmaasiepot ja törmäpääskyt sekä yllättäen myös puolenkymmentä tervapääskyä.

Tornin opastustauluthan ovat pitkälti Hanna Aallon käsialaa...

Tornilta palattuamme kävimme kylästelemässä Leppäsen Timon ja Eijan luona. Päivän viimeinen ja sykähdyttävin lintuhavainto tuli vasta iltasaunan yhteydessä, sillä ollessamme uimassa Ounasjärvessä mökkikylän pihaan lennähti hiiripöllö.

19.-22.7.2016 - Sallasta Ranualle

Tiistaina olin taas jo heti aamusta tien päällä, sillä olin lupautunut pitämään Lapin linnuista esitelmän Salla -päivillä. Sallan valtuustosalissa olikin menossa mielenkiintoinen luentosarja, jossa kuuntelin itsekin aamupäivän aikana esitykset alueen geologiasta, Värriön ilmastotutkimuksista ja meidän suhteestamme elimistössämme eläviin mikrobeihin. Aamusta jäikin parhaiten mieleen lause: "Lapsi syö multaa karaistakseen immuunijärjestelmäänsä". Ruokailtuani yhdessä muiden esitelmöitsijöiden kanssa jatkoin Piisilän Petrin luo kahvittelemaan. Reissun ainoaksi havaintomerkinnäksi tulikin Petrin pihassa sirissyt hippiäinen.

Keskiviikkona ajelimme taas Simojärvelle, jonne olivat saapuneet vaimon kaikki siskot perheineen. Luonto oli selvästi hiljentynyt loppukesän merkiksi, eikä normaalilla ulkoilulla ja iltalenkillä näkynyt tai kuulunut mitään pikkukäpylintuja erikoisempaa. Vasta torstai-iltana sain aikaiseksi käydä pienellä retkellä lähimaisemissa. Hautausmaan rannasta näkyi hyvin, että Porosaaren edustalla asui taas sääksi, ja keskiöinen pyörähdys Toivakan pelloilla tuotti vain kurjen ja kapustarinnan. Öinen maisema oli kuitenkin hieno ja tunnelmallinen.

Perjantaina kävin Veikan kanssa puoliltapäivin mutkan Kuhajärven lintutornilla. Järvellä uiskenteli kaksi härkälintupoikuetta sekä - perinteiseen tapaan myös - silkkiuikkupoikue. Tämä kun on Lapin harvoja vakituisia silkkiuikkujärviä. Nyt emojen matkassa oli kolme isoa poikasta.

Iltapäivällä kävin Topin lintutornilla, jonka edustalta sain vielä rengastettua kaksi kalatiiran poikasta. Pääosa pienen tiirayhdyskunnan poikasista (noin viisi) oli jo lennossa, mutta paria pesää haudottiin vielä. Tiiraemoja pyöri saarekkeen yllä 10 kappaletta. Harmaalokkeja näkyi yhteensä 15 vanhaa ja 24 nuorta, vanha selkälokki pyörähti myös paikalla. muuttohaukka viiletti alueen yli saaden kalatiiran peräänsä ja kahlaajia paikalla edustivat ainakin nuori kuovi, muutama liro ja kaksi naaraspukuista suokukkoa.  

Iltamyöhällä palasimme Kemijärvelle, jolloin Juujärven ja Luusuan välillä näkyi hirvi ja Itärannantien varressa puolenkymmentä uiveloa.

17.-18.7.2016 - hietatiiran paluu

Sunnuntaiaamuna könysin tornille joskus aamuyhdeksän aikoihin. Muuttohaukka istuskeli nyt Routunkarin puolella ja kuulin muutamaan kertaan jänkäsirriäisen surahtelua ja surisi paikalla urpiainenkin. Tehdessäni lähtöä paikalle saapui pari pohjansorsimoita kartoittamassa ollutta heppua, joiden kanssa juttelin vielä tovin tuosta Liminganlahden kasviharvinaisuudesta.

Pääosa päivästä meni sitten Oonan rippijuhlissa, mutta palattuamme taas Oulusta Liminkaan ja vaihdettuamme siviilit päälle sain iltaseitsemän aikaan taivuteltuani koko perheeni lintutornille. Paikalla oli myös kaksi kuvaajaa, jotka kuvasivat pitkillä putkillaan lähes kaikkea ohilentävää. Kohta huomasin miesten kääntäneen taas objektiivinsa kohti jotain meitä lähestyvää lintua, ja nappasin linnun putkeen... Huusin saman tien, että "tuo lintu on muuten hietatiira" - ja heti sen perään lintu ohitti meidät todella komeasti kameroiden raksuttaessa tornissa! Meidän Iinakin sai pokkarillaan pikkuhiljaa Puhkiavanperää kohti lentäneestä linnusta ihan tunnistettavia kuvia, mutta tämä Tarmo Turusen otos linnusta oli jo oikein hieno.

