Sunnuntaina pyörähdimme koko perheen voimin Rovaniemellä ensin elokuvissa ja sitten RoPSin pelissä. Palattuamme Kemijärvelle käväisimme Pitkälläsillalla katsomassa kesäistä maisemaa - josta löytyi yllättäen myös paikallinen ruskosuohaukka sekä 33 haapanaa ja kuusi härkälintua.
Maanantain paras havainto oli (kissojemme avustuksella) saamani vuoden 17. nisäkäspinna - kotipihallamme vilistellyt metsäpäästäinen.
Keskiviikkona olimme taas liikekannalla - tällä kertaa kohti pohjoista. Tarkoituksemme oli viettää muutama päivä entisessä kotikylässämme Hetassa ja pistäytyä myös Kilpisjärvellä ja Jäämerellä. Pitkään vallinnut lähes helteinen ja auringonpaisteinen keli loppui kuin seinään saavuttuamme Leville, jossa nopeasti pilvistynyt taivas muuttui kunnon ukkosmyräkäksi. Saavuttuamme Pallastunturiin vettä tuli edelleen, mutta pääsimme sateen hieman tauottua kävelemään pienen lenkin Vatikurussa.
Pyörähdimme myös Pyhäjoen luontopolulla ennen kuin jatkoimme Ketomellaan vierailulle Kurkelan Outin ja Paavon luo. Illaksi jatkoimme Hettaan, jossa majoituimme Hetan kodan komeaan isoon vuokramökkiin.
Torstaiaamuna suuntasin jo aikaisin aamulla yhteen suosikkikohteeseeni eli Sotkajärvelle, josta olin aikoinaan löytänyt mm. pikku-uikkuja, amerikanhaapanan, kuparisorsan, allihaahkan ja monta muutakin harvinaisuutta ja jossa oli yleensä kesäaikaan satoja vesilintuja.
Nyt järvellä oli kuitenkin hiljaista, ja ynnäsin sieltä vain 75 tavia, 55 telkkää, 45 tukkasotkaa ja viisi uiveloa. Lokkilintuja edustivat pari nuorta naurulokkia ja vanha lapintiira ja kahlaajia vain jokunen liro. Näyttävin havainto oli taviparvea useampaankin kertaan ahdistellut vanha merikotka.
Kävin myös läheisellä Porokotajärvellä, joka on ajoittain hyvä kahlaajapaikka, mutta nyt vesi oli täälläkin korkealla, enkä löytänyt järveltä kuin muutaman haapanan, uivelon, tukkasotkan ja liron.
Torstain ensimmäinen yhteinen kohteemme oli Tunturi-Lapin luontokeskus...
...josta jatkoimme sujuvasti Jyppyrälle katselemaan edelleen varsin pilvistä maisemaa, jossa Pyhäkerostakin erottui vain tyviosa.
Hiljaista oli täälläkin, ja ainoa mieleen jäänyt lintu oli ympärillämme pyöriskellyt omituisen pörheä järripeippo.
Kiertelimme välillä kylällä tutkailemassa tuttuja maisemia, mutta iltapäivällä kävimme vielä Yrjö Kokko -lintutornilla, jossa linnustoa edustivat ainakin tilhet, sinirinnat, harmaasiepot ja törmäpääskyt sekä yllättäen myös puolenkymmentä tervapääskyä.
Tornin opastustauluthan ovat pitkälti Hanna Aallon käsialaa...
Tornilta palattuamme kävimme kylästelemässä Leppäsen Timon ja Eijan luona. Päivän viimeinen ja sykähdyttävin lintuhavainto tuli vasta iltasaunan yhteydessä, sillä ollessamme uimassa Ounasjärvessä mökkikylän pihaan lennähti hiiripöllö.
