Aloitimme vuorokauden rallirypistyksen Neljän tuulen tuvan kahvipöydästä kello 11, kun ikkunan takana hyöri neljä taviokuurnaa. Myös mm. hömö- ja lapintiainen saatiin kohta listalle ja hypätessämme autoon saimme vielä onnentoivotukset paikalle ilmaantuneelta Dick Forsmanilta - jonka tapasimme myös edellisvuonna ralliin startatessamme. Edellisvuoteen viittasi vahvasti myös sää - eli lähdimme jälleen liikkeelle melkoiseen sateeseen, mutta sääennuste näytti siltä, ettei aloituksen lykkäys olisi tälläkään kertaa parantanut tilannettamme.
Alkumatkasta havaitsimme mm. mustalinnun, pilkkasiiven, kuikan ja sinirinnan, mutta lajien tulo oli hyvin vaisua Skalluvaaraan asti, josta löytyi sentään 14 vesipääskyä, lapinsirri, tunturikihu ja pari allia. Mantojärvellä näkyi viisi kuikkaa ja kaipaamamme kaakkuri, mutta esim. Tenonvarren kiepaus ei tässä säässä tarjonnut kuin pesivän maakotkan ja piekanan. Teppanansaaren kohdalla näin punakuirinkin, mutta Allu ja Antti eivät tilanteeseen ehtineet, joten laji jäi tässä vaiheessa vielä virallisesti saamatta. Iloksemme sade alkoi kuitenkin hellittää, kuten oli luvattukin...
Karigasniemen Ailikkaan tien alussa näkyi iloksemme riekko, mutta kauhuksemme huipulle johtavan tien puomi olikin kiinni, vaikka Allulle oli luvattu, että puomi olisi tänään auki. Säikähdys muuttui kuitenkin riemuksi kun huomasimme Allun laina-auton mahtuvan puomin ali, ja matka kohti tunturimaisemaa jatkui kuin jatkuikin ilman keskeytyksiä.
Lähellä huippua näin lupaavan näköisen pikkulinnun lennähtävän läheisen töppäreen taakse ja lähdin linnun perään. Törmäsin kuitenkin heti kiirunaan ja kuitattuamme sen löytyi äskeinen lentäjäkin - eli pulmuskoiras. Ailigas ei pettänyt tälläkään kertaa!
Seuraava kohteemme oli tietenkin Piesjänkä ja läheinen poroerotuspaikka. Erotuksella oli taas mukavasti kahlaajia, mutta uutena lajina meille oli vain punakuiri. Jängälle kulkiessamme löysimme taas pesivän tunturikihuparin ja minun ja Antin staijaillessa jängän reunassa komppasi Allu sieltä lentoon suosirrin. Staijailumme tuotti puolestaan sinisuohaukkanaarasta jahdanneen suopöllöparin. Autolle palattuamme näimme vielä metsähanhen ennen kuin jatkoimme läheisen Luopmosjohjeaggi -nimisen suon laitaan, josta inarilaisporukka oli kuulemma muutamaa päivää aikaisemmin löytänyt helposti sekä jänkäkurpan että -sirriäisen. Nuotitus olikin kohdallaan, sillä Allun edestä nousi kohta kaksi sirriäistä ja suon reunassa staijaillessani huomasin edessäni lentävän jänkäkurpan. Reissun ainoa miinus oli poroaidan ali ryömiessäni hukkaamani kaukoputken okulaarin suojuskumi, mutta se ei saanut nyt menoa hidastaa...
Inarin puolelle palattuamme käväisimme Toivoniemen tornissa yrittämässä edellisiltaista härkälintua, mutta se oli ilmeisesti jatkanut matkaansa. Kirkonkylällä lajilistamme karttui sen sijaan tervapääskyllä. Ivalossa aloitimme sinne pohjustamillamme puluilla, Neitiaavan pikkusirkku lauloi siellä missä pitikin ja Mellanaavalta löysimme sieltä hakemamme kottaraiset. Sitten jatkoimme Niemelän Jorman opastamina helmipöllön pesälle, josta emo mukavasti kurkisteli ja iltayhdentoista aikaan piipahdimme Honkolan Juhanin ja Ritvan luona iltakahveilla ennen kuin jatkoimme kohti etelää.
