Lauantaina ehdin aamuhämärissä tsekata appivanhempien lintulaudan siipiveikot, joita edustivat vain jokunen hömö-, sini- ja talitiainen sekä närhi, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan veljeni mokille Syötteelle. Simojärven ja Posion teiden risteyksessä lensi tien päällä komea kanahaukkanaaras ja Saariharjulla näkyi pikkupurossa koskikara ja kylällä jokunen urpiainen, punatulkku ja harakka. Pudasjärven puolella kipitteli tiellä teeriparvi - ja siihen reissun lintuhavainnot sitten oikeastaan jäivätkin. Rikun mökin pihalle viikkoa aikaisemmin ladattu ruokintapaikka oli sekin tyhjä linnuista, mutta eihän tuonne oltu lähdettykään lintuja katsomaan... Iltasella ajelimme takaisin Simojärvelle täysikuun mollottaessa taivaalla ja pakkasmittarin näyttäessä reilua kahtakymmentä astetta.
Sunnuntaiaamuksi olin suunnitellut laskevani pitkästä aikaa Simojärven talvilintureittini, mutta jo ensivilkaisu ikkunasta kertoi meteorologien olleen oikeassa. Sää oli lauhtunut puoleenkymmeneen pakkasasteeseen ja ulkona oli melkoinen myräkkä. Lähdin kuitenkin maastoon ja ajelin Kaitavirralle katsomaan löytyisikö sulasta mitään parempaa (vaikkapa pikku-uikkua, joka olen kuitenkin kertaalleen paikalta löytänyt).
Tiira -tietokantaan ilmoitettujen havaintojen perusteella tiesinkin että paikalla oleili taas pari joutsenta ja koskikarojahan paikalla näkyy talvisin aina - nyt ainakin kuusi lintua - mutta yhtään muuta lajia ei sulanreunan komppaus karussa kelissä tuottanut.
Päätin vielä ajaa talviatlasmielessä mutkan Ranuallakin, ja löysinkin kohta itseni tuijottelemasta Ranuan vanhaa kaatopaikka-aluetta - joka sekin oli nyt muuttunut tylsäksi ja etenkin linnuista tyhjäksi jäteasemaksi. Lähisuolla istui sentään 16 korppia ja Ranuansalmen sulan reunalla näkyi päivän jo hämärtyessä 37 varista, mutta mitään muuta mainittavaa ei tuokaan reissu antanut.