Liminganlahdella jo seitsemättä kesää viihtynyt Suomen kolmas lajinsa edustaja oli nähty alueella viimeksi toukokuun lopussa, joten linnun ilmaantuminen paikalle reilun puolentoista kuukauden kateissaolon jälkeen oli tietenkin oikein mukava yllätys. Olihan linnun ehditty pelätä jo kuolleenkin.

Muuttohaukka patsasteli edelleen aamuisella paikallaan ja muita tornilta havaitsemiani lintuja olivat ainakin kaksi räyskää ja kaksi pikkutiiraa ennen kuin jatkoimme Kempeleen puolelle ruuanhakuun.

Vähän ennen puoltayötä hipsin vielä Veikan kanssa tornille, jossa yksi luhtahuitti oli taas äänessä. Lahdelle kiikaroidessani vilahti putken kuvassa yllättäen joku vesilintua selvästi isompi mölli, ihan kuin hylje!? Kohta otus nousi uudestaan pintaan hengittelemään kuono kohti taivasta, ja paljastui pään muodon perusteella norpaksi!

Seurailimme otusta jonkin aikaa, jonka jälkeen ajelimme vielä mutkan kylällä tavoitteenamme löytää lepakoita. Ensin näimme kuitenkin tolpan nokassa torkkuvan tuulihaukan, ja saavuttuamme vanhan Limingan puolelle lenteli paikalla vaaleaa yötaivasta vasten kaksi pohjanlepakkoa.

Maanantaiaamuna olin tornilla taas joskus puoli kahdeksan kieppeillä, Noin vartin staijailun jälkeen hietatiira löytyi jälleen. Nyt se lenteli hyönteispyynnissä Pitkännokan ruovikon reunassa ja istui välillä lepäilemään tolpan nokkaan. Tornin edustalla lensi myös pari punajalkavikloa ja yksi mustapyrstökuiri, mutta muuten kahlaajat olivat vähissä veden korkeuden takia. Myös noin kolmenkymmenen ohi lentävän kottaraisen parvi päätyi havikseeni asti samalla kun rupattelin alueen linnuista jonkun tornille saapuneen paikallisen isännän kanssa. Katu-uskottavuuttani lisäsi mukavasti se, kun kerroin tehneeni kahdeksan kesän ajan lintulaskentoja samalla lahdella,

Vähän ennen yhdeksää annoin paikalta puhelimitse lintutilanneraportin Lapin radioon, jonka jälkeen siirryin opastuskeskukselle aamupalalle ja pakkailemaan.

Loppupäivän vietimmekin sitten Oulussa pääosin Ainolan puistossa ja Tietomaassa ennen Kemijärvelle palaamistamme.

16.7.2016 - Chewbacca ja muita Limingan ihmeitä

Lauantaina siirryimme sitten vähän etelämmäksi eli ajelimme muutamaksi päiväksi Oulun seudulle, jossa ohjelmassa oli veljeni Rikun Oona -tyttären rippijuhlat. Majapaikaksemme olimme varanneet kahdeksi yöksi viiden hengen huoneen Liminganlahden opastuskeskukselta Hotelli Lintusesta. Ranuan ja Oulun kautta ajaessamme ja samalla sukulaisissa pysähtyessämme emme nähneet mitään kummempaa, mutta heti Liminkaan tultuamme odotti vilkkaan Raahentien varressa yllätys - vanha muuttohaukka istui tienvarsipellolla höyhentämässä pyydystämäänsä harakkaa.

Alkuillasta kävimme koko perheen voimin kukka- ja eläinpuisto Escurialissa, josta löytyi monenlaista nähtävää...

Mielenkiintoisimmasta päästä olivat komeat papukaijat, hekottelevat naurukyyhkyt ja löytyipä sieltä tällainenkin otus...

...ja tällainen otus.

Koska Escurial sijaitsi aivan Hirvinevan tekojärven vieressä piipahdimme myös siellä - olinhan tehnyt alueella vuosien ajan lintulaskentoja, jotka aloitin jo silloin kun paikka oli vielä turpeenottoalue. (Laskennoistamme löytyy julkaisu Linnut -vuosikirjasta 2005).