Kaunispäälle osui juuri sinne saavuttuamme melkoinen myräkkä, joten keräkurmitsat jäivät nyt saamatta. Sompionjärvellä keli oli kuitenkin taas parempi. Tornille näkyi kolme merikotkaa ja tien varresta hoitui koppelo.
Sitten jatkoimmekin hippulat vinkuen Rovaniemelle, jonka perkaamisen aloitimme Apukan pelloilta josta löytyi kiuru, sinisuohaukka ja neljä tuulihaukkaa. Vitikanpäässä tajusimme tuulen olevan jo nyt ikävän voimakas, mikä haittasi selvästi lintujen kuulemista, mutta tien varressa istuskellut lehtokurppa, lehtokerttu ja punavarpunen pääsivät kuitenkin listoille. Pikakiepahdus Aronperälle tuotti toisen punavarpusen, sirittäjän ja neljä pikkutylliä ja Ylikylässä lauloi puolestaan toinen lehtokerttu, ja Antin jäädessä etsimään lisää laulajia törmäsin Allun kanssa kahteen mullospellolla hiipparoineeseen meriharakkaan!
Harjulammelta löytyi neljä silkkiuikkua ja ruokokerttunen ja Kuolajokisuu yllätti peräti kuudella silkkiuikulla, kolmella lapasorsa- ja kahdella heinätavikoiraalla sekä merimetsolla! Niskanperältä saimme harmaasiepon ja pensastaskun ja Tuomilammelta mustakurkku-uikun.
Palatessamme keskustan suuntaan huomasimme ajan olevan taas kortilla ja päätimme skipata Kivitaipaleen suunnan ja jatkaa suoraan kohti Posiota. Ojanperällä meitä riemastutti kuitenkin tien varressa käyskennellyt fasaanikukko ja Salmijärveltä saimme vielä härkälinnunkin ennen kuin poistuimme keskusta-alueelta.
Vanttauskoskelta löytyi päivän ensimmäinen laulava tiltaltti, mutta ei kovasti kaipaammaamme sääkseä. Sen sijaan niin ikään Utsjoella missaamamme koskikara paikkaantui Auttikönkään padon luona.
Sitten olikin jäljellä enää yksi paikka eli perinteinen lopetuskohteemme Posion Korouoma. Jo laskeutuessamme kohti Piippukotaa kuulimme hippiäisen ja Jääputouksella kuulimme muutamaan kertaan virtavästäräkin laulua.
Lopputaipaleelta Piippukodalta Pirunkirkolle saimme vielä peukaloisen, metsäviklon, palokärjen, puukiipijän ja pohjansirkun - ja ralliaikamme loputtua evästelimme tovin Pirunkirkon laavulla ennen kuin lähdimme palailemaan takaisinpäin. Laskimme myös lajimäärämme, joka oli aluksi sateisessa ja lopuksi jopa myrskyisessä kelissä ihan mainio - eli 118 lajia.
Paluumatkalla havaitsimme taas pari pyytä, kuten edellisvuonnakin - eli rallilajiksi emme taaskaan sitä saaneet. Seuraava uusi laji ilahdutti kuitenkin kummasti, sillä kohta alkoi läheltämme kuulua pikkusiepon laulua ja varoittelua!
Piippukodalle palattuamme yritimme vielä löytää näkyviimme aikaisemmin kuulemaamme virtavästäräkkiä ja ihmettelimme useampaan kertaan keskellä kirkasta päivää kuulunutta helmipöllön puputusta. Allun jatkettua autolle päiväunille löysin kuin löysinkin Antin kanssa komean virtavästäräkkikoiraan Piippukodan laavun luota, jossa se kisaili kodassa pesivän västäräkkinaaraan kanssa.
Autolle noustuamme Allu oli jo nukkumassa ja Anttikin otti päikkärit ennen kuin pojat nakkasivat minut Kemijärvelle. Iinalta oli tullut kuvaviesti, jonka mukaan Kuumalammella oli paljon pikkulokkeja, joten koukkasimme vielä sinne ja lammen päällä risteili tosiaan ainakin 110 pikkulokkia sekä lukuisia naurulokkeja, pääskyjä ja parikymmentä tervapääskyäkin. Niihin retki olikin sitten hyvä päättää.
