Lunta oli sen verran vähän, että rinteiden koluaminen sujui varsin mukavasti, mutta pääasia eli linnut puuttuivat. Sumun ja tuulen takia emme nousseet aivan laelle, ja mielestämme riittävän tovin rinteitä kompattuamme laskeuduimme takaisin retkeilykeskukselle, jossa näimme vasta päivän ensimmäisen määritetyn linnun, kun ohitsemme lensi lapintiainen.
Seuraavaksi päätimme käydä vilkaisemassa Allun edellispäivänä löytämän kohteen, eli jonkun turkistarhan lähellä olevan kaatiskuopan, jonka ympärillä oli pyörinyt mukavasti varislintuja. Toiveissamme oli löytää paikalta kotka tai merikotka ja toiveemme toteutuikin jo ennen kuin kohteemme edes näkyi, sillä tien päällä edessämme lensi kuin lensikin merikotka. Lintu kuitenkin otti ritolat, eli painui saman tien kauas etelään, joten kovin kauaa emme saaneet siitä nauttia. Sen sijaan kuopasta sinkosi esiin kolme komeaa ja tuuheaturkkista kettua, ja pyöripä ympärillämme parikymmentä korppia ja jokunen harakkakin. Palatessamme päätielle lennähti tien poskessa vielä yksinäinen teeri.
Pikakomppaus ja staijaus Kaunispäällä ei tuottanut kuin urpiaisen, vaikka Allun mukaan myös täällä oli oleillut viime päivinä kiirunoita. Ajeltuamme hetken Ivaloa ristiin rastiin suunnistimme Salmenrantaan Honkolan Juhanin luokse, jossa pihapiiri suorastaan kuhisi lintuja. Tavallisten lajien joukossa näkyi mm. toistakymmentä keltasirkkua, muutama pikkuvarpunen. lapintiainen ja käpytikka. Juhani lähti matkaamme loppureissun ajaksi ja seuraava kohteemme oli sitten Niemelöiden piha Saarineitamossa. Pihapiiristä löytyivät heti mm. kuukkeli ja lapintiainen ja kohta hoksasin varsinainen kohteemmekin, eli paikalla talvehtivan punarinnan!
Valoisa aika alkoi huveta uhkaavasti, mutta laskimme että ehtisimme vielä Inariin ja legendaariselle Kettukoskelle katsomaan löytyisikö paikalta vesilintuja. Inariin saavuttuamme kävimme kuitenkin ensin kiikaroimassa Juutuan Alakosken, josta löytyi koskikara.
Sen sijaan viimeinen etappimme eli Kettukoski oli nyt tyhjä linnuista, joten koko Inarin kiepauksen lajilista jäi vain jokuseen korppiin, harakkaan ja koskikaraan. Mutta tulipahan ainakin yritettyä. Päivän jo pimentyessä kävimme Inarissa Juhanin tarjoamilla kahveilla, nakkasimme hänet Salmenrantaan ja haukkasin vielä pikaisen välipalan Kiilopäällä ennen kuin lähdin pitkälle pimeälle taipaleelle kohti Kemijärveä.