Illaksi jatkoimme vielä Vihiluotoon päivälliselle Jannen, Hannan ja vanhempieni kanssa. Vesi oli todella korkealla, joten iltakävely hotellin rannassa tarjosi vain räyskän. Ajellessamme takaisin Virkkulaan näimme Limingassa siilin.

Auringon juuri laskettua singahdin vielä lintutornille, jonka edustalla lenteli vielä ruskosuohaukkoja, Temmesjokisuun suunnassa istuskeli pari merikotkaa, rannassa pyöri suosirriparvi ja tornin vierustalle laskeutui lirojen seuraksi mustaviklo. Tornille vievän polun molemmin puolin huuteli luhtahuitti. Sain kuitenkin vielä pikakomennon hakea Tupoksesta naisväelle shampoota ja hoitoainetta, joten leppoisa havainnointi vaihtui kohta taas autoiluun. Vielä vähän puolenyön jälkeen istuskeli ABC:n vierustalla langalla joitakin naakkoja ja joku mustavariskin - ja "päivän" viimeiseksi havaintomerkinnäksi tuli vanhan Limingan kohdalla lennellyt pohjanlepakko.

13.-15.7.2016 - viimeiset haukkasuot

Keskiviikko alkoi taas täsmäretkellä, kun Juha Lehtola soitti Lehtolasta ja kertoi pihassaan asuvasta käenpoikasesta. Olin tunnin sisällä paikalla ja siellähän gägönen nökötti tarvikekaapin päällä olevassa harmaasiepon pesässä.

Tämä oli jo toinen oikein mukava rengastusreissu muutaman viikon sisään, sillä tällekin pesälle pääsi mukavasti alumiinitikkailla, ja rengastuksen päätteeksi kävimme vielä kahvittelemassa.

Iltasella lähdin taas haukkasuolle, ja tällä kertaa Anitta lähti poikkeuksellisesti mukaani - tosin hillaämpärin kanssa. Haukkaemokin alkoi varoitella jo hyvissä ajoin ennen varsinaiselle pesimäsuolle pääsyämme mikä oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta aika outo asia. Epäilykseni kasvoivat, kun suolle mentyäni varoittelu loppui kokonaan. Palattuani takaisin metsän puolelle pesä löytyikin nopeasti, mutta varsin epämiellyttävästä paikasta eli noin 15 metrin korkeudessa männyn latvuksessa olevasta risupesästä!

Kävin autolta hakemassa kiipeilyvehkeet, vaikka olin toissakesäisen tapaturman takia mukamas luvannut itselleni pysyä vielä poissa puista. Ahtisen Jarmon vanhat piikkikengät, turhan lyhyt kiipeilyköysi ja kipeät jalkani olivat kuitenkin niin huono yhdistelmä, että jouduin nöyrtymään ja luovuttamaan jo noin viiden metrin kiipeämisen jälkeen. Pääasia tietenkin oli se, että pesintä varmistui - eikä kotiin tarvinnut onneksi muutenkaan tyhjin käsin mennä.

Tarkistimme vielä kotimatkalla yhden sääksenpesän, mutta koko pesäpuu, jossa lintu pesi vielä edelliskesänä, oli mennyt jossakin vaiheessa nurin.

Torstai-iltana pidin taukoa haukkahommista ja kävin Rovaniemen keskuskentällä seuraamassa kun RoPS pelasi komean 1-1 tasapelin kroatialaista Lokomotiva Zagrebia vastaan.

Viimeinen haukkasuo oli ohjelmassa perjantaina, ja tällä kertaa reissu onnistui vähintäänkin odotusten mukaan. Hikisen taipaleen päässä kun odotti peräti neljä isoa naaraspoikasta, ja molemmat emotkin näkyivät niin hyvin, että sain samalla varmistettua ettei niillä ollut renkaita.

Autolle palatessani löysin vielä kanahaukan lentopoikueen, ja kotimatkalla koetin vielä kiikaroida kotkia yhdeltä vanhalta pesävaaralta. Hyvä uutinen oli vielä se, että sain innostettua Karlinin Olli-Pekan käymään keskiviikkona löytämälläni haukanpesällä, joten nekin linnut saivat jalkoihinsa sekä kullanväriset normirenkaat että komeat punasiniset lukurenkaat.