Aves Lapponiaa seuranneet pari päivää kuluivat lähinnä reissusta toipuessa ja seuraavaa valmistellessa. Tiistai meni etupäässä pihatöissä, joiden ohessa pihaan kuuluivat niin lehtokertun kuin punavarpusenkin laulu, ja ohitseni lensi kukkuva käki. Torstain puolella, tehdessämme netissä viimeisiä lippuvarauksia samana päivänä alkavaa lomareissuamme varten, tuli Hämäläisen Panulta tekstari, jossa hän kertoi löytäneensä juuri Levärannasta luhtahuitin. Ajelin kohta paikalle, ja siellähän huitti huittailikin komeasti. Laitoin Panulle kiitosviestin, johon tuli kuittaus että Sipovaarassa laulaa viitakerttunen. Kävin vielä kuuntelemassa senkin ennen yöpuulle pääsyä - joskus puoli kolmen aikaan.
Puoliltapäivin ajelimme sitten koko perheen voimin Rovaniemen lentoasemalle. Kiitoratojen suunnasta kuului kiurun laulu - lajin, joka jäi meiltä pinnarallissa saamatta. Iltapäivällä lensimme Helsinkiin ja sieltä tulevan reilun viikon retkikohteeseemme Lontooseen.
Kaupunkia lähestyessämme sen isot puistot näyttivät heti houkuttelevilta, ja myös yksi tulevien päivien retkikohteistamme eli London Wetland Centren kosteikkoalue näytti jo ilmasta varsin lupaavalta. Tulevat päivät sitten näyttäisivät, minkälaista elämää nuo paikat kätkisivät sisäänsä...
