tiistai 16. syyskuuta 2014

8.-12.9.2014 - Stadista Tauvoon

Kulunut viikko oli taas toimintaa täynnä. Maanantai meni kokoustellessa ja tiistai-iltana lähdimme lähes koko kaupunginvaltuuston ja muutaman viranhaltijan voimin Helsinkiin. Jo menomatkalla pidimme iltakoulua ja söimme hyvin konferenssivaunussa, ja keskiviikon ja torstain ohjelmaan kuuluivat mm. vierailu sosiaali- ja terveysministeri Rädyn luona, kansanedustajatapaaminen eduskunnassa, vierailu Metsäteollisuus ry:n konttorissa, kuntamarkkinat ja kuntavierailu Järvenpäähän. Lintu- ja luontohavainnot jäivät tuossa tuoksinassa vähiin – mutta jonkin verran ehdin sentään ihailla kaunista pääkaupunkiamme piipahtaessani keskiviikkoiltana mummini luona.


Yöjunamme palasi perjantaina Kemijärvelle, kävin pitämässä päivän oppitunnit, ja kohta olin taas tien päällä – tosin nyt matkalla kohti Siikajokea. Alkumatkaan osui yksi täsmäpysähdys, kun jonkin verran edelläni Simojärveä kohti ajellut Hamarin Allu soitti nähneensä Luusuassa hiiripöllön. Pysähdyttyäni nuottien mukaiselle paikalle en nähnyt ensin mitään, mutta kohta takaani alkoi kuulua kiikitystä, joka kuulosti lähinnä tuulihaukalle. Tuulihaukka siellä lensikin tien yllä, mutta syy kiihkeälle ääntelylle johtui siitä, että hiiripöllö ajoi sitä takaa! 

Toisen pysähdyksen tein Hoppulan kala-altailla, jossa luin yhden vuonna 2013 Simojärvellä rengastamani harmaalokin. Sitten jatkoin suoraan Ouluun, josta hain Tynjälän Matilta pinon pesussa olleita lintupusseja, piipahdin ostamassa viikonlopun eväät Tupoksesta ja jatkoin Tauvoon. Parkkipaikalle saavuttuani Janne soitti jo asemalta ja pyysi minua kiirehtimään. Jonkin verran minua aikaisemmin lintuasemalle ehtineet Janne ja Hanna sekä Ala-Kojolan Mikko ja Peunan Antti olivat viritelleet pyyntiin osan verkoista ja pöllöpyynti oli täydessä käynnissä. Hanna oli ehtinyt rengastaa jo pari helmaria ja päästyäni asemalle jatkoin lintujen pulttaamista. Ilta vierähtikin lähinnä helmipöllöjen merkeissä, joita saimme kiinni yhteensä 11, joista yksi oli jo valmiiksi rengastettu. Atrapin vaiensimme joskus lähempänä yhtä ehtiäksemme nukkua edes jokusen tunnin ennen tulevaa maastopäivää.