Rengastelin myös edelleen pihalintuja ja torstaina verkkoon putkahtikin sitten varsinainen yllätys. Ensivaikutelma linnusta oli heti se, ettei tällaista lajia ole olemassakaan - ja sitä ihmetellessäni tulin yhä vakuuttuneemmaksi asiasta. Mitä todennäköisimmin kyseessä oli ensimmäinen Suomessa rengastettu "viherurpiainen" - eli vihervarpusen ja urpiaisen risteymä! Linnun habitus, suuri koko ja esim. kuvioton pyrstö kun sopivat ennemminkin urpiaiseen, mutta juovaton keltainen yläperä, alaperän viirut ja nokan muoto olivat taas vihervarpusmaiset. (Muutama linnusta irronnut höyhen on nyt Helsingin yliopistolla tutkittavana, joten eiköhän tähän mysteeriin saada vielä myös virallinen varmistus).
Tiistai-illan ja torstai-iltapäivän muuta rengastussaalista olivat 50 vihervarpusta, kolme viherpeippoa ja punatulkkua, kaksi talitiaista, urpiaista ja keltasirkkua sekä yksittäiset pulu, pikkuvarpunen ja peippo.
Torstai-iltana kävin vielä Rovaniemellä KD:n piirihallituksen kokouksessa, jonka jälkeen pyörähdin taas tsekkaamassa Niskanperän ja Souharinlammen lietteet. Kuolajokisuussa näkyi jo silkkiuikku ja Niskanperältä ynnäsin 16 jänkäsirriäistä, 8 tylliä, 5 lapinsirriä ja käen. Souharinlammella tepasteli viisi kurkea ja rantaan kuului hernekertun laulua. Kotimatkalla Rovaniemen Raanselässä lensi tien yli helmipöllö.
